Alfie Cicale on tehnyt kahden VPS:ssa pelaamansa kauden aikana suuren vaikutuksen Veikkausliigassa. Taitava ja nopea britti on hyvä ohittaja ja keskittäjä, ja tuo osaamisensa tällä kaudella HJK:n miehistön hyväksi. Kauden alla miehelle tuli reilut kaksi viikkoa hänet kokoonpanon ulkopuolella pitänyt loukkaantuminen, mutta nyt tässä kuussa 24 vuotta täyttävä laitahyökkääjä on kunnossa.
Poikkeuksellisen (lyhyen) uran pelannut Cicale kertoi odotuksistaan Kymppipaikan tavatessa miehen kauden alla.
Miten summaisit aikasi seurassa?
– On ollut oikein mukavaa. Kaverit ovat toivottaneet tervetulleiksi ja oikein mukavia. Tuntuu siltä, että olen kehittynyt paljon. Viimeiset kaksi ja puoli viikkoa eivät olleet kovin hyviä, sillä loukkaannuin, mutta onneksi vamma oli aika pieni. Olin takaisin harjoituksissa maanantaina, ja nautin siitä. Oli hienoa päästä kentälle ja koskemaan palloon.
Oletko sataprosenttisessa kunnossa?
– Sadasta prosentista on hankala sanoa. Minulla on 100-prosenttinen luotto kroppaani, mutta tämä on ensimmäinen viikkoni, jolla olen takaisin. Saan täyden treeniviikon alle, mikä on hienoa. Ottelutuntumaa ei menetä kovin nopeasti, joten sanoisin, että sain aika positiivisen preseasonin. En ollut parissa-kolmessa viime pelissä. En ole ehkä 100-prosenttisessa kunnossa mutta lähellä.
Miltä tuntui, kun kuulit HJK:n olevan kiinnostunut?
– Siinä oli paljon järkeä monella tasolla. Pelipaikan suhteen tämä on hyvä siirto, koska saan hyökkäävämmän roolin. Olen ollut laitahyökkääjä aina junioriurani aikana, joka oli lyhyt ja aika epätavallinen. Mahdollisuus siirtyä laitahyökkääjäksi wing-backin paikalta oli hyvin jännittävä ja jotain, mitä minun piti päästä tekemään, jotta minusta saataisiin paras irti.
– Siirto vei eteenpäin. Pysyin Suomessa, ja tiedän, että pystyn pelaamaan tällä tasolla. Siirryin enemmän pallolla pelaavaan joukkueeseen ja se oli jotain, mikä kiehtoi. Saan enemmän pelitekoja, linjan taakse juoksuja ja yksi vastaan yksi -tilanteita ottelua kohden.
– Ja kun Suomen suurin seura haluaa, siitä ei ole vain imarreltu vaan myös innostunut mahdollisuudesta.
Millaista on pelata suurimmassa seurassa, jonka odotetaan voittavan joka pelin ja pokaalin?
– Tietty paineen elementti siitä tulee, mutta se paine on etuoikeus. Sen paineen ei tulisi olla murskaava paino olkapäillä vaan haluan nähdä tilanteen päinvastoin. Sen pitää olla asia, joka saa innostumaan joka peliin ja pelit tuntumaan siltä, että ne merkitsevät paljon. Kun on odotuksia sen suhteen, että ihmiset välittävät, on se etuoikeus. Sitä etuoikeutta minulla ei ole urani aikana oikein ollut.
– Olen pelannut enemmän puistoissa kavereideni kanssa ja se on vain hauskanpitoa, eikä odotuksia ole. Nyt minulla on takana kaksi kautta ammattilaisjalkapalloilijana. Tämä asetelma innostaa minua. Innostus ei ole kulunut pois, vaan on kasvanut, kun siirryin HJK:hon.
Uniikki tausta
Cicalen tausta on poikkeuksellinen. Edellisestä vastauksesta ilmi tuleva ammattilaisuran lyhyys ja monesta lauseesta kuuluva sivistys johtuvat siitä, että Cicale käytti vuotensa ennen VPS-siirtoa historian opiskeluun Oxfordin yliopistossa, joka on yksi maailman arvostetuimmista opinahjoista pelaten samalla yliopiston joukkueessa.
Nuoren miehen olemus on hillitty ja kohtelias, ja hänen brittienglantinsa on hyvin huoliteltua. Sanavalinnatkaan eivät ole kaikkein ilmiselvimpiä. Kun hän esimerkiksi tuonnempana tietävänsä toistavansa välillä itseään, ei lauseessa kuulu sana ”repeat” vaan ”reiterate.”
Miehen kanssa keskustellessa huomaa toivovansa, että kunpa voisi itsekin suhtautua asioihin niin fiksusti, kuin miten Cicale kuvailee elämäänsä.
