Jälleen päättyy yhden hienon suomalaisjalkapalloilijan ura. Yksi kaikkien aikojen sinivalkoisista pelaajista – Joona Toivio – ilmoitti tällä viikolla, että päättää uransa. Toivio pelasi urallaan 78 A-maaottelua ja on yksi harvoista suomalaispelaajista, jotka ovat edustaneet Suomea sekä aikuisten että alle 21-vuotiaiden EM-lopputurnauksessa. Hän oli Huuhkajien avauksessa jokaisessa vuonna 2021 pelattujen EM-kisojen alkulohkon ottelussa.

Seurajoukkuetasolla Toivio pelasi Ruotsissa, Norjassa, Puolassa ja Hollannissa sekä Suomessa HJK:ssa ja KTP:ssä. Hän on Suomen kentiltä kaksinkertainen Veikkausliigan mestari ja liigacupin voittaja, Norjan liigamestari ja kaksinkertainen cupvoittaja ja Ruotsissakin hän voitti cupin kertaalleen.

Toivio myönsi lopettamisen julkistettuaan haastattelun aiheesta Kymppipaikalle.

Mikä sai päätöksen aikaan?

– Ei tässä enää nuoria poikia olla! Pitkä ja hieno ura on takana. Jos olisimme säilyneet liigassa KTP:n kanssa, olisi ollut hyvin todennäköistä, että olisin omalta kohdaltani ollut jatkamassa. Totta kai se olisi ollut riippuvaista KTP:n halukkuudesta. Kun emme säilyneet sarjassa, vaan hävisimme karsinnan, alkoi jalostua ajatus, että olisiko nyt aika. Vähitellen tunne ja ajatus vahvistuivat, että nyt on aika päättää tämä matka.

Millainen olo mielessä on, kun asia on päätetty ja julkistettu?

– On ollut rauhallinen ja hyvä olo sen suhteen koko ajan. Kun julkistin asian Instagramissa ja katsoin vielä ne kuvat, todellisuus iski, että nyt se on totta, ja aloin itkeä. Mitään katumuksen tunnetta ei ole, vaan olen kiitollinen ja onnellinen koko matkasta, jonka olen saanut kokea ja ihmisistä, joihin olen saanut tutustua.

Sattumalta sinä ja Jukka Raitala, hyvät ystävykset, lopetatte samaan aikaan.

– Se ei ollut mitään yhdessä suunniteltua. Ehkä se on tällainen vuosien kämppissuhteen muovaava ajatus.

Pienen pojan unelma toteen

Toivion ura seuratasolla on siitä mielenkiintoinen, että hän lähti Euroopan kentille ennen debytointia Veikkausliigassa. Ensimmäinen ottelu kotimaan pääsarjassa tulikin vasta noin 15 vuoden ulkomaiden kierroksen jälkeen kaudella 2022.

A-maajoukkueura kesti 10 vuotta helmikuusta 2011 marraskuuhun 2021. Toivio tuli kokeneeksi Huuhkajissa hyviä ja huonoja aikoja.

Saitko uraltasi kaiken, mitä aikanasi tavoittelit?

– Oli pienen pojan unelma päästä joskus ammattilaiseksi pelaamaan, ja se hyvin pitkälti toteutui. Ainut asia, joka sen pienen pojan unelmasta jäi toteutumatta, oli Mestareiden liigassa pelaaminen. Muistan haaveilleeni siitä pienenä, mutta minulla on sellainen olo, että annoin futikselle kaikkeni. Asiat olisivat voineet mennä ja niitä tehdä eri tavalla, mutta olen iloinen ja ylpeä, että olen antanut kaikkeni ja tehnyt kaiken sen pienen pojan unelmaan eteen.

Missä ja koska olit parhaimmillasi pelaajana?

– Se on varmasti se EM-kisakarsinta-aika. Toki silloin kaikki pelasivat maajoukkueessa hyvin, mutta silloin pelasin parasta futista, jota olen urallani pelannut. Silloin samaan aikaan kulki myös seurajoukkueessa. Se 3-4 vuoden ajanjakso on varmasti henkilökohtaisesti sitä aikaa, kun saavutin oman huipputasoni.

