Casper Terho on yksi Pikkuhuuhkajien avainpelaajista. Hän pelasi karsinnat läpi suuressa roolissa ja oli yksi hyvin odotetuista nimistä EM-lopputurnausjoukkueeseen. Belgian mestaruuden ja lainapestin 2. Bundesliigassa tuonut kausi jatkuu siis hänelläkin pitkälle kesään.
Terho istahti joukkueen julkistustilaisuudessa kovan mediapyörityksen ohessa myös Kymppipaikan haastatteluun.
Valintasi ei ollut kenellekään yllätys, mutta kerro hetkestä, kun valintasi varmistui.
– Kyllä se oli totta kai hieno fiilis. Tällaisesta on unelmoinut ihan pikkupojasta alkaen, että pääsee edustamaan Suomea arvokisoihin. Tämä on monen pelaajan todella iso unelma. Oli hienoa, kun oma nimi oli seinällä. Kylmät väreet tuli ja on todella hienot fiilikset.
Lämmin yksityiskohta tilaisuudessa oli se, kun Terho varmasti huomaamattaankin hymyili leveästi joukkueen julkistusvideon aikana, kun Urheilumuseon seinälle välähti kuvia kisapaikan varmistaneesta ottelusta ja sen jälkitunnelmista.
– Kyllä niitä katsoo vähän väliä, ja nyt kun näki videon, niin kyllä se oli siistiä. Tuollaiset maalit ja hetket muistaa aina. Kyllä niitä muistelee ja fiilistelee, hän sanoi.
Onko kisoihin meno isoin saavutus urallasi?
– On! Paljon on jo isoja juttuja tapahtunut uralla, mutta tämä menee kärkeen, että pääsee edustamaan Suomea U21-kisoihin. Se on todella iso juttu minulle ja jokaiselle pelaajalle tässä joukkueessa.
Kavereiden kesken
Päävalmentaja Mika Lehkosuo painotti valintatilaisuudessa sitä, miten hyvin hän pääsi valitsemaan kisoihin paljon minuutteja karsinnoissa pelanneen joukkueen rungon. Terhokin painotti sitä, miten yhtenäinen joukkue on ollut jo pitkään.
– Se on sanottu aika monta kertaa, mutta yhtenäisyys on todella iso homma. Kun katsoo nimilistaa, se on täynnä todella hyviä yksilöitä. Yhtenäisyys tuo sen, että yksilöt pääsevät näkymään. Kaikilla pelaajilla on omat vahvuutensa, ja pelityylillämme pystymme käyttämään niitä vahvasti. Itse olen siihen todella tyytyväinen, koska kaikki haluavat pelata omilla vahvuuksillaan. Joukkueemme on omalta osaltaan todella vahva.
Voisiko joukkuetta kuvailla jopa kaveriporukaksi?
– Olen pelannut aika monen pelaajan kanssa samassa jengissä tai heitä vastaan aikaisemmin. Se on hyvin yhtenäinen ja kaikki tulevat toimeen hyvin kaikkien kanssa. Tuntuu erityiseltä joka kerta, kun maajoukkue on koossa, mennä sinne ja sitä odottaa todella isosti. Eikä pelkästään pelaajat, vaan myös staffi ympärillä on todella yhtenäinen. Kaikki kanssa pystyy keskustelemaan ja heittämään läppää. Jos jokin asia vaivaa jotain, kissa nostetaan asiasta pöydälle.
– Kaveriporukka on aika osuva, vaikka se ehkä kuulostaa jonkin korvaan jopa huonolta, miten voi olla ”kaveriporukkajoukkue”, mutta se on meille tosi iso vahvuus. Olen sanonut sen moneen otteeseen medialle ja läheisille ihmisilleni, että me olemme erityinen porukka ja olemme näyttäneet sen myös kentällä.
Teidät lanseerattiin ”Kyltymättömäksi sukupolveksi.” Onko se osuva nimitys teille?
– Kyllä, todellakin! Siitä on keskusteltu moneen otteeseen ja se kuvastaa meitä todella hyvin.
Mestarina kisoihin
Terho aloitti kauden seurassaan belgialaisessa Union St. Gilloisessa, mutta mies siirtyi talvella Saksan 2. Bundesliigan kärkiseuroihin tällä kaudella kuuluneeseen Paderborniin. Kun muistetaan, että uralta löytyy myös Eurooppa-liigan lohkovaiheen pelejä – mm. vieraissa Liverpoolia vastaan Anfieldilla – ei keskiviikkona koettu mediahuomio tuntunut enää ylitsepääsemättömän suurelta. Toki Pikkuhuuhkajiin kohdistuva kiinnostus oli piirtynyt myös Terhon mieleen.
– Sen on tiedostanut, että kun menee hyvin, porukkaa kerääntyy ympärille. Sitten, kun menee – voisiko sanoa miten – niin sitten ketään ei ole ympärillä. Siitä nauttii ja se on osa urheilua ja elämää, että asiat kehittyvät koko ajan. Sen asian on alkanut hyväksyä ja ymmärtää, että vaikka aina on pieni jännitys, kun tällaisia tilaisuuksia tulee. Se on aina hyväksi. Tietyllä tapaa sen asian osaa käsitellä ja ymmärtää. Isoin asia on se, että sen on ymmärtänyt, vaikka täytän kohta vasta 22. Tällaisia tilanteita on jo vähän tullutkin, hän sanoi.
Paderborn oli pitkään mukana nousutaistelussa Bundesliigaan, mutta jäi Zweitessa neljänneksi. Union sen sijaan tosiaan voitti Belgian mestaruuden. Terhosta tuli liigamestari tien päällä.
– Seurasin totta kai kaikki matsit, jotka pystyin. Juttelin niistä pelikavereidenkin kanssa. Olin matkalla viimeisen matsin aikana Suomeen. Oli pakko pysähtyä tien viereen katsomaan viimeiset minuutit. En vain uskonut, että mestaruus oikeasti tuli. Jokainen pelaaja, joka on pelannut seurassa, tietää, että on ollut tärkeä seuralle, samoin staffi.
– Ollaan oltu lähellä monta kertaa, ja pitkän odotuksen jälkeen mestaruus tuli. Näin videot, kun pelaajat juhlivat ja fanit juhlivat kentällä. Se oli ihan uskomatonta! Olisin vain totta kai toivonut, että olisin itsekin päässyt juhlimaan pelaajien kanssa, hän sanoi.
Suomen EM-lopputurnaus alkaa kesäkuun 12. päivänä Hollantia vastaan.
Haastattelu: Panu Markkanen
