Haastattelu: Jere Urosella menossa onnistunut syksy Kreikassa – ”Olen päässyt omalle tasolleni”

Jere Uronen pelaa ensimmäistä kauttaan Kreikan Superliigan Atromitosissa. Hän otti joukkueen avauskokoonpanon paikan kauden avauskierroksella, eikä ole asemastaan joutunut luopumaan hiljattaista nilkkavammasta johtunutta poissaoloa lukuun ottamatta. Uronen aloitti keväällä tukholmalaisessa AIK:ssa, mutta vähäinen peliaika sai miehen siirtymään kesällä Kreikkaan.

Siirto on ollut kaikin puolin onnistunut, sillä arki rullaa Ateenan kupeessa mitä mainioimmin. Ajomatkan harjoituskeskuksesta kotiin kestää puolisen tuntia, ja kun Kymppipaikan haastattelusoitto tulee sen aluksi, vastaa Uronen tutusti hyväntuulisella äänellä. Äänellä, josta ulkomaiden vuodet eivät ole liudentaneet vahvaa Turun murretta yhtään.

– Hyvää kuuluu, ei ole valittamista. Asiat ovat tietenkin paremmin, kun on kunnossa ja pääsee pelaamaan normaalisti päivittäin. Ylipäätään kaikki on hyvin. Perhe viihtyy, ja ei ole valittamisen sanaa ensimmäisistä kuukausista, Uronen aloittaa.

Oliko teille tietoinen päätös, että menette koko perheenä Kreikkaan?

– Totta kai. Olemme aina alusta asti reissanneet kimpassa. Paikkoja on valittu tietoisesti sen mukaan, että kaikki lähtevät. En varmaankaan edes pystyisi lähtemään mihinkään yksin. On niin iso apu saada koko poppoo mukaan, niin että yhdessä tätä tehdään.

Miten Kreikan arkeen sopeutuminen on sujunut?

– Ei ole ollut mitään ongelmia ensimmäisestä päivästä lähtien. On ollut helppoa ensimmäisestä päivästä lähtien. Kulttuuri ja kaikki on aika erilaista, mitä esimerkiksi Turussa on. Ateena ja Turku ovat aika vastakohtia! Tämä maa ja kaupunki ovat kontrolloitua kaaosta. Siihen, kun ottaa menevän asenteen ja menee mukana, niin on ollut todella kivaa. Upea paikka.

Alkaako sopeutuminen olla jo helppoa, kun olette nähneet niin monia paikkoja?

– Joo, ja kaikista ulkomaan paikoistamme tämä on paikka, jossa ihmiset puhuvat todella hyvin englantia. Se on helpottanut ja kun kaupunki on iso, kaikkea, mitä perheellisenä tarvitsee, löytyy. Saimme kämpät ja koulut erittäin nopeasti hoidettua. Se helpottaa aina. Eikä koskaan – varsinkaan suomalaisena – vaikeuta, että on lämmintä ja aurinkoa riittää ihan kunnolla. Se ei ole negatiivinen puoli tässä.

Hyvää futista

Uronen palasi talvella Eurooppaan Pohjois-Amerikan ammattilaissarja MLS:sta. Charlotte FC vaihtui Allsvenskanin suurseura AIK:hon, jonne Uronen meni suurin odotuksin, kuten hän viime talvena kertoi Kymppipaikan haastattelussa. Peliaika ja vastuu jäivät kuitenkin vähäisiksi, mikä ei kokeneelle pelimiehelle käynyt.

Siirto tapahtui heinäkuun lopussa, mutta ajatus kyti Urosen mielessä pidempään.

– Kun lähdimme miettimään tätä siirtoa kesäkuussa, oikeastaan jokainen puoli tästä tuntui alusta asti hyvältä. Tämä on ollut juuri sellainen paikka kuin oletin, mitä lähdimme hakemaan ja mitä toivoimme.

– Vastuu on todella tärkeää ensimmäisestä päivästä lähtien, mutta olen päässyt itse omalle tasolleni, minkä olen huomannut. Senkin takia loukkaantuminen, jolle ei voinut mitään – kaveri laskeutui suoraan jalan päälle ja nilkka meni – harmitti vähän extraa. Tunsin joka pelissä, että pääsin omalle tasolleni. Silloin futis on kivaa.

