Huuhkajien vuosi on alkanut. Kansojen liigan lohkot arvottiin helmikuun puolivälissä, ja arpa toi vastaan Albanian, Valko-Venäjän ja San Marinon. Vuoden ensimmäiset pelit odottavat maaliskuussa, kun Huuhkajat pelaa Uutta-Seelantia ja Kap Verdeä vastaan. Kesällä kohdataan Saksa ja Unkari, ja Kansojen liiga odottaa sitten syksyllä. Ensi vuosi pitää sisällään EM-karsinnat.

Päävalmentaja Jacob Friis aloittaa toisen vuotensa toimessaan. Takana on MM-karsinnat ja paljon opettelua, totuttelua ja kokeiluja sisältänyt vuosi ja monien uusien pelaajien murtautuminen Huuhkajiin. Valmennustiimi on jälleen myös elänyt ja monet suomalaiset pelaajat ovat vaihtaneet tammikuussa seuroja ja liigoja.

Kymppipaikka sai Friisin erikoishaastatteluun ja kuten johdanto antaa osviittaa, puhuttavaa oli paljon.

Aloitetaan Kansojen liigan arvonnoista. Mitä ajattelet lohkosta?

– On aina mielenkiintoista kohdata uusia vastustajia. Sanoisin tämän saman, olimme sitten missä liigassa tahansa. Voi kysyä, onko hyvä, että olemme samassa lohkossa Albanian kanssa emmekä Montenegron vai päinvastoin. Vastaisin, että vastaaminen vaatii kymmenen pelin katsomista ja huolellista skouttaamista, ja sen jälkeen olisin halukkaampi sanomaan rehellisen mielipiteeni. Nämä ovat samantasoisia maita, siksi ne ovat päätyneet C-liigaan. Ei ole väliä sillä, mistä korista meidät arvottiin, mutta sanon, että lohko on mielenkiintoinen.

– Tavoitteemme on yhä sama. Yritämme voittaa sen. Asia on niin yksinkertainen. Kun lohkoa katsoo, niin me olimme kakkoskorissa ja Albania ykkösessä. Heidän pitäisi olla hieman meidän yläpuolellamme, mutta uskon, että tilanteemme on 50-50. He pääsivät MM-jatkokarsintoihin ja kohtaavat Puolan, jota vastaan mekin pelasimme. Se antaa meille hyvän indikaattorin heidän laadustaan. Valko-Venäjältäkin täytyy nähdä pelejä. Näin heiltä pelin viimeksi, kun he pelasivat 2-2 Tanskaa vastaan. Tanskakaan ei mennyt suoraan kisoihin. Tämä ei muuta sitä, että Albania ja Valko-Venäjä ovat meidän ohellamme kolme vahvinta maata lohkossa. Tämä on helppo sanoa.

– San Marino on joukkue, joka pitää voittaa. Olin Brysselissä arvonnassa, ja sanmarinolaiset juhlivat sitä, että olivat voittaneet ensimmäisen pelinsä karsinnoissa. Kolme mielenkiintoista maata, ja meillä on kaikki mahdollisuudet. Toivottavasti voitamme, mikä antaisi meille lisämahdollisuuden EM-jatkokarsinnoissa.

Sanotko siis, että lohkovoitto on ainoa hyväksyttävä tavoite?

– Se on vaikeaa sanoa. Minun täytyy nähdä Albania. Nimistä näkee nopeasti, että heillä on hyviä keskikenttäpelaajia ja hyökkääjiä Valioliigasta. En ole noin mustavalkoinen. Tiedän, että haluat otsikon, että jos emme voita, se on pettymys. Tulen olemaan pettynyt, jos emme voita paljon pelejä, koska siihen tähtäämme. Tiedän, että voitot tulevat kovalla työllä. Työnteko on suoritusten tarkkailua joka näkökulmasta.

– Mutta en ole täällä vain osallistumassa vaan lopulta päästäkseni joukkueen kanssa EM-lopputurnaukseen 2028. Voimme ottaa matkalla steppejä pelaamalla hyvän lohkon ja toivottavasti voitamme. Jos haluamme unelmoida EM-kisapaikasta, meidän täytyy voittaa Albanian tasoisia maita ja sijoittua heidän yläpuolelleen. Tämä on hyvä testi meille.

Oikea ja ansaittu taso

Huuhkajien sukupolvenvaihdos sai viime vuonna vielä positiivisen hidasteen, kun alle 21-vuotiaiden maajoukkue pelasi EM-lopputurnauksessa, eikä kisapaikan tuoneita pelaajia nostettu Huuhkajiin ennen syksyä. Nyt useat entiset Pikkuhuuhkajat ovat täyspainoisia avauskokoonpanon miehiä. Kokoonpanon voisi uskoa siis olevan vakituisempi koko tämän vuoden mitassa.

Friisin tietämys suomalaispelaajista on toisena toimintavuotena myös parempi ja tämän vuoden kilpailulliset vastustajat ovat enemmälti samaa tasoa Suomen kanssa. Kansojen liiga toimii samalla oman kilpailullisen panoksensa lisäksi myös valmistautumisena vuoden 2028 EM-kisojen karsintoihin, eli samantasoisia vastustajia tarvitaankin.

Onko hyvä asia kaikissa näissä mielissä, että Suomi pelaa C-liigassa eikä B-liigassa?

– Kuten sanoit, takana on ensimmäinen vuoteni. Kääntäisin kysymyksen niin, että jos pelaamme liian monta peliä Hollantia ja Norjaa vastaan, jotka ovat huippumaita, olisi pelien kuva erilainen. Puolustaisimme enemmän kuin hyökkäisimme, vaikka emme valitsisikaan tehdä niin.

– Jos aiomme päästä EM-kisoihin tai voittaa lohkomme Kansojen liigassa, tarvitsemme vastustajia, jotka ovat samalla tasolla meidän kanssamme. Näistä peleistä meidän täytyy voittaa kaikki, jos haluamme EM-kisoihin. Meille on hyvä sekoitus pelata muitakin kuin vain huippumaita vastaan. Pelinkuvat ovat niissä erilaisia. Kohtaamme EM-karsinnoissa oman tasoisiamme vastustajia. Niitä varten meidän täytyy olla niin vahvoja, että voitamme. Kun Suomi oli Kansojen liigassa viimeksi, oli vastassa kovia maita, Englanti jne. ja kaikissa peleissä pelinkuva oli samanlainen. Silloin ei pääse joukkueena flow’hun eikä hallitsemaan peliä.

– Ei ole huono asia, että olemme C-liigassa. Olemme tällä hetkellä siellä, missä ansaitsemme olla Suomen maajoukkueena. Näytetään ensin, että olemme vahvoja sillä tasolla ja valmiita seuraavalle tasolle. Pelaamme kesällä Saksaa ja Unkaria vastaan, eli vastaan tulee A-liigan ja B-liigan joukkue. Se on hyvä meille, koska meidän pitää voittaa joukkueita yläpuoleltammekin.

– Meillä on hyvä sekoitus A-liiga-, B-liiga- ja C-liigavastustajia tänä vuonna. Olisi helpompaa houkutella yleisöä, jos pelaisimme Hollantia ja Saksaa vastaan, mutta se ei laittaisi meitä oikeaan rytmiin, jos kohtaisimme vain huippumaita.

Mitä voimme odottaa näkevämme maaliskuun peleissä?

– Ensinnäkin kaikkien täytyy nousta aikaisin nähdäkseen pelit! Kohtaamme kaksi vastustajaa. Kysyit, onko hyvä vai huono asia, että pelaamme C-liigassa. Kun emme päässeet MM-jatkokarsintoihin, toivoimme ja haimme samantasoisia vastustajia pelillisesti ja FIFA rankingin perusteella. Se heijastaa sitten Kansojen liigaan ja karsintoihin pitäen mielessä, että kohtaamme Saksan ja Unkarin.