Millainen paikka Huuhkajat sinulle on ollut?

– Todella tärkeä! Sekin on muuttunut vuosien saatossa. Alkuvuosista ja niistä vuosista, kun oli vaikeaa siihen, kun aloimme menestyä ja homma alkoi toimia, on ollut hyvin erilaista. Muistan ensimmäiset maaottelut, kun kentälle meneminen jännitti todella paljon! Minulle oli pitkään vaikeampaa pelata maaotteluita Suomessa kuin ulkomailla. Jotenkin ne pelit jännitti enemmän.

– Koko se matka, jonka kuljimme jätkien kanssa ja joka huipentui siihen EM-kisapaikkaan, EM-kisoihin ja siihen tunnelmaan, joka siinä joukkueessa oli, kun kaikki viihtyivät todella hyvin ja halusivat tulla sinne todella paljon, oli hieno. Siellä oli turvallinen ilmapiiri ja kaikki kunnioittivat toisiaan.

Arvostettu johtaja

Toivio on ollut joukkueissa ja julkisuudessa esiintyessään hyvin hillitty. Sanat putoilevat haastatteluissa harkitusti, ja niissä on kokemuksen tuomaa painoarvoa. Kentällä hän antoi tekojensa puhua eniten.

Se on hänen tyylinsä. Toivio ei lähtenyt koskaan esittämään mitään, mitä hän ei ollut. Tämä tyyli toi monessa seurassa ja joukkueessa kapteeninnauhan käsivarteen ja fanien arvostuksen.

Mitä merkitsee se, että olit monissa joukkueissa kapteeni?

– Totta kai se aiheuttaa ylpeyttä ja kiitollisuutta siitä, miten itse ajattelen sitä, miksi minut on valittu kapteeniksi. En ole koskaan ollut kauhean puhelias tai äänekäs, vaan periksi antamaton ja tehnyt asiat hyvin ja tunnollisesti. Uskon, että se on tullut sitä kautta, että olen ollut esimerkilläni johtaja jokapäiväisessä tekemisessä.

Joona Toivio
Joona Toivio kantoi kapteeninnauhaa mm. HJK:ssa. Kuva: All Over Press

Vuosien varrella fanit ovat arvostaneet sinua paljon. Miltä tämä tuntuu?

– Se lämmittää totta kai. Arvostan itse faneja ja fanien panosta todella paljon. Se on todella tärkeää futaajalle ja ollut minulle tärkeää vuosien varrella. Lämmittää, että siitä suunnasta tulee arvostusta. Fanitkin ovat nähneet sen, millainen olen halunnut olla kentällä ja antaa kaikkeni joukkueelle.

Pystytkö valitsemaan uraltasi yhden kohokohdan yli muiden?

– Kyllä sen täytyy olla se päätösvihellys Liechtenstein-pelissä! Se on niin merkityksellinen hetki omalla uralla ja suomalaisen jalkapalloilun historiassa. Totta kai maajoukkueessa on muitakin hetkiä ja seurajoukkueissa on mestaruuksia ja cup-mestaruuksia ja Eurooppa-liigan pelejä, jotka ovat olleet isoja ja merkityksellisiä, mutta tuo on yksittäisenä selkeästi suurin.

Mitäs olet ajatellut alkaa tehdä?

– Se onkin hyvä kysymys. Saapa nähdä. Ajatuksia olen toki siirtänyt asiaan, mutta tältä istumalta ei ole antaa suoraa vastausta.

Aiotko pysytellä tavalla tai toisella lajin parissa?

– Ei se mahdotonta ole. En ole ajatellut niin, että tulen pysymään varmasti jalkapallon parissa. Totta kai minulla on jalkapallon parista tietotaitoa ja kiinnostusta myös.  Ei se mahdotonta ole.

Haastattelu: Panu Markkanen