Atromitos on 4 joukkueen Superliigassa sijalla kymmenen, joka veisi putoamiskarsintoihin. Viivan päälle kahdeksanteen sijaan ja pudotuspeleihin Eurooppaa-liigan paikasta on matkaa kolme pistettä. Kahdeksannen ja yhdeksännen sijan välissä oleva viiva on siis varsin raaka.

– Joukkueena meidän olisi pitänyt pisteiden valossa paremmin tämä syksy. Emme ole pelanneet huonosti, vaan olemme itse sössineet pelejä ja annettu pisteitä. Sen takia on vähän kaksipuoliset fiilikset kaudesta, Uronen sanoo.

Kerro Kreikan liigasta. Se ei ole suomalaisille kovin tuttu.

– Ei ollut tuttu minullekaan neljän ison (Olympiakos, Panathinaikos, AEK, PAOK) ulkopuolelta. Niko (Nikolai Alho) on toki ollut täällä pitkään, ja pystyin juttelemaan hänen kanssaan kaikesta, ja hän kertoi kaikesta. Sarja on ollut todella tasainen. On neljä isoa, mutta eivät nekään ole mahdottomia lyödä.

– Jokainen muu joukkue, jota vastaan olemme pelanneet, ovat olleet todella tiukkoja pelejä. Niiden jälkeen kaikki joukkueet ovat lähellä toisiaan. Sen takia pienet asiat ovat niitä, jotka ratkaisevat. Virhe sinne, virhe tänne, pomppu sinne, pomppu tänne. Meillä ei ole ollut paljoa pelejä, jotka eivät olisi olleet yhden maalin pelejä.

– Tämä on todella kiva sarja pelata. On paljon hyviä pelaajia. Huomaa, että on pelaajia, joilla on ollut hyvä ura ja pelaajia, joilla tulee olemaan hyvä ura. Nuoria kavereita. Tasoltaan tämä on yllättänyt minut todella positiivisesti. Futis, jota täällä pelataan, on mielestäni todella kivaa katsoa ja pelata. On kivaa pelata tiukkoja pelejä hyviä joukkueita vastaan. Senkin puolesta tämä on ollut kiva kokemus tähän mennessä.

Pienenä isojen seassa

Atromitos on kohdannut suurseuroista sekä Olympiakosin että Panathinaikosin vieraissa. Jälkimmäistä vastaan se pelasi tyhjällä stadionilla sen fanien aiemmasta riehumisesta tulleesta rangaistuksesta johtuen.

– Kyllä sen huomaa, että tämä on futismaa. Futis ja koris ovat ykköslajit. Ihmiset ovat fanaattisia, mutta enemmän sen huomaa, kun se näkyy joka paikassa, eikä vain peleissä. Värejä näkyy, ja jokaisella ateenalaisella näyttää olevan oma joukkue. On se sitten AEK, Panathinaikos tai Olympiakos.

– Se on ollut kiva huomata, että tulee selväksi, kuka ketäkin kannattaa. Pelissä oli hyvä fiilis, mutta emme ole yksi isoista. Veikkaan, että ne isot pelit ovat paljon parempia.

Tunnistetaanko Atromitosin pelaajaa kaduilla?

– Aika rauhassa saan mennä. Jokusen kerran joku on tullut sanomaan, että tunnen sinut. Ihan rauhassa saan mennä.

Sopinee suomalaiselle hyvin?

– Erittäin hyvin. Ja emme ole Ateenasta vaan Peristeriousta, joka on ihan Ateenan vieressä. Olemme pieni ja suloinen joukkue, jonka kanssa isot eivät jaksa vaivata päätään.

Huuhkajavuosi on päättynyt

Uronen on 75 A-maaottelullaan Huuhkajien kokenutta osastoa. Hän ei ollut mukana vuoden kahdessa viimeisessä maaottelussa loukkaantumisen takia, mutta tuolloin koolla olleessa joukkueessa oli A-maaotteluilla mitattuna vain neljä (Teemu Pukki, Lukas Hradecky, Joel Pohjanpalo ja Robin Lod) häntä enemmän pelannutta pelaajaa.