– Saimme toivomamme. Hommasta tulee hieman eksoottista, koska meidän pitää matkustaa kauas, mutta vastassa on maat FIFA rankingimme tienoilta ja kaksi maata, jotka ovat menossa MM-kisoihin. On taattua, että vastaan tulee laatua, vaikka Kap Verde kuulostaa alemmalta tasolta, mutta kun katsoo pelaajia, niin se on entinen Portugalin siirtomaa ja pelaajat ovat hyvin ketteriä ja mielenkiintoisia katsottavia. Siitä tulee hyvä haaste. Uusi-Seelanti on hyvin organisoitu joukkue, se puolustaa hyvin ja pääsi MM-kisoihin.

– Siitä tulee hyvä testi meille, mutta tärkeintä on, että vastus on omaa tasoamme, joten toivottavasti pystymme harjoittelemaan sekä hyökkäämistä että puolustamista. On myös tärkeää, että kun pelaajat kohtaavat maaliskuussa, on tietää, että se on ensimmäinen askel kohti EM-kisoja. Meillä ei ole paljoa harjoituksia eikä pelejä yhdessä. Meillä on vain kaksi leiriä ja ennen kuin huomaammekaan, olemme EM-karsinnoissa. Kaikki minuutit, jotka voimme saada, ovat arvokkaita. Teemme kaiken se mielessä, että pääsemme EM-kisoihin. Aikaa ei ole tuhlattavaksi.

– Käytin uusia pelaajia ensimmäisenä vuonna. Jonkin verran loukkaantumisten takia ja sitä tapahtuu maajoukkueessa, mutta myös sukupolvenvaihdoksen takia, mistä kaikki ovat viime vuoden osalta tietoisia. Toivon, että vuoden päästä voimme sanoa, että 45 pelaajaa ei käytetty, vaan vähemmän ja olisi ollut jotain jatkuvuutta. Mutta sitten: jos pelaajat pelaavat hyvin seuroissaan, he ansaitsevat olla joukkueessa.

Onko tarkoituksena nähdä mahdollisimman lukittu avauskokoonpano, eikä enää kokeilla?

– Jos asia olisi noin mustavalkoinen, että mentäisiin joko kokeilujen tielle tai enemmän avauskokoonpano ja ydin edellä, niin totta kai sitä polkua, jolla löydettäisiin joukkueen ydin. Olemme kokeilleet pelaajia, ja sain todella hyvän kuvan eri pelaajista. Se on paljon parempi kuin alussa. Sitten oli luonnollisia syitä, etten valinnut nuorimpia pelaajia, koska heillä oli alle 21-vuotiaiden EM-kisat. Toivon, että he jatkavat hyvää pelaamista seuroissa, että voin pitää heitä joukkueessa, saamme ytimen ja paljon minuutteja yhdessä. Ympäristön pitää totta kai olla kilpailullinen, ja pelaajia voi joutua penkille, vaikka pelaisi hyvin. Takeita ei ole, mutta toivottavasti muutoksia ei tulisi paljoa. Aikaa kokeiluihin ei ole.

Tiimi elää

Friis toi uusia nimiä valmennustiimiinsä aloittaessaan. Ensin kului toki pitkän aikaa, ennen kuin Lasse Steensgaard ja Jyri Nieminen pääsivät liittymään tiimiin edeltävien sopimusvelvoitteidensa takia. Tämä vuosi alkoi sillä uutisella, että erikoistilannevalmentaja Sergio Almenara jätti paikkansa.

Millainen takaisku Sergio Almenaran lähtö on?

– Se on pelin henki. Sergiolla ja hänen perheellään tuli luonnollinen valinta eteen, ja kunnioitamme tätä 100-prosenttisesti. Teemme töitä yhdessä valmennustiimissä. Kun Sergio aloitti, kävimme keskusteluja siitä, mitkä ovat perusasioita erikoistilanteiden rakenteessa. Minä, Jyri, Lasse ja Tim annoimme myös omat näkemyksemme. Lopulta Sergio oli vastuussa, hän loi rakenteet, ja me seurasimme sen mukaan, mitä tarvitsimme.

– Työtapamme mukaan on mahdollista ottaa uusi tekijä mukaan valmennustiimiin ja jatkaa enemmän tai vähemmän siitä, mihin olemme jääneet. Meidän täytyy löytää oikea henkilö. Kun löydämme hänet, yritämme pitää tason. Sitten pitää kehittyä kuten kehityimme Sergion kanssa. Tämä ei ole takaisku, vaan jotain, mitä hyväksymme ja koitamme keskittyä positiiviseen. Kun löydämme oikean henkilön, saamme hyvää energiaa sisään ja jatkamme sitä hyvää työtä, jota Sergio teki kanssamme.

– Odotimme, että saimme Jyrin, ja olen enemmän kuin halukas odottamaan kuukauden tai kaksi, että saamme oikean henkilön. Saisin helposti sata hakemusta, jos hakisimme erikoistilannevalmentajaa Suomelle, mutta tarvitsemme oikeaa laatua, mitä tulee tietotaitoon mutta myös henkilöön, jotta saamme hänet tiimiin ja tekemään töitä saman tien. Tämä ei ole salaisuus: minulla on kolmen hyvin varteenotettavan henkilön lista. Joskus nämä valmentajat tarvitsevat luvan myös seuroiltaan. Toivotaan, että asia ratkeaa ennemmin tai myöhemmin.

Valmennustiimi ei ole ollut aikanasi 100-prosenttisesti kasassa. Mikä on sen vaikutus?

– Positiivisesti ajateltuna ennen kuin Jyri liittyi, pääsin tutustumaan muihin valmentajiin. Sain hyvän yhteyden ja perustan Jonin (fysiikkavalmentaja Ruuskanen), Henrin (videoanalyytikko Lehto) ja Timin (Sparv) kanssa. Sitten Jyri ja Lasse tulivat mukaan ja saimme hyvän siteen heidän kanssaan. Valmennustiimin ydin on oikeastaan hyvin vahva. Meillä on tapaamisia koko ajan, emmekä puhu vain silloin, kun olemme leireillä. En näe tätä häiriönä, vaan mahdollisuutena sitoa vahvoja siteitä matkan varrella. Valitettavasti nyt pitää tehdä yksi muutos, mutta se pitää hyväksyä. Tämä ei ravistele mitään.

Siirrot tuovat mielenkiintoa

Tammikuu oli suomalaispelaajien osalta miellyttävän vilkas. Veikkausliigasta lähti ulkomaille tukku kotimaiseen pääsarjaan liian hyviksi kasvaneita pelaajia, ja ulkomailla tapahtui siirtoja myös. Erityisen mieleisiä olivat siirrot Euroopan kärkisarjoihin, mutta eksoottisiakin lähtöjä oli.

Jotkin pelaajat, kuten Matias Siltanen ja Glen Kamara myös jäivät seuroihinsa.

Mitä sanot siirroista yleisellä tasolla?

– Yleisellä tasolla siirrot olivat mielenkiintoisia. En ole agentti, joten en sano, mikä on pelaajalle hyväksi tai huonoksi. Toivon vain, että he päätyvät seuroihin, joissa he saavat paljon peliaikaa. Nämä ovat vaikeita asioita pelaajille. Jos haluaa ottaa askeleen Allsvenskanista tai Veikkausliigasta, mikä ja kuinka kova sen pitää olla? Jos ottaa liian ison stepin, voi päätyä pelaamaan reserveihin tai istut penkillä joka viikonloppu. Ehkä kuulostaa hyvältä valita se seura, mutta jos päätyy penkille, ei se olekaan hyväksi urallesi. Kyse on oikeista askelista: saat haastetta mutta myös peliaikaa.

– Kun näen Leo Wallan Championshipissa, hän teki pelityylin osalta hyviä valintoja. Toivottavasti pelaajat tekevät näitä, kun he valitsevat seuroja. Ville Koski on Alavesissa hieman loukkaantuneena, mutta toivottavasti hän saa peliaikaa. Se on myös askel ylöspäin. Heidän pitää todistaa itselleen, että he pystyvät ottamaan askeleen ja saamaan sitten peliaikaa.

– Doni Arifi ei ole ollut joukkueessani, mutta se oli myös mielenkiintoinen siirto. Näin paikan päällä Greuther Fürthin Kaiserslauternia vastaan, koska molempien avauksessa oli suomalainen. Kaikella kunnioituksella Veikkausliigaa kohtaan, mutta askel 2.  Bundesliigaan oli ylöspäin. Jännittävää nähdä maajoukkuevalmentajan silmin, miten tuo askel käsitellään. Otto Ruoppi pysyy Veikkausliigassa, mutta ottaa askeleen ylöspäin. Kesällä nähdään, meneekö hän Bundesliigaan vai 2. Bundesliigaan.

– Muitakin on, mutta on mielenkiintoista. Se, että on hyvä pelaaja Veikkausliigassa, on hyvä alku. Miten menee, kun menet uuteen liigaan, jossa painotetaan eri ominaisuuksia. Näiden pelaajien siirrot ovat positiivisia asioita suomalaiselle jalkapallolle. Pelaajia meni myös Kairat Almatyyn, jota on hieman vaikeampaa seurata, mutta joka tapauksessa he menivät suureen seuraan.

Oletko valmistautunut siihen että kovien siirtojen myötä aletaan tiettyjä pelaajia vaatia avaukseen?

– En tiedä, keitä pelaajia halutaan nähdä. Monia ja erilaisia toiveita varmasti on. Nämä eivät saa vaikuttaa minuun. Valitsen ne pelaajat, jotka ovat mielestäni parhaita. Vitsailinkin jopa aiemmin, kun valitsin Leon ja toimittaja kysyi, että miksi valitsit hänet nyt, vastasin, että kerroit, että hänet pitää valita. Toiveita on, mutta pidän kiinni siitä, mikä suunnitelma minulla on kullekin pelaajalle, mitä näen hänessä ja mitä vastustajia tulee vastaan.

– Yksi asia on varmaa: en voi täyttää kaikkien kannattajien toiveita. Se on varmaa. Valitsen pelaajat, jotka ansaitsevat olla joukkueessa. Se ei ole vain sitä, että on pelannut kolme hyvää peliä hyvässä liigassa vaan sen näyttämistä pidemmän aikaa.

Olivat jotkin siirrot tai siirtymättä jättämiset pettymyksiä?

– En voi sanoa olevani pettynyt. Pelaajat ovat tehneet päätöksiä omista näkökulmistaan. He tekevät päätöksiä perheidensä ja agenttiensa kanssa ja joskus päätös on, että ei lähdetä. Ruoho ei ole aina vihreämpää aidan toisella puolella. Joskus järkevä liike on, että ei siirrytä, vaan jäädään. Jos etsii aina uutta tasoa, pitää miettiä, koska sen tekee. Jos sen tekee liian aikaisin, voi menettää ne 90 minuuttia, jotka pelaa joka viikonloppu ja vaihtaa ne paikkaan penkillä.

– Joskus joku liiga kuulostaa hienolta, mutta mitä jos et pelaa. Tämä ei hyödytä nuoria pelaajia yhtään. Olen tavannut monia pelaajia, jotka saattavat olla 26-vuotiaita ja vaihtaneet seuraa viiden vuoden ajan ja päätyneet aina penkille. Aina se ei ole pelaajan vika, mutta joskus on kyse oikean tason löytämisestä ja pelaamisesta sillä. Sitten voi ottaa seuraavan askeleen. En lähde syyttämään ketään, koska rahakin puhuu ja jotkin liigat kuulostavat paremmilta. En tuomitse ketään hyvästä tai huonosta siirrosta. Luotan siihen, että pelaajat tekevät oikeat ratkaisut omista näkökulmistaan.

