Fredrik Jensen tuli Huuhkajiin vahvan Bundesliigakevään pohjilta. Hän oli loukkaantumisista kuntouduttuaan Augsburgin vakiomiehiä avauskokoonpanossa. Hollantia vastaan hän pelasi ottelun viimeiset 35 minuuttia, eli suurin piirtein sen ajan, jolloin Suomi sai toisella puoliajalla rakennettua hyökkäyksiä.
Jensen oli rennolla päällä päivää ennen Puola-ottelua mediaa tavatessaan.
Miltä vireesi tuntuu kevään ja Hollanti-pelin jälkeen?
– Minulta leikattiin tyrä Nations Leaguen Englanti-pelin jälkeen ja siinä meni loppuvuosi. Sen jälkeen olen ollut terve koko vuoden -25 ja päässyt pelaamaan. Oli kiva pelata taas maajoukkueen kanssa. Ihan huippukunnossa ollaan ja hyvä niin
Millaista hyökkääjän on lähestyä tulevaa ottelua, kun tehoja ja tulosta vaaditaan?
– Jos sitä haluaa kutsua paineeksi, on ihan hyvä, että sitä löytyy. Se on meistä pelaajista kiinni, että näytämme, mitä osaamme. Puolustajat puolustavat hyvin ja hyökkääjät tekevät sitä, mitä hyökkääjien pitää tehdä ja wingerien ja keskikenttäpelaajien on oltava luomassa paikkoja, syöttöjä ja maaleja. On tärkeintä, että kaikki tietävät oman roolinsa joukkueessa ja täydentävät sen niin hyvin kuin mahdollista, niin hyvä tulee.
Nopea sopeutuja
Jensen on Suomen hyökkäysorientoituneista pelaajista yksi monikäyttöisimmistä. Mies viihtyy kärjessä, mistä osoituksena olivat vuoden 2020 syys-lokakuun Kansojen liigassa isketyt kolme maalia, mutta seurajoukkueessa tämä kevät meni hieman alempana.
– Pelasimme winger-keskikenttähybridillä, jos sitä haluaa noin kutsua. Se on nykyjalkapalloa, että paikka ei ole pelkkä winger tai pelkkä kärki. Pelaajat liikkuvat aika paljon. Sanotaan, että roolini oli keskikenttä-winger.
Vaatiko sopeutuminen paljon?
– Ei vaatinut. Olen aina ollut hyvä pelaaja sen suhteen, että pystyn aika nopeasti vaihtamaan, jos peli tarvitsee jotain. Ymmärrän pelin hyvin ja sen, mitä se vaatii. Ei se ollut iso muutos minulle. Katsoin koutsin kanssa pari klippiä, että mitä paikka vaati ja päästiin eteenpäin.
Millaista oli tulla siltä pohjalta Huuhkajiin?
– Olen aina sanonut, että Huuhkajissa teen mitä vain. Olen sitten vaikka vesipoika! Totta kai staffi tietää minun heikkouteni ja he päättävät, missä pelaan ja milloin. Täydennän sen roolin niin hyvin kuin voin ja yritän auttaa joukkuetta sen kautta.
Jensen hyötyy yhteisestä ajastaan päävalmentaja Jacob Friisin kanssa.
– Olen varmaan helpoin pelaaja Jacobille. Hän tietää tarkkaan, millainen pelaaja olen, kun teimme töitä niin pitkään yhdessä Saksassa. Jacob tietää, mitä saa minulta, ja tietää vahvuuteni paremmin kuin miten moni muu valmentaja tietäisi näin lyhyen ajan jälkeen. Minulle ei ole väliä, millä paikalla pelaan.
Millaista vastustajaa odotat Puolasta?
– Kova nippuhan se on, vaikka on ollut uutisia (Robert) Lewandowskista. En sano tätä ylimielisesti, mutta ei se kiinnosta meitä joukkueena. Se on heidän juttunsa ja he selvittävät sen, miten selvittävät. Me keskitymme omaan peliimme ja siihen, mitä voimme tehdä. He saavat itse selvittää sen. Lewandowski tai ei, se kova nippu hyviä pelaajia, mutta minulla on täysi luottamus siihen, että kun pelaamme omaa peliämme, saamme voiton.
Seura vaihtuu
Jensenin sopimus Augsburgin kanssa päättyy tänä kesänä. Porvoolaislähtöinen pelaaja on jo jättänyt seuralle ja sen henkilökunnalle jäähyväiset ja suuntaa kohti uusia haasteita.
Mitä pystyt kertomaan siirtotilanteestasi?
– Ei ole mitään hirveästi kerrottavaa, ei ole uutta seuraa. Katsotaan, mitä tulee ja milloin. Fokus on ollut täysin maajoukkuepeleissä. Katsotaan, mitä tulee, mutta ihan hyvä päästä ensin vähän perheen kanssa lomille ja saada mietteet pois futiksesta.
– Tuntuu seitsemän vuoden jälkeen oikealta ajalta lähteä. Oli hienoa aikaa Augsburgissa. Futiksessa ei hirveästi tapahdu sitä, että pelaaja on seitsemän vuotta samassa seurassa. Olen tosi kiitollinen ajasta Augsburgille. Kun sopimus oli päättymässä, sain itse päättää, milloin lähden ja miten. Sain sanottua hyvästit kauden lopussa ja se oli tärkeää, että sain kiittää kaikkia työntekijöitä. Viimeinen viikko oli hieno, mutta oli haikeaakin lähteä, jättää asunto, jossa olimme seitsemän vuotta ja jossa tytär vietti ensimmäiset päivät. Haikea mutta hieno viikko, ja olen hyvillä mielin.
Millaisena näytönpaikkoina pidät näitä pelejä?
– Eivät nämä mitään ”Pikun” näyttöpelejä ole! Jos pelaamme hyvin ryhmänä, me kaikki loistamme silloin läpi ja kaikki tiedämme sen. Se on tärkeintä, että saamme oman pelin rullaamaan, ja loistamme sitten. Se on se hieno juttu Huuhkajissa, että kukaan ei ole isompi kuin tämä joukkue. Se on meidän vahvuutemme.
Suomi ja Puola kohtaavat tiistai-iltana Helsingissä.
Panu Markkanen
