Joona Toivio on Veikkausliigan sisäisten siirtomarkkinoiden kovin siirtyjä kautta 2025 lähestyttäessä. Huuhkajienkin alakerran monivuotinen johtaja jätti HJK:n kolmen kauden ja kahden mestaruuden jälkeen ja lähti hakemaan uusia haasteita liigaan nousseesta KTP:stä.
Vaikka KTP on aloittanut jo kautensa liigacupissa, liittyy Toivio joukkueeseen vasta helmikuussa, kun hänen sopimuksensa astuu voimaan. Loma on tullut tarpeeseen HJK:n kanssa pitkäksi venyneen kauden jälkeen.
– Halusin, että kun on mahdollisuus pitää taukoa, pitää pienen tauon. Eikä siitä ihan hirveä pitkää edes tule. Viimeiseltä reissulta oltiin himassa 20. päivä joulukuuta, niin eihän siitä tule kuin viisi-kuusi viikkoa, Toivio sanoo Kymppipaikan haastattelun aluksi.
Kotimaan liigafutaajalle on hieman epätavallista pelata niin pitkään.
– Kyllä, mutta se on etuoikeus niille, joilla sellainen tilanne on, hän sanoo viitaten pitkän kauden syyhyn eli Konferenssiliigaan.
KTP:hen johtavaksi pelaajaksi
Mutta että Kotkaan. Toivio ja HJK-ikoniksi vuosien varrella muodostunut Atom ovat nousijajoukkueelle järisyttävän kovia vahvistuksia. Siinä, missä minuutit olivat Toiviolla joskus yllättävänkin tiukassa HJK:ssa, ei samaa liene edessä KTP:ssä.
Kertoisitko, miten siirto tapahtui?
-”Nitti” (urheilutoimenjohtaja Niko, toim. huom.) Ikävalko soitti jo syksyn aikana. Silloin sanoin, että haluan pelata kauden loppuun ja miettiä asiaa sitten. Kun kausi loppui, otettiin joulu rauhassa, ja ehdin nollaamaan mennyttä kautta ja miettimään vähän tulevaa. Se alkoi tuntua hyvältä vaihtoehdolta. Se, mitä juttelin valmentajan (Jonas Nyholm) ja urheilutoimenjohtajan kanssa, kuulosti hyvältä. On hyvä fiilis sitä kohti.
Mikä puheissa vakuutti?
– Erityisesti keskustelu valmentajan kanssa. Tykkäsin hänen ajatuksistaan. Jaan saman ajatusmaailman hänen kanssaan. Siitä tuli todella hyvä fiilis ja sellainen olo, että uskon, että sovin sinne, ja on helppo tehdä töitä yhdessä etenkin valmentajan kanssa.
Sinulle kaavailtu rooli taitaa olla suuri?
– Kyllähän se oli keskusteluissa selvää, että minut halutaan sinne johtavaksi pelaajaksi, pelaamaan paljon. Tietysti siitä tulee lomalle sellainen paine, että pitää pitää itsestään extrahyvin huolta. Se nyt ei sinänsä ole ollut koskaan minulle ongelma. Tykkään treenata.
– Haluan pysyä kunnossa koko kauden ja olen miettinyt, että kun olen muutaman kerran uralla pelannut kaikki minuutit kauden aikana, niin olisi se hienoa vielä 37-vuotiaana pelata kaikki minuutit!
Tuntuuko kroppa siltä, että se olisi realismia?
– Kyllä se siltä tuntuu! Kun mietin vaikka viime kautta, niin kroppa tuntui parhaalta silloin, kun pelasin. Kun oli pidempi aika kesästä syksyyn, kun en pelannut oikeastaan yhtään, niin silloin oli kaikista eniten ongelmia kropan kanssa, sellaista pientä.
– Olen huomannut, että pelirytmi sopii todella hyvin minun kropalleni. Ehkä kroppa on tottunutkin siihen vuosien varrella, että pelien muodossa tulee kovaa rasitusta, ja sitten palautellaan ja valmistaudutaan ja sitten mennään taas kovaa.
Voiko olla niinkin, että kun ei pelaa, sen mukanaan tuoma harmitus lisää kolotusten tuntua?
