Hollannin pääsarjassa saatetaan ensi kaudella nähdä nykyistä paljon enemmän suomalaispelaajia. Juho Kilon ja Diogo Tomasin edustama ADO den Haag nimittäin johtaa kauden puolivälin kynnyksellä maan toista sarjatasoa varsin ylivoimaisesti, kahdeksan pisteen erolla toisena olevaan Tomas Galvezin Cambuuriin, vaikka on pelannut yhden ottelun vähemmän. Kolmanteen sijaan ja nousijaviivan alle on eroa jo 15 pistettä.

Kilo pelaa seurassa toista kauttaan ja on ollut avauskokoonpanon pelaaja jo puolitoista kautta putkeen. Ei siis ihme, että 23-vuotias keskikenttäpelaaja vastaa joulun alla puhelimeen varsin hyväntuulisena. Menossa on aikuisuran ensimmäinen ulkomaan komennus juniorina viiden saksalaisen HSV:n organisaatiossa vietetyn vuoden jälkeen.

– Oikein hyvää kuuluu. Muutama viikko vielä ja sitten pääsee reiluksi viikoksi Suomeen, hän sanoo.

Teillä on menossa aikamoinen kausi. Mitä sanot siitä?

– On kyllä ollut aika positiivinen ja voitokas kausi toistaiseksi. Kesällä vaihtui valmentaja ja pelityyli käytännössä ihan kokonaan. Se on osunut täydellisesti pelaajille, joita meillä tällä hetkellä on. Ei olisi voinut hirveästi paremmin mennä.

Sopiko valmentajanvaihdos myös sinulle?

– Kyllä se sopi minulle myös todella hyvin. Pelasin viime vuonnakin paljon ja kaikki minuutit, mutta jos viime vuonna keskityimme vain puolustamiseen, nyt keskitymme käytännössä vain hyökkäämiseen, pallonhallintaan ja maalien tekemiseen emmekä vain estämiseen. Tämä on sopinut itselleni todella hyvin. Vastuuta ja luottamusta on tullut paljon, niin on ollut oikein mukavaa.

Oliko jo kauden alla odotettavissa, että menisi näin hyvin?

– Seurassa oli kesällä turbulenssia. Kun preseason alkoi, meillä ei ollut päävalmentaja, ja viime vuoden kakkoskoutsi veti yksin koko settiä. Hän veti kyllä pirun hyvin, hänellä oli hyvä ote. Sitten tuli koutsi, josta kovin monella pelaajista ja faneista ei ollut tietoa. Nuori saksalainen (Robin Peter) ja aika nykyaikainen valmentaja, joka loi heti sellaisen ilmapiirin ja uskon kaikista treenipeleistä lähtien jengiin, että meillä on mahdollisuus pelata todella hyvin.

Sinulle luulisi sopivan, että tuli saksalainen valmentaja?

– Olihan se hauskaa, että hän saksalainen, koska olin itse pitkään Saksassa. Tosin hän puhuu vain englantia. Ei lopulta kansalaisuudella olisi ollut mitään väliä. Hän on oikein hyvä valmentaja.

Puhutteko hänen kanssaan kahden kesken saksaksi vai englanniksi?

– Englanniksi. Uskon, että hän ei halua tietyllä tapaa halua suosia ketään, vaan pitää kaikki samalla viivalla. Yksi tapa siinä on se, että hän kommunikoi kaikille samalla kielellä. Uskon, että hänellä on tällainen idea.

Koko ajan kunnossa

Kilo pelasi kesän 2024 FC Hakassa ja siirtyi Haagiin viime vuoden elokuun alussa. Hän tuli seuraan juuri kauden kynnyksellä ja otti paikkansa heti. Hän aloitti 36 ottelua 38:sta. Aloittamatta jääneet ottelut olivat kauden avauspeli ja korttitilin täyttymisen takia väliin jäänyt ottelu. Tällä kaudella hän on aloittanut kaikki 17 liigaottelua ja hänet on otettu vaihtoonkin vain neljä kertaa.

Millä olet ottanut tällaisen aseman joukkueessa?

– Kai se tulee sillä, että pelaa viikosta toiseen tasaisesti ja joukkueen eteen. Siinä ne kaikista tärkeimmät ja sekin, että pysyy kunnossa. Yksi vahvuuksiani on se, että olen aina käytettävissä. Olisi vaikeaa saada pelipaikkaa vakiinnutettua, jos joka toinen viikko olisi joitain loukkaantumisia ja valmentajat ja kanssa pelaajat joutuisivat miettimään, olenko kunnossa.

– Siinä on yksi vahvuuteni, että pysyn kunnossa ja jaksan painaa hommia kentällä ja saan sitä kautta pelaajien luottamuksen.

