Haastattelu: Juhani Pikkarainen täytti tavoitteensa Allsvenskanissa – ”Olin isossa roolissa johtava pelaaja”

Juhani Pikkaraisella on takana ensimmäinen kausi Ruotsin Allsvenskanissa. Pikkarainen lähti Ruotsiin Veikkausliigan parhaaksi puolustajaksi valitsemisen jälkeen. Hän kuului alkuvaikeuksien jälkeen seuransa Degerfors IF:n ehdottomiin runkopelaajiin, ja Degerfors sai säilytettyä nousijana paikan pääsarjassa lopulta suoraan ilman karsintoja.

Kausi oli sekä Pikkaraiselle että joukkueelle vaiherikas ja vuoristoratamainen, ja kauden päätteeksi vietetyn treenijakson jälkeen hän on päässyt Turkuun loman viettoon.

– Hyvää kuuluu. Kausi on takana ja joulukuu on lomaa. Perinteisesti sanotaan, että lataillaan akkuja. Hyvillä mielin ollaan, kun säilytimme sarjapaikan. Nyt saa nauttia ihan täysin, hän sanoo tyytyväisenä Kymppipaikan haastattelun alussa.

– Ruotsissa kaikki joukkueet treenaavat vielä kauden jälkeen. Meilläkin oli treenijakso, ja lomille lähdettiin vasta marraskuun lopussa, että vielä ei hirveästi ole huilailtu. Mutta kausi on pitkä, paljon treenejä ja pelejä, niin kyllä tekee hyvää, että ainakin joukkueharjoituksista saa ottaa joulukuun iisimmin.

Millainen helpotus oli suora sarjapaikan säilyttäminen?

– Olihan se iso helpotus. Lopussa näytti ihan hyvältä, että klaaraisimme ainakin karsintoihin. Mutta sitten säilyimme suoraan ja se oli todella iso helpotus. Kuten nähtiin lopulta, eivät karsinnat ole helppoja pelejä. Niissä voi käydä mitä tahansa. Kesän vaikeuksien jälkeen – en muista, kuinka monta peliä menimme ilman voittoa – klaarasimme säilymisen, niin kyllä se tuntui aika hyvältä.

Sarjapaikan säilyttäminen taitaa olla nousijajoukkueelle vielä korostetun iso juttu?

– Onhan se itsestään selvää, että se oli ainoa päätavoite, ja kaikki sen jälkeen on vain plussaa. Päätavoitteessa onnistuttiin. Se ei ole Ruotsin mittakaavassa pienemmältä seuralta mikään itsestäänselvyys, että säilytään. Vaikka näytti aika synkältä, niin kausi oli joukkueelta onnistunut.

Voitottomien otteluiden putki oli 14 ottelua. Se taitaa numerona kuulostaa aika karulta?

– Joo, olihan se synkkää. Kuinka monta peliä meni, että emme tehneet maaliakaan? Tuntui, että kaikki meni meitä vastaan. Jossain vaiheessa tuntui, että nyt pomppiikin vähän huonosti. Eikös futiksessa sanota, että kaikki menee lopulta tasan? Loppukaudesta alkoi pomppia vähän meillekin, ja kesällä tuli paljon vahvistuksia ja peli parani sitäkin myötä paljon.

– Vaikka 14 peliä meni ilman voittoa, niin voiko sitä uskoa, että kaikki ajattelivat, että mahdollisuudet on, ja muutaman asian pitää loksahtaa kohdalleen ja tästä aletaan ottaa voittoja.

Maalittomia otteluita oli lopulta viisi peräkkäin.

– Sekään ei tietenkään mikään optimaalinen asia ole.

Mistä joukkue haki tuolloin voimaa ja mitkä asiat loksahtivat lopulta kohdalleen?

– Kesällähän tapahtui paljon. Valmentajanvaihto tuli tulosten valossa aika yllättäen. Tuli väliaikainen valmentaja, ja oli vähän sekava putki kesä-heinäkuussa. Henok Goitom tuli heinäkuun lopussa ja hän toi hyvää ryhtiä, laatua harjoitteluun ja selvyyttä peli-identiteettiin.

– Peliesitykset paranivat, vaikka parempien tulosten kanssa kesti kauan. Saimme siirtoikkunan lopussa vielä vahvistuksia, niin fiilis oli, että tässä joukkueessa on potentiaalia parempaan.

– Jostain sieltä lähdettiin kairaamaan. Oli hyviä esityksiä, jotka kääntyivät tasapeleiksi, tai pomppi vastustajalle tai tuli joitain yksittäisiä virheitä, joista rangaistiin. Peliesitysten kokonaiskuva oli kuitenkin hyvä, ja joistain sieltä uskoa kaivettiin. Kun saatiin avausvoitto, siitä lähti aika hyvä putki.

Leikkauspöydältä johtavaan rooliin

Pikkarainen kertoi Kymppipaikalle tavoitteistaan kaudelle tammikuussa ajaessaan muuttokuormaansa Degerforsiin. Silloin hän kertoi sittemmin poispotkitulla päävalmentaja William Lundinilla olleen suunnitelma Pikkaraisen käytöstä kolmen linjassa ja peluuttamisesta miehen vahvuuksia hyödyntäen.

Nämä suunnitelmat sai heittää roskakoriin Pikkaraisen kauden alettua nilkkavammalla ja lopullisesti Lundinin potkujen myötä. Joka tapauksessa Pikkaraisesta kasvoi kauden aikana Degerforsin puolustuksen johtaja, mihin mies on tyytyväinen.

Mitä sanot henkilökohtaisesti omasta kaudestasi?

– Voin olla henkilökohtaisestikin tyytyväinen kauteen. Preseason meni aivan mönkään. Ehdin harjoitella viikon, ja sitten leikkauspöydälle nilkan kanssa. Tulin täysillä takaisin neljännelle kierrokselle. Siitä pääsin kuitenkin pelaamaan vakituisesti isossa roolissa. Kausi oli nousujohteinen. Kun on loukkaantuneena ja uudessa joukkueessa, eikä ollut hyvää pelituntumaa, kesti vähän päästä mukaan.

– Mutta omatkin pelit paranivat koko ajan, ja menivät lopussa oikein hyvinkin. Olin isossa roolissa ja isolla vastuulla ja johtava pelaaja myös. Siihen voi olla tyytyväinen, varsinkin kun saimme säilytettyä sarjapaikan. Ensimmäinen kausi Ruotsissa, ja muutoksiin oli totuttelemista. Meni oikein hyvin.

Mitä sanot kertomasi suunnitelman toteutumisesta?

– Suunnitelmat ovat aina suunnitelmia ja koko preseason meni, ennen kuin sitä päästiin ajamaan sisään. En ehtinyt lopulta pelata kovin montaa peliä tämän valmentajan alaisuudessa, ennen kuin hän saikin lähteä. Ne suunnitelmat muuttuivat jossain vaiheessa, mutta sain roolin, jossa pääsin pelaamaan omilla vahvuuksillani.

– Ehkä ei mennyt niin kuin ennen siirtoa puheltiin, mutta Goitomin kanssa löysimme hyvän systeemin ja hyvän avauksen, jossa saimme paikattua toistemme heikkouksia ja vahvistamaan toistemme vahvuuksia. Se toimi kesän jälkeen aika hyvin.

Millaisia keskusteluita kävit hänen kanssaan, että mitä hän sinulta odotti?

– Oli paljon boksin puolustamiseen ja puolustuspään johtamiseen liittyviä asioita, joita oli minun vastuullani ja siinä minun piti olla johtava pelaaja. Minun roolini oli siinä esillä. Oli iso vastuu pallollisessa pelaamisessa pelinavaamisessa ja puolustuspelin organisoimisessa.

– Minulle oli annettuna paljon vastuuta puolustus- ja hyökkäyssuuntaan ja sen kantamisessa onnistuin. Kun löytää oman tapansa pelata ja pelaajat löytävät keskenään oman roolinsa, ei sitten tarvitse hirveästi valmentajan puolelta muuta kuin hienosäätää.

