Vuoden 2025 miesten Suomen Cup pyörähtää tosissaan käyntiin torstaina. Silloin arvotaan kilpailun ensimmäiset ottelut, joten ympäri Suomea ennätysmäärä osallistujajoukkueita odottaa kuumeisesti arvonnan tulosta. Kotona vai vieraissa? Miltä tasolta vastustaja? Palloliitto tarjoilee tänäkin vuonna arvonnan varsin viihdyttävästi: tutut kasvot Tomi Leivo-Jokimäki ja Peter Lundström nostelevat palloja pudottelevat knoppeja Palloliiton suorassa Youtube-lähetyksessä 16.00 alkaen.

Kilpailun virallisen alkamisen kunniaksi Kymppipaikka otti yhteyttä cup-muistojen merkeissä kaksinkertaiseen mestariin, Mika Kottilaan. Kottila juhli Suomen cupin voittoa kahdesti HJK:n riveissä ja oli kerran myös finaalissa maistamassa tappion karvasta kalkkia.

– Muistan ensimmäisen Suomen Cupin finaalini kuin eilisen päivän. Se oli kesäinen Olympiastadion, sillä finaali pelattiin vuonna 1994 keskellä kesää. Finaalista muodostui vähän kuin ”kilpavarustelu-finaali”, sillä säännöt sallivat keskellä kesää pelaajaliikenteen, Kottila muistelee Kymppipaikalle.

– TPS:n riveissä oli Mika Nurmela, joka vietti lyhyen laina-ajan Malmöstä Juha Malisen komennossa Turussa. Meille taas tuli yhden ottelun lainalle Alexei Eremenko sr Jarosta. Hän pelasi vain finaalin ja lähti sitten takaisin Jaroon. Porsaanreikiä oli siis löydetty.

Itse finaalissa TPS oli parempi 2-1, Eremenkon maalista huolimatta. TPS:n avausmaalin teki Stuart Beards ja voittomaalin luonnollisesti Nurmela.

– Pasi Rautiaisen kanssa lämmiteltiin ja odotettiin pääsyä kentälle. Muistan hyvin, että kun valmentajamme “Gene” Keurulainen tuli paikalle, Pasi sanoi hänelle, että ”laita nyt tuo nuori jätkä kärkeen, ollaan häviöllä”. Vaihdosta tulin kentälle, mutta ei se peli kääntynyt.

Toinen yritys toi Kottilalle voiton. Vuonna 1998 Suomen Cupin finaali oli jälleen perinteisellä paikallaan lokakuun lopussa.

– Tässäkin finaalissa nykyinen Viaplay-studioparini Pasi Rautiainen oli isossa roolissa. Hän oli PK-35:n valmentaja. Se oli todella kuuma peli, niin kentällä kuin ottelun jälkeenkin. Pasia ei tappion jälkeen juurikaan seremoniat kiinnostaneet. Hän ei tainnut olla kovin tyytyväinen tuomaritoimintaan, Kottila muistelee.

– Stadilaiset olivat vastakkain ja siinä räiskyi. PK-35 tuli Pasin johdolla silloin ryminällä suomalaisen jalkapallon kärkeen.

Kyseisessä finaalissa PK-35:n maalit tekivät Pasi Pihamaa ja Janne Suokonautio. HJK:n maalintekijälistan pelaajista kuultiin aika runsaasti tulevaisuudessa: Aki Riihilahti, Mika Lehkosuo ja ottelun ratkaisumaalin 87. minuutilla tehnyt Hannu Tihinen.

– Sarja meni meiltä tuolloin huonosti, Suomen Cup toi lisää fiilistä vielä vähän isompiin otteluihin, Kottila viittaa samana syksynä pelattuun historialliseen Mestarien liigaan.

Pokaalit ostoskärryssä

Kottilan kolmas finaali pelattiin kauden päätösotteluna 2003 Töölön jalkapallostadionilla. HJK:n vastustaja oli Allianssi. Voitto tuli maalein 2-1 – finaali ratkesi jatkoajalla kultaiseen maaliin.

– Taisi tosiaan olla jatkoaika, kultainen maali lahjapilkusta. Voin hyvin kuvitella, että tämä ottelu saa Allianssin silloiset pelaajat vieläkin vikisemään. Nousimme lopussa rinnalle ja sitten ohi, Kottila muistelee.

Kottila muistaa oikein. Allianssi meni ottelussa 78. minuutilla 1-0 johtoon Mikko Paatelaisen maalilla, mutta Juho Mäkelä tasoitti vain viisi minuuttia ennen ottelun päätöstä. Jatkoajalla Mäkelä kaadettiin – tai monen mielestä ei kaadettu vaan hän heittäytyi rangaistusalueen ulkopuolelta alueelle sisään – ja erotuomari laittoi pallon pilkulle. Joakim Jensen teki varman maalin ja peli päättyi siihen.

– Tuplamestaruus tuli sillä, kausi loppui siihen. Se oli meille ihan nappikausi, voitimme kaiken. Vaadimme, että huoltajamme Opa Puranen tuo kentälle kaikki sillä kaudella voittamamme pokaalit ostoskärryssä, jota hän käytti huoltohommissa. Ja Opahan toi. Siellä oli Kypros-cupia, Veikkausliigaa, Suomen Cupia ja kaikenlaista muuta. Hieno muisto, Kottila naurahtaa.

Yksi asia jäi erityisesti Mika Kottilaa harmittamaan omilta cup-mestarivuosiltaan.

– Olin pikkupoikana katsomassa useammankin Suomen Cupin finaalin ja silloin voittajille annettiin miniatyyripokaali varsinaisesta Antero Nymanista. Kun minä voitin cupeja, sellaista ei enää annettu. Minulle oli iso unelma saada sellainen, mutta se ei toteutunut.

– Kuulin, että perinne on nyt palautettu ja se on hieno kulttuuriteko. Minua tämä ei enää lohduta, mutta olen todella tyytyväinen tulevien cup-voittajien puolesta. Kilpailu on mennyt hienosti viime vuosina eteenpäin, siellä tehdään asioita kilpailun eteen hyvin. Tuo miniatyyrien palauttaminen on yksi hyvä esimerkki siitä, Mika Kottila kiittelee kilpailun johtoa.

Suomen cupin ”Juuson kierros” eli tasauskierros sekä ensimmäinen kierros arvotaan torstaina.