Minkä verran tämä johtuu nuorena tehdystä vahvasta kuntopohjasta?

– Varmasti paljon. Suomessa on luotu pohjaa ja tietysti Saksassa kehityin viiden vuoden aikana kaikissa fyysisissä ominaisuuksissa. Nyt tämä on enemmän sitä, että sen pohjan päälle yrittää luoda ekstraa ja ylläpitää sitä. Kun luo hyvän pohjan, se auttaa jatkossa. Ilman hyvää pohjaa teinivuosilta, jolloin kehittyy, olisi vaikeaa luoda jatkumoa sille, että jaksaa pelata paljon.

Siirtosi taitaa olla malliesimerkki siitä, että tiesit, mihin tulet ja seura tiesi, mitä saa?

– Varmasti näin. Tulin viime vuonna pari päivää ennen ensimmäistä sarjapeliä ja toisesta pelistä alkaen pelasin käytännössä täydet minuutit. Tietyllä tapaa minulla kävi onni, kun muutama pelaaja oli loukkaantunut ja pääsin pelaamaan. Pelasin hyvin ja sain heti paikan.

– On siinä sitäkin, että tiesin, että voin ottaa paikan ja en luovuta sitä. Seura on varmasti tiennyt, millaisen pelaajan se on halunnut.

Kangasteleeko nousu yhtään vielä mielessä?

– Olemme pelanneet vasta 17 peliä, niin kuin sanoit. Vielä on jäljellä yli 20 peliä, eli mitään ei ole varmistettu. Olemme myös ansainneet johdon, sillä olemme pelanneet hyvin. Sitä ei pidä yhtään väheksyä. Vielä on paljon pelejä jäljellä ja olemme vasta joulukuun alussa. Ensin pitää pelata kaikki pelit, ja sitten nähdään, mikä on sijoitus.

– Toisaalta olemme tänäkin vuonna pelanneet maaottelutauoilla pääsarjajoukkueita vastaan harjoituspelejä, ja sieltä on tullut voittoja. Sekin antaa uskoa jengille, että pystyisimme siellä pärjäämään.

Oliko sinulla tiedossa, että menet hyvään joukkueeseen ja paikka Eredivisiessä voisi tulla nimenomaan nousun kautta?

– Totta kai sain heti kuvan, että seura haluaa nousta mahdollisimman nopeasti ja on todella iso seura Hollannissa. Se tulee myös niin isosta kaupungista, että tämäkin kaupunki tarvitsee pääsarjajoukkueen. Totta kai ajattelin, että olisi kiva nousta, ja seura on tehnyt sen eteen paljon panostuksia. Vielä ei siellä olla ja sen eteen pitää tehdä töitä.

Kuninkaan kaima kapteenina

Kuten todettua, Kilo on toista kertaa urallaan ulkomailla. Arki on erilaista, sillä Saksan ja Hollannin välillä on maina eroa, ja nyt hän tekee uraa aikuispelaajana eikä juniorina?

Millaista jalkapalloilijan elämä Hollannissa on?

– Onhan tämä ihan siistiä. Verrattuna Saksaan kaikki on avoimempaa. Ihmiset ovat mukavampia ja avoimempia. Ei ole niin sulkeutunutta. Jalkapalloilijana on tietysti kivaa, kun ihmiset käyvät katsomassa matseja ja stadionit ovat täynnä, on hyvää ja tosi nopeatempoista futista.

– Tulee paljon maaleja ja yksi vastaan yksi -tilanteita. Se on kivaa futista. Vaikka itse onkin kentällä ja yrittää voittoja, on kiva nähdä, että tulee paljon maaleja. Sitä jengi tulee varmasti myös katsomaan.

Kuulostaa siltä, että kaikki on mallillaan?

– Kyllä! Ei voi valittaa! Hyvä ja positiivinen momentum, niin ei voi valittaa.

Pakko lopuksi kysyä ”pakollinen” kysymys Jari Litmasesta: vieläkö hän on ihmisten puheissa siellä?

– Meillä on itse asiassa aika hauska tilanne. Kapteenimme (Jari Vlak) on sitä ikäluokkaa, että hän on saanut nimensä häneltä, kun ”Litti” on täällä pelannut! Hänen nimensä on Jari, joten olettaisin näin. Jos nuoremmille pelaajille juttelee, eivät he tiedä oikein muita Hollannissa pelanneita suomalaisia kuin Litmasen. Kyllä se jonkin verran tulee esiin, mutta ehkä täällä Haagissa vähän vähemmän kuin esimerkiksi Amsterdamissa.

Haastattelu: Panu Markkanen