Vuosi oli uuden päävalmentaja Jacob Friisin ensimmäinen toimessaan. Uronen oli pelatuissa MM-karsinnoissa Hollanti-vierasottelua lukuun ottamatta aina avauksessa, kun oli joukkueessa.

Miten summaat Huuhkajien tämän vuoden?

– Paljon hyvää ja paljon parannettavaa. Haluamme totta kai saada isossa kuvassa parempia tuloksia ja haastaa isoja maita paremmin kuin mitä haastoimme tänä vuonna. Pelillisesti oli myös askeleita eteenpäin. Aina, kun uusi valmentaja tulee, pelitavan luominen ja sisäistäminen vaativat oman aikansa.

– Mielestäni saimme keväästä lähtien kaiken aika hyvälle mallille. Kesäkuussa saimme hyvän voiton Puolasta. Kaikki tietävät, että haluamme saada parempia tuloksia. On vähän ristiriitaista. On paljon hyvää, jota voimme ottaa mukaan, mutta samalla kun karsinnoista ei pääse jatkoon, mikä oli iso tavoitteemme, ei voi olla tyytyväinen.

On kirjoitettu paljon siitä, että suurelle yleisölle ei ole selvää, miten Friis haluaa Suomen pelaavan? Ovatko asiat, pelitapa ja pelin periaatteet joukkueelle selkeät?

– Kyllä ne ovat. En tietenkään pysty puhumaan jokaisen puolesta, vaan vain itseni puolesta. Missään kohtaa ei ole tuntunut, että mikään olisi jäänyt epäselväksi. Pelaajillakin on iso vastuu toteuttaa kentällä sitä, mitä halutaan ja saada peli näyttämään siltä, mitä halutaan. Jos me emme tee omaa hommaamme kentällä, on aivan sama, kuka kentän laidalla on.

– Minulle ei ainakaan ole koskaan jäänyt mitään epäselväksi, ja kun leirejä on ollut enemmän ja enemmän, olemme ottaneet askeleita eteenpäin, mikä on myös todella tärkeä juttu. Sitä kautta saamme itseluottamusta, jonka avulla saamme tuloksia. Tulokset ovat kuitenkin ainoa osa, joka merkitsee.

Haittasiko vuotta se, että ette pelanneet samantasoisia maita vastaan?

– En mieti sitä pelaajana. Vaikka pelasimme kesäkuussa olympiastadionilla Hollantia vastaan, pelaajana menee kentälle sillä ajatuksella, että otamme tänään kolme pistettä. Ihan sama, keitä siellä on – pelitaktiikka saattaa olla erilainen – mikään ei muutu.

Sait syksyllä kilpailijan pelipaikallesi nuoresta Juho Lähteenmäestä. Mitä ajattelet siitä?

– Kilpailua on aina ja varsinkin maajoukkueessa. Se on hieno asia. Olemme saaneet paljon uusia pelaajia ja paljon kilpailua. Aina kaikki 26 pelaajaa, jotka ovat mukana, haluavat olla ne 11, jotka pääsevät pelaamaan. Sen takia seuroissa ja leireillä tehdään joka päivä töitä, että näytämme, että kaikki kuulumme sinne.

– Kilpailu on aina tervetullutta ja saa meistä jokaisesta parhaan irti. Se on vaan suomifutikselle hyvä asia, että kilpailua on joka puolella. Se on toivottavasti asia, joka saa meidät ottamaan seuraavan askeleen, jonka tarvitsemme, että pääsemme kisoihin ensi karsinnoista.

Loppuun vielä varmistus, että maajoukkueuraa on tarkoitus jatkaa?

– Joo, ei tässä ole mitään muuta mietitty. Vuosi kerrallaan aina katsotaan, miten kroppa jaksaa ja voi. On iso ilo ja kunnia olla osana sitä porukkaa, joka edustaa meidän kaunista maatamme. Niin kauan, kun minusta on apua, pistän kaikkeni likoon.

Haastattelu: Panu Markkanen