Kielimuurin takana

Kuten kuuluukin, kaikki päävalmentajan sanomiset, valinnat ja valitsematta jättämiset ovat julkisen arvostelun kohteena. Friis tiedostaa tämän, mutta kaikki häly ei hänen korviinsa tule, paljolti jo siitäkin syystä, että hän ei tanskalaisena osaa suomea.

Kuinka selvillä olet keskustelusta joukkueen ympärillä?

– Saan totta kai tietoa tiedotuspäälliköltämme Timo Waldenilta. Olen myös need to know -tasolla. Tiedän, että mielipiteitä on paljon. Tiedän, että jos häviämme kotona Maltalle, sanat eivät ole kauniita ja ihmisillä on kiire sanoa, että kaikki on paskaa ja miksi teette näin ja näin. Minun ei tarvitse ymmärtää suomea tajutakseni tämän.

– On jopa hyvä, että en lue lehtiä. Kun asiat kirjoitetaan omalla kielelläsi, niiden näkemistä ei voi välttää, mutta voit valita sen, että eristät itsesi niistä ja otat etäisyyttä kadunmiehen mielipiteeseen. Sen valinnan olen tehnyt tietoisesti siellä, missä olen työskennellyt, mutta täällä se tapahtuu kielimuurin takia helpommin.

– Pidän tästä kysymyksestä. Koska mitä ihmiset ikinä ajattelevatkaan, ei se muuttaisi työtapojani, viestintätapojani, pelaajavalintojani, pelisuunnitelmaani, taktiikkaani tai avauskokoonpanoani. Vaikka saisin kyselyitä, että miksi teit noin, miksette olleet aggressiivisempia, miksette pelanneet enemmän puolustus edellä, miksi sitä tai tätä, se ei vaikuttaisi työntekooni mitenkään. Se olisi vain häiriöksi. Teen töitä Suomessa, joten tämä ero on luonnollinen kielen takia.

– Mutta kun luen uutisia, luen uutisia jalkapallosta ympäri Euroopan. Näen kommentteja ja mielipiteitä valmentajista Tanskassa, ja kaikilla on oikeus mielipiteeseensä, mutta kaikkia ei voi koskaan miellyttää. Ainoa asia, jonka voin luvata, on se, että teen kaiken, mitä se vaatii, että menestymme ja että fanien kokemukset Huuhkajista olisivat hyviä. Tämä on osa jalkapalloa ja rakastan sitä, vaikka ihmiset ajattelisivatkin eri tavalla.

Mitä mieltä olet sinulle suodatetun tiedon perusteella keskustelun tasosta?

– Tiedän, että fanien ja ympäristön odotukset ovat korkeita. Minulle ne sopivat oikein hyvin. Joskus toivon, kun niitä kuulee, että niissä olisi hieman realismia mukana ja että asiat eivät aina olisi niin mustavalkoisia. Tiedän, että jalkapallossa nämä kiistat ovat usein mustavalkoisia ja hyväksyn sen. Tiedän, että odotukset ovat korkeita, mutta en voi oikeastaan valittaa siitä.

– Myös minun odotukseni ovat korkealla. Ainoa syy, miksi otin tämän työn oli, että haluan päästä kisoihin, eli odotukseni ovat myös korkealla. Joskus toivon, että pääsen keskustelemaan journalistien kanssa – kuten nyt – että pääsemme asioihin hieman syvemmälle. Siihen ei ole aina aikaa, mutta asiat eivät aina ole mustavalkoisia, ja joskus se on juuri selitys asiaan.

– Tämä saattaa kuulostaa tylsältä verrattuna siihen, että tappio Maltalle on paskaa. Ketään ei kiinnosta, että loimme enemmän paikkoja, vaan koska hävisimme, kaikki on paskaa. Olemme kuitenkin vakuuttuneita, että tällaiset esitykset voivat kantaa meidät EM-kisoihin.

Huuhkajat kohtaa Uuden-Seelannin maaliskuun 27. päivä ja Kap Verden kolme päivää myöhemmin.

Haastattelu: Panu Markkanen