Mainitsit tammikuun haastattelussa tavoitteinasi päästä pelaamaan paljon ja että vuoden päästäkin olisi Allsvenskan-pelaaja. Tavoitteet täyttyivät, vai kuinka?

– Kaikissa noissa tavoitteissa onnistuttiin. Voin olla siihenkin tyytyväinen. Keväällä näytti synkältä ja kesällä tulosten suhteen. Kaikin puolin meni lopulta hyvin.

Kohta mennään taas

Vaikka jalkapalloilijan lomakuukausi onkin vasta alussa, on toki syytä katsoa myös tulevaan. Degerfors pyrkii vakiinnuttamaan paikkansa korkeimmalla sarjatasolla ja on mukana vielä alkuvuodesta jatkuvassa Ruotsin cupissa.

Pikkarainen on vaihtanut seuraa kahdelle edelliselle kaudelle ja pakkohan sitäkin on tiedustella, saadaanko mies taas kohta viime tammikuun tapaan muuttoauton ratista. Turunkin futistapahtumat on vielä käytävä läpi.

Millä ajatuksin katsot tulevaan?

– Tammikuun lopulla ja helmikuun alussa alkaa Ruotsin cup. Ei tässä ihan hirveästi aikaa ole, kun kausi alkaa. Seuran puolelta eletään varmasti aika mielenkiintoisia aikoja. Meillä oli lopulta lainapelaajia ja pelaajia, joilla loppuu sopimus. Voi olla, että on muitakin lähtijöitä, joita myydään. Seuralla on uudelleenrakennus, mikä luo omia haasteitaan.

– Seuraan mielenkiinnolla, mitä tammikuun siirtoikkunassa tapahtuu ja millainen joukkue saadaan kasaan. Seurankin pitää ottaa tietynlaista oppia siitä, että kesällä meni kolme neljäsosaa avauksesta käytännössä uusiksi. Ehkä huomattiin, että siihen tarvittiin enemmän vahvistuksia. Ei tietenkään ole mikään optimi, että valmentaja ja kahdeksan pelaajaa avauksesta menee uusiksi kesällä. Siihen toivoisin tietynlaista jatkuvuutta, mutta saa nähdä, mitkä ovat seuran ja pelaajien puolelta sisään- ja ulosmenot.

– Sitä katsotaan eniten, mutta Ruotsissa on pitkä preseason. Cup alkaa, mutta ei se vielä Allsvenskania ole. On pitkä treenijakso, ja sitten katsotaan, mitä tapahtuu.

Itselläsi ei liene edessä taas muuttoa?

– Ei poissuljeta mitään pois. Tavoite ei ole jäädä loppuelämäksi Degerforsiin. Kuten sanottua, kausi oli henkilökohtaisesti ihan hyvä ja sanotaan poliittisesti, ettei suljeta mitään pois. Aivan mielelläni jatkan tuolla ja ensi kaudellakin Allsvenskanissa, mutta tavoite on päästä vielä isompiin ympyröihin. Toteutuuko se, se jää nähtäväksi, mutta en ole poissulkenut sitä.

Lopuksi katseet vielä kotimaahan. Millä mielellä seurasit vanhan seurasi TPS:n nousua Veikkausliigaan?

– Erittäin tyytyväisellä mielellä! Laitoin parille tutulle onnitteluviestin. On todella hienoa! Vihdoin! Joka vuosi sitä on tuskalla seurannut, että taas se jotenkin lipeää. Hienoa, että seura, joka kaikin puolin kuuluu pääsarjaan, pääsi vihdoin takaisin. Nyt toivotaan vaan, että he saavat kilpailukykyisen joukkueen ja heilläkin on varmasti päätavoitteena ensi kaudella säilyminen. Toivotaan, että he onnistuvat.

Urheilutoimenjohtaja Kasper Hämäläinen kertoi olevansa yhteydesä ex-TPS-pelaajiin, mutta oma suuntasi ei taida olla vielä Suomi?

– Ei ole vielä ”Kappelta” tullut soittoa, mutta ei ehkä vielä 27-vuotiaana. Jätetään numero Kappelle talteen, jos katsotaan myöhemmin!

Haastattelu: Panu Markkanen