Yksi Jacob Friisin joukkueen nuorennuksen tärkeistä lenkeistä on Santeri Väänänen. Norjan pääsarjan Rosenborgissa pelaava Väänänen vakuutti Friisin syksyn otteluissa niin hyvin, että hänet valittiin avauskokoonpanoon Hollantia vastaan vieraskentällä.

On siis varmaa, että Väänänen tulee olemaan Friisille tärkeä pelaaja. Eikä ihme, sillä hän oli pitkään Pikkuhuuhkajien kapteeni. Kapteenin tointa Väänänen hoiti myös aikanaan HJK:ssa, mm. Eurooppa-liigan lohkovaiheen kotiottelussa AS Romaa vastaan.

Kymppipaikka sai Väänäsen juttutuokioon ennen kuin hän ja Rosenborg matkustivat leirille Espanjaan. Hän on luonnollisesti päässyt myös seuraamaan, miten talviurheilun mahtimaassa Norjassa on olympialaisiin suhtauduttu.

Santeri Väänänen, miten talvi on sujunut?

– Kiitos hyvin. Joulun ajan olin Suomessa ja täällä Norjassa harjoitukset jatkuivat 14. tammikuuta. Portugalissa ehdimme jo olemaan leirillä. Parit treenit jouduttiin siellä perumaan huonon sään vuoksi.

Miten kevät etenee?

– Nyt lähdemme Marbellaan viikon leirille. Luvassa on kaksi peliä, kohtaamme Startin ja Vålerengan. Sitten Norjaan palattuamme onkin jo cup alkamassa. Siinä kohtaamme ensimmäiseksi Brynen.

Onko Rosenborgin joukkue muuttunut paljon?

– Ei mitenkään hirveästi, sellaista normaalia vaihtuvuutta. Keskikentälle on tullut uusia pelaajia, mutta omalle pelipaikalleni ei suoraan ole tullut yhtään uutta.

Millaisin tavoittein Rosenborg lähtee kauteen?

– Vielä emme ole virallisesti lyöneet tavoitteita lukkoon, mutta onhan se Rosenborgin kohdalla aina niin, että mestaruudesta pelataan. Tasainen sarja on taas tulossa.

Miltä Bodö/Glimtin menestys Mestareiden liigassa tuntuu?

– En ole niitä pelejä juurikaan katsellut, mutta on se hieno juttu. Heillä on ollut todella paljon pelejä ja se näkyi jo viime kaudella sarjassa. Etenkin loppukaudesta ne eivät voineet olla vaikuttamatta.

Entä olympialaiset, norjalaiset ovat vuolleet kultaa oikein urakalla?

– Kyllä täällä etenkin hiihtoa seurataan, mutta kultamitaleiden voittaminen alkaa olla vähän perusjuttu. Mitaleita on tullut niin paljon, että niihin ei ehkä kiinnitetä enää niin paljon huomiota kuin Suomessa.

Haastattelu: Jukka Malm