– En usko, että akateeminen taustani auttaa kentällä. Enemmänkin se vaikuttaa päivittäisiin tapoihini. Yliopiston ansiosta minulla on taidot opiskella. Käytän opiskelutaitoja lukemiseen ja jokapäiväisen elämän reflektointiin. En sanoisi, että se vaikuttaa kentällä tapahtuviin asioihin, vaan henkiseen valmistautumiseeni, jonka ansiosta voin olla enemmän läsnä. Olen harjoitellut olemaan miettimättä asioita kentällä, mikä auttaa. Tämä on hieman paradoksaalista. Ajattelen enemmän kentän ulkopuolella, jotta voisin olla miettimättä kentällä ja mennä enemmän vaistojen varassa ja antaa vaan mennä ja olla enemmän läsnä, hän sanoo.
– Jalkapalloilijana olemisessa on hienoa se, että vapaa-aikaa on paljon. En näe, että nämä kaksi asiaa sulkisivat toisiaan pois. Ne täydentävät toisiaan, kun voi olla jalkapalloilija ja opiskella siinä sivussa.
Cicalen voi hyvin kuvitella olevan kiehtova persoona, jonka kanssa jakaa pukukoppi.
– Lähdettyäni yliopistosta kiinnostukseni on alkanut siirtyä historiasta filosofiaan. Olen päästänyt historiasta hieman irti, ja keskitän huomiotani enemmän nykyhetkeen, joka tällä hetkellä kiinnostaa enemmän kuin menneeseen katsominen.
– Luen paljon Herakleitosta tällä hetkellä. Luin Epiktetosia ja Marcus Aureliuksen hiljattain ja se oli oikein hyvä. Paljon klassista filosofiaa. Se tuo minulle iloa jokapäiväiseen elämään. En sanoisi, että luen filosofiaa siksi, että se auttaisi minua jalkapalloilijana. Se olisi hieman rajoittavaa. Se on vain jotain, mistä nautin.
Siirto eteenpäin
Cicalella on isänsä kansalaisuuden ansiosta monikulttuurinen tausta ja juuret pohjois-Lontoon lisäksi myös Italiassa. Ennen ratkaisevaa MM-jatkokarsintaottelua Italian ja Bosnia ja Hertsegovinan välillä hän kertoi toivovansa todella suuresti, että Italia menisi kisoihin. Italian ja Englannin kohdatessa hän ei tietäisi kumpaa kannattaa, koska ei tunne itseään täysin englantilaiseksi, vaikka maasta onkin kotoisin.
Pikimustine ja hieman jarilitmasmaisine hiuksineen hän myös näyttää enemmän italialaiselta kuin englantilaiselta.
– Luulen, että se johtuu osaksi siitä. Jos he kohtaisivat, kuten EM-finaalissa, ei minulla olisi aavistustakaan, kumpaa kannattaisin.
Veikkausliiga on usean tänne tulevan ulkomaalaisen silmissä sarja, josta ponnistaa kohti suurempia parrasvaloja. Cicalekaan ei edes kuvittele mitään lasikattoa päänsä päälle.
– Jos puhutaan unelmasta, niin unelmanani olisi pelata jossain, jossa perheeni ja ystäväni olisivat lähellä. Se olisi mahtavaa. Yhtä lailla suomalaisille saattaa olla hienoa kasvaa Helsingissä ja pelata HJK:ssa, ja kaikki läheiset olisivat ympärillä. En usko rajoihin jalkapallossa. Jos uskoisin, en olisi päässyt edes tähän pisteeseen. Tavoittelen kansainvälisiä kenttiä, mikä saattaa kuulostaa kaukaa haetulta, mutta kummallisempiakin asioita on tapahtunut, hän sanoo.
Millaisen roolin haluat ottaa kauden aikana?
– Toivottavasti voimme kollektiivina voittaa liigan. Se on päätavoite. Yksilötasolla haluan auttaa sen toteutumisessa. Meillä on todella vahva joukkue ja paljon hyviä pelaajia. Jokainen on yhtä lailla tärkeä. Mestaruuteen tarvitaan myös syvä ryhmä.
– Kaikki haluavat ykkösroolin ja niin haluan minäkin, mutta uskon, että kollektiivi on tärkeämpi. Tiedän, että toistan itseäni, mutta on tärkeämpää pysyä hetkessä kentällä ja jokaisessa harjoituksessa kuin ajatella, että mikä on minun asemani ja paljonko minuutteja saan. Jokaisella on jonkinlainen ego, mutta siitä ei ole mitään hyötyä, kun tehdään jotain yhdessä.
– Kunhan pelaan hyvin, autan joukkuetta, pysyn terveenä, teen toivottavasti maaleja ja annan syöttöjä, se olisi hienoa. Jokaisella on rooli tässä.
HJK:n kauden avausottelu pelataan lauantaina kello 15. Vastassa on SJK.
Haastattelu: Panu Markkanen