Liki kaiken suomalaisessa jalkapallossa kokenut Juha Malinen sai hiljattain osakseen uudenlaisen pestin, kun hänet valittiin Palloliiton hallituksen jäseneksi. Kymppipaikka.fi-sivusto tapasi lajivaikuttajan joulukuun alussa järjestetyssä Captain’s Ball -gaalassa.
Ensin tuli puheeksi tuore hallitusvalinta.
– Kyllähän tämä on muuttanut arkipäivääni, vaikka mitään ei ole vielä tapahtunut, Malinen aloitti.
Millä tavalla se on muuttunut?
– Pääsen ajattelemaan asioita eri kantilta. Olen aloittanut innokkaana juniorijalkapalloilijana ja juniorivalmentajana. Olen nähnyt ja kokenut kaiken suomalaisena valmentajana. Nyt sitten pääsen hallitustyöhön ja antamaan omia ideoitani johtopuolelle. Se kiinnostaa aivan älyttömästi.
Malinen on opittu vuosien varrella tuntemaan siitä, että mielipiteet tuodaan julki ja usein suoraan sanoen.
– Äsken juuri sanoin Ari Lahdelle, että aion sanoa asioita suoraan, mutta se muutos valmentaja-aikaani on se, että viimeisen viiden vuoden aikana Palloliitossa ja kymmenen vuoden aikana urallani, olen oppinut sen, että futisvalmennuskin on tiimityötä. Minun tehtäväni on antaa mielipiteitä. Se rikastuttaa varmasti ympäristöä, mutta muut tekevät päätökset. He hyväksyvät ajatukseni tai ehkä eivät hyväksy. Minun tehtäväni on kertoa mielipiteitä tällä kokemuksella.
”Tyypillistä aaltoliikettä”
Kulunut maajoukkuesyksy oli Suomen osalta monivivahteinen. Huuhkajat kulki tappiosta toiseen, mutta alle 21-vuotiaat ja naisten maajoukkue etenivät EM-kisoihin.
Malinen näkee tilanteen hyvänä, vaikka lippulaiva onkin ruosteessa.
Missä Suomi menee yleisesti maajoukkuerintamalla?
– Maajoukkue on aika laaja käsite. Otetaan futsal, naiset ja juniorit mukaan, niin meillä on tällä hetkellä erittäin hyvä buumi. Tulokset ovat olleet kovia ja odotukset ovat olleet vielä kovempia. A-maajoukkueella on vaikeampi kausi ja siinä on yritetty tietynlaista siirtymää, joka ei ole onnistunut. Nyt joudutaan tekemään uutta siirtymää. Tämä on sitä tyypillistä aaltoliikettä.
– Tärkeintä, mitä suomalaisessa jalkapalloilussa on tapahtunut, on se, että tämä kiinnostaa ihmisiä ihan eri tavalla kuin ennen. Viimeisessä A-maajoukkueen pelissä oli 17500 katsojaa jännäämässä ja seuraamassa ja katsomassa, mitä tapahtuu. Fanitoiminta on tuonut luotettavuuden siihen, että me nousemme aallonpohjasta, myös sieltä, missä olemme.
Mitä ajattelet erityisesti alle 21-vuotiaiden kisapaikan merkityksestä?
– Se tuli hyvään saumaan. Kansakunnan katseet käännettiin automaattisesti tulevaisuuteen. Se on hyvä jalkapallolle ja tulevaisuudelle. He ovat tehneet älyttömän hyvän projektin. Siellä on pelaajia, joista tullaan varmasti kuulemaan.
– Tämä on sikäli harvinainen 21:sten joukkue, että käytännössä kaikki pelaajat ovat ratkaisevissa rooleissa kansainvälisissä seuroissa. Tätä meillä ei ole ollut koskaan ollut. Nyt se pystyttiin käyttämään joukkueena hyväksi.
”Kädet ristissä odotan!”
Haastattelu tehtiin siihen aikaa, kun Jani Honkavaaran Djurgården-pestistä huhuttiin tiiviisti. Honkavaara olisi toinen suomalainen valmentaja, joka olisi saanut hyvän ulkomaisen pestin sen jälkeen, kun Simo Valakari valittiin Skotlannin Valioliigassa pelaavan St. Johnstonen päävalmentajaksi.
Mitä ajattelet Honkavaara-huhuista?
– Kädet ristissä odotan! Kun kuulin ensimmäiset huhut, ajattelin, että tämä olisi ”Honsulle” ylivoimaisesti paras vaihtoehto. Siihen on monia perusteita. Meillä on tämmöisiä pieniä piikkejä: Harri Kampman teki pienen piikin, ja minäkin olen tehnyt pienen piikin, Simo vähän isompaa piikkiä. Ne ovat olleet vain piikkejä, jotka eivät ole aiheuttaneet mitään jatkoreaktioita.
– Nyt, kun ajatellaan Djurgårdenia isona pohjoismaisena seurana lähellä Suomea ja Honsua persoonallisuutena ja valmentajana, hänellä on hyvä mahdollisuudet onnistua ja jatkaa omaa tietään johonkin muuhun Pohjoismaahan tai Eurooppaan. Silloin ehkä ensimmäistä kertaa tapahtuisi se ilmiö, että alettaisiin kysellä: ”Onko Suomessa muita? Me tarvitsemme lisää.”
Haastattelu: Panu Markkanen
