Huuhkajien luottomiehiin kuuluva Fredrik Jensen vaihtoi kauden päätteeksi pitkästä aikaa seuraa. Augsburgissa seitsemän kautta pelannut Jensen pelaa ensi kaudella Kreikan pääsarjaa, Superliigaa, Ariksen riveissä.
Fredrik ”Pikku” Jensen on aina ollut aika matalan profiilin henkilö, joka ei ole pitänyt itsestään suurempaa melua. Ehkä juuri sen vuoksi aika monelta unohtuu se fakta, että pian alkava kausi on Jensenille jo uran kymmenes isossa eurooppalaisessa ammattilaissarjassa. Kaksi kautta hän pelasi Twentessä Hollannin pääsarjaa, sitten seitsemän kautta Bundesliigaa ja nyt aukeaa uusi lehti Kreikassa. Jensen täyttää syyskuussa 28 vuotta, joten uraa on vielä rutkasti jäljellä.
Kymppipaikka tavoitti monipuolisen ja aina luotettavan Jensenin kuumasta Kreikasta ja kyseli urallaan 36 A-maaottelua pelanneen pelaajan kuulumiset.
Siirtosi Kreikkaan oli pieni yllätys. Mutta vielä suurempi yllätys oli, että jätit Augsburgin. Miksi näin?
– Varmasti monelle tuli yllätyksenä, että lähdin Augsburgista. Olin siellä pitkään ja se oli todella hienoa aikaa. Mutta olin siellä kauan. Seitsemän vuotta samassa seurassa… ei ollut helppo päätös lähteä sieltä pois. Eli lähteä pois seurasta, joka on antanut mulle kaiken ja auttanut kaikessa. Ei todellakaan ollut helppo valinta.
– En ole vanha, mutta en ole nuorikaan. Jos olisin tehnyt sinne tarjotun jatkosopimuksen, se olisi ollut käytännössä jäädä sinne loppu-uraksi.
Eli halusit muutosta?
– Kuten sanoin, päätös ei ollut helppo. Mietin asiaa pitkään ja tietysti vaimon kanssa käytiin läpi, että jäädäänkö vai mennäänkö. Minulle oli tärkeintä, että sain itse päättää mitä teen – ja päätin, että se loppui tähän kauteen. Erosimme hyvinä ystävinä, ei tullut riitaa taloudellisista asioista tai muutenkaan. Minulle jäi erittäin hyvät välit Augsburgiin ja niin tulee aina olemaan.
– Nyt oli oikea aika lähteä ja nähdä jotain muuta.
Päädyit Kreikkaan? Mistä tämä päätös kumpusi?
– Keskustelin itseni ja vaimon kanssa siitä, mitä mä nyt haluan ja mitä haluamme perheenä. Aika pian vahvistui ajatus siitä, että haluamme kokeilla jotain ihan uutta. Aris tuli kuvioon ja lähestyi minua oikeaan aikaan. Tuntui, että tässä on oikea vaihtoehto oikeastaan heti siitä lähtien, kun he ottivat yhteyttä. Saatiin aika nopeasti diili tehtyä, koko ajan oli sellainen fiilis, että tämä on hyvä tilaisuus ja vaihtoehto. Saatiin tekniset asiat sitten hyvin nopeasti maaliin. Nyt sitten nautitaan auringosta ja jalkapallosta.
Allekirjoitit pitkän sopimuksen?
– Tein kolmen vuoden lapun. Pituus oli meille aika täydellinen. Piti ajatella vähän pitemmälle, koska meille syntyi heinäkuussa toinen tytär. Eli aikamoista hurlumheitä tämä kesä on ollut. Sain pysyä kotona vähän pitempään tyttären syntymän vuoksi – siitä olen kiitollinen uudelle seuralle. Joka tapauksessa on ollut aikamoinen kesä – siirto ja perheen kasvu. Maajoukkuetauon jälkeen pelkästään positiivisia asioita.
Miten on sopeutuminen uusiin ympyröihin alkanut? Millainen rooli luvassa?
– Se on tullut jo selväksi, että täällä on todella vahva jalkapallokulttuuri. Meillä oli juuri ihan perustreenimatsi, mutta ultrapäätymme oli täynnä ja he huusivat koko ysikymppisen. Saksassa oli hieno jalkapallokulttuuri, mutta Kreikassa ollaan vielä fanaattisempia. Jalkapallo on täällä kaikki kaikessa.
– Seurajohto on viestinyt alusta alkaen, että haluavat minut omalle lempipaikalleni. Eli keskikentälle kasin tai kympin rooliin, ainakin näin on sanottu. Se on tietysti yksi omista vahvuuksistani, että pystyn pelaamaan monella eri paikalla, mutta uskoisin, että tuo keskikenttä on se ykkösvaihtoehto.
Kausi alkaa elokuun puolessa välissä. Alkaako jo kutkuttaa?
– Ilman muuta. Futiksessa on aina kivaa aikaa, kun pre-season lähestyy loppuaan ja sarjat käynnistyvät. Aika villiä aikaa se on myös. Paljon tapahtuu, tulee pelejä, pelaajat liikkuvat. Maajoukkuetaukokin tulee nopeasti, jo syyskuun alussa. Olen vaan onnellinen, että pre-season loppuu pian ja pelit alkavat.
Mainitsit Huuhkajat?
– Kyllä. Niitäkin pelejä odottaa. Saatiin kesäkuulle hyvä lopetus, kun Puola kaatui. Siihen samaan malliin halutaan jatkaa. Toivotaan, että kaikki jätkät saavat ensin hyvin vastuuta seurajoukkueissaan ja sitten vedetään samalla mallilla, kuin kesäkuun toisessa matsissa.
Sinulla on alkamassa kymmenes kausi ammattilaisena huippusarjassa. Mitä ajatuksia tästä?
– Olen näköjään ollut mukana hommassa aika kauan… en ollut itse tullut tuota ajatelleeksi. Sitä ei ehkä itse hahmota samalla tavalla. Ehkä joskus uran jälkeen on helpompi katsoa taaksepäin ja miettiä, mitä kaikkea on tapahtunut. Kun tuon sanoit, niin onhan se ollut aikamoinen matka siitä, kun lähdin Hollantiin 15-vuotiaana. Ja sieltä Saksaan ja nyt Kreikkaan. On se futis hieno laji, pääsee näkemään uusia kulttuureja, maita ja ihmisiä.
– Tietysti tämä ammatti on välillä raskasta itselle sekä vaimolle ja perheelle. Varmaan tätä tosiaan muistelee joskus tarkemmin, kun olemme palanneet Suomeen. Pitkä reissu on jo takana ja pitkään olen ollut maailmalla. Jotenkin se on silti vähän vaikea hahmottaa, että olen pelannut jo niin kauan.
Mutta pelejä ja kausia on vielä paljon jäljellä?
– Olen aina sanonut, että pelaan niin kauan kuin pelaaminen on hauskaa. Jos – ja varmaan kun – joskus tulee aamu, ettei homma maistu enää, ura loppuu kuin seinään. Mutta sellaista ei ole vielä tullut eikä varmaan ole ihan heti tulossakaan.
Haastattelu: Panu Markkanen