– En tietenkään poissulje tuollaista. Kyllähän päällä on iso vaikutus kehoon. Enemmän omalla kohdallani koen sen semmoiseksi, että kun ei pelaa, kuormitus on koko ajan aika ylhäällä. Siitä ei tule samanlaista aaltoliikettä kuin silloin, kun pelaa. On yksi maksimaalinen suoritus, sitten palauttelua pari päivää ja sitten lähdetään rakentamaan taas uutta peliä kohti. Jos ei pelaa, jokainen treeni on aika intensiivinen, eikä palauttelua ja kehonhuoltoa tule samalla tavalla.
– Ehkä siinä näkyy myös se, että en ole ihan nuori poika enää. Nuorempana sitä on kestänyt paremmin, mutta ehkä nykyään tarvitsen enemmän lepoa, kehonhuoltoa ja palautusta.
Mestaruustaistelusta säilymään
HJK:ssa pelataan aina vain mestaruudesta, ja kaksi niitä Toivio seurassa voittikin. Euroopassa Klubi meni miehen jokaisella kaudella pitkälle. Norjastakin on pokaaleja tullut, mutta tulevalla kaudella KTP:n nousu mitalitaisteluun olisi varmasti kauden suurimpia yllätyksiä.
Toki yhtään liigapeliä ei ole vielä pelattu, muistettakoon se.
Aiheuttaako nousijajoukkueeseen siirtyminen minkäänlaista ajatusmaailman muutosta?
– En ole ajatellut, että se muuttaa mitään. Olen pelannut myös joukkueissa, jotka pelaavat säilymisestä. Ei se muuta minulla sinänsä mitään. Olen aina ajatellut niin, että seuraava peli on kauden tärkein, eikä sen jälkeisillä peleillä ole siinä kohtaa väliä.
Tuoko se jopa motivaatiota, kun pelaa pienemmässä seurassa ja johtajana siellä?
– Totta kai siinä on altavastaajan asetelma, joka voi olla vapauttavakin tekijä. Ei ole samoja menestymispaineita, joilla isoilla seuroilla – varsinkin HJK:lla – on Suomessa. Saa nähdä, miltä se tuntuu, mutta voisin äkkiseltään kuvitella, että voi olla vapauttavakin tekijä.
Kuulenko oikein puheestasi ja äänensävystäsi, että pelinälkäsi ja pelihalut ovat aika kovia?
– Kyllä ne on! Vaikka vain kuukausi on lomailtu, niin alkaa tässä jo niin sanotusti tanssihousuja kutittaa! Haluan päästä kentälle ja tekemään sitä, mitä osaan ja mistä tykkään.
Uusi aika Huuhkajissa
Toivion aika Huuhkajissa tuli päätökseen marraskuun 16. päivänä vuonna 2021. Hän kuuluu ”Sukupolvien unelman” täyttäneeseen joukkueeseen, joten tuon meriitin ja 78 A-maaottelun suoman arvovallan omaavalta pelaajalta on totta kai tiedusteltava myös sitä, millaisena hän näkee A-maajoukkueen uuden ajan koiton, kun Markku Kanervan työtä jatkaa Jacob Friis.
– Se tuli vähän yllätyksenä. En ole hirveästi miettinyt viime aikoina maajoukkueasioita sen jälkeen, kun ”Rive” sai lähteä. Koko asia on päässyt unohtumaan, ja kun uutinen tuli vastaan, niin tuli sellainen olo, että ”Ai niin, totta.” On mielenkiintoista nähdä, miten se lähtee rakentumaan.
Millainen tilanne on, kun maajoukkueeseen tulee uusi päävalmentaja?
– Alku on vähän odottelevaa, kun tutkitaan toisia, että mikä kukin on miehiään ja millaisilla ajatuksilla. Ajattelen, että se on sama asia kuin seurajoukkueessakin, kun tulee uusia ihmisiä ja tutustutaan tapoihin ja käytäntöihin. Maajoukkueessa on tietysti rajallinen määrä päiviä, kun tutustumista tehdään. Sen pitää olla tehokkaampaa, että palaset saadaan loksahtamaan.
Mitä odotat Huuhkajilta tänä vuonna?
– Tietysti parempaa! Nyt on ollut tuloksellisesti vaikeaa. Toivoisin, että itsenäisyys ja itseluottamus näkyisivät pelaamisessa enemmän, varsinkin koko pelin läpi. Nyt on tullut sellaisia pelejä, että on ollut hyvä puoliaika tai hyvä parikymmentäminuuttinen ja sitten toinen jakso on ollut ihan muuta. Toivoisin eheyttä.
Haastattelu: Panu Markkanen
