Vuonna 2006 oli ilmassa paljon samoja piirteitä kuin nyt, 19 vuotta myöhemmin. Suomi oli napannut Antti Muurisen ja väliaikaisesti virkaa hoitaneen Jyrki Heliskosken seuraajaksi ison vonkaleen, Roy Hodgsonin. Hodgsonin suurimmista mainepäivistä oli mennyt jo tovi ja työnantaja löytyi Norjasta, Stavangerista. Ero oli suuri, kun muistaa, että Roy Hodgson oli valmentanut Interiä ja Sveitsin maajoukkuetta.
Hodgson näki kuitenkin loistavan tilaisuuden laittaa oma uransa jälleen takaisin raiteilleen. Sen tilaisuuden tarjosivat Palloliiton silloinen puheenjohtaja Pekka Hämäläinen ja varapuheenjohtaja Pertti Alaja. Etenkin jälkimmäisen suhteiden kautta Hodgson saatiin kiinni ja houkuteltua Suomeen.
Hodgson tuli lopulta tulevien Huuhkajien (siinä vaiheessa vielä Suomen jalkapalloilun miesten A-maajoukkue) valmentajaksi alkuvuodesta. Muutaman valmistavan ottelun jälkeen oli aloittaa tositoimet – paikkana Bydgoszcz ja Puola. Ottelu oli EM-karsinnan avauspeli mammuttimaisessa karsintalohkossa, jossa olivat Suomen ja Puolan lisäksi Serbia, Portugali, Armenia, Kazakstan, Belgia ja Azerbaidzhan. Kaksi lohkon parasta lunastaisi paikan Sveitsin ja Itävallan EM-lopputurnaukseen.
Ottelun aattona Roy Hodgson esiintyi tiedotustilaisuudessa varsin kärkkäästi. Vastaukset eivät suorastaan sinkoilleet eikä hyväntuulista jutustelua nähty. Lisäksi Hodgson ripitti puolalaistoimittajia siitä, etteivät he tiedä hänen pelifilosofiastaan yhtikäs mitään. Tunteet olivat siis avausottelun alla pinnalla.
Pelit eivät olleet menneet harjoituskaudella kovinkaan hyvin ja takana oli kaoottinen ajanjakso syksyltä, niin pelillisesti kuin tuloksellisesti. Heliskoski oli kuitenkin tehnyt hyvää valmistelutyötä ennen Hodgsonin tuloa ruoriin: Toni Kallio oli istutettu jo Heliskosken peleissä vasemmaksi pakiksi ja Markus Heikkinen nostettu pelaavan kokoonpanoon varmistamaan toppareita keskikentän pohjalle.
Nämä miehet olivat avauksessa myös Puolaa vastaan, mainituilla pelipaikoilla. Muutenkin Hodgson sai ensimmäiseen merkitykselliseen otteluunsa jotakuinkin parhaan mahdollisen kokoonpanon. Jari Litmasen asemasta oli puhuttu paljon fanifoorumeissa ja mediassakin. ”Kuninkaan” parhaiden päivien pelättiin olevan ohi. Hodgson laittoi kuitenkin kapteenin avaukseen ja piilokärjen rooliin. Jonatan Johansson aloitti kärjessä.
Hodgsonin päätös Litmasen suhteen osoittautui oikeaksi. Maalittoman avausjakson jälkeen alkoi tapahtua. Ensin Litmanen teki entisen Liverpool-joukkuekaverinsa Jerzy Dudekin virheestä 1-0 johtomaalin Suomelle 54. minuutilla. Reilut 20 minuuttia myöhemmin erotuomari osoitti pilkkua ja sitä meni laukomaan aiemmin sinä vuonna 100 A-maaottelua täyteen saanut Litmanen. Tuttu perusrankkari, pysäytys, Dudek väärään nurkkaan ja pallo sisään.
Ottelun jälkeen Litmaselta kyseltiin rankkarista, eikä sarkasmin ja kuivan huumorin ystävä pettänyt. Hän kertoi kysymykseen suoritetusta pilkusta seuraavasti:
– Jos maalivahti aavistaa ja ponnistaa toiseen kulmaan, pyrin ampumaan siihen kulmaan, joka jää vapaaksi. Yleensä se menee silloin maaliin, Litmanen analysoi ottelun jälkeen.
Suomi meni sensaatiomaisesti vielä 3-0 johtoon Mika Väyrysen komealla nostolla. Mainion esityön teki Teemu Tainio. Puola kavensi vielä ottelun loppuhetkillä pilaten Jussi Jääskeläisen nollapelin, mutta Suomen voittojuhliin tämä ei vaikuttanut. Suomen ja Roy Hodgsonin karsinnat eivät olisi voineet paremmin alkaa kuin voitolla vahvaksi tiedetyn ja povatun Puolan kotiareenalla.
Voitto oli varsin tunteikas myös puheenjohtaja Hämäläiselle. Myös ”Hämy-Pekka” lempinimellä tunnettu läpeensä jalkapallomies meni ottelun jälkeen kiittämään varsin äänekästä ja runsaslukuista vierasjoukkueen kannattajaryhmää. Kun Hämäläinen lähestyi, faniryhmä kirvoitti ”Pekka, Pekka” -huudot rytmikkäästi. Selvästi liikuttunut Hämäläinen piti pienimuotoisen puheen faneille stadionin juoksukaarteessa. Kirjassa ”Suomi-futiksen sankariaika” Hämäläinen muisteli tapahtunutta seuraavasti:
– Puhetta en ammentanut missään. Kun olin ottelun jälkeen kävelemässä kentän poikki pelaajien pukusuojaan, suomalaiskatsomosta kentän toisesta päästä huudettiin ”Pekka, Pekka”. Niinpä päätin mennä tervehtimään faneja ja kiitin heitä joukkueen tukemisesta ja matkustamisesta myös vierasotteluihin ynnä muusta. Tunnelma oli ymmärrettävästi euforinen.
Tunne oli varmasti vahva ja liikutus ymmärrettävää, sillä Hämäläisen jokerikortti oli pitänyt täydellisesti. Satsaus Roy Hodgsoniin oli saanut parhaan mahdollisen alun.
Saa nähdä, toistaako historia itseään, kun Jacob Friis aloittaa oman karsintaurakkansa vieraskentällä Maltaa vastaan maaliskuussa.
2.9.2006, Bydgoszcz, Puola-Suomi, EM-karsintaa, 1-3 (0-0)
54” 0-1 Jari Litmanen, 76” 0-2 Jari Litmanen, 85” 0-3 Mika Väyrynen, 90” 1-3 Lukasz Gargula
Suomen kokoonpano:
Jussi Jääskeläinen (Bolton), Petri Pasanen (Werder Bremen), Sami Hyypiä (Liverpool), Hannu Tihinen (FC Zürich), Toni Kallio (Molde), Teemu Tainio (Tottenham), Markus Heikkinen (Luton), Mika Väyrynen (PSV Eindhoven), Joonas Kolkka (Feyenoord) (79. Mika Nurmela (HJK)), Jari Litmanen (Malmö) (87. Mikael Forssell (Birmingham)), Jonatan Johansson (Malmö) (67. Alexei Eremenko jr (Saturn)).
