Suomi aloitti alle 21-vuotiaiden EM-karsinnat odotetun vakuuttavalla voitolla San Marinosta. Loppunumerot olivat Turun alkuillassa 7-0.

Mikäli Suomi haluaa tavoitella paikkaa kesän 2027 EM-lopputurnauksessa, tulos oli ainoa hyväksyttävä, sillä lohkon heittopussiksi povatulle kääpiovaltion joukkueelle ei saa menettää pisteitä.

Kymppipaikka kokosi ottelusta heränneet puheenaiheet.

1. Murskavoitolla yöhön

Joskus voi kieli poskessa sanoa, että tällaisissa otteluissa tärkeintä ei ole voitto vaan murskavoitto. Vastustajaa pitää aina kunnioittaa, mutta kun tasoero on odotetun ja nähdyn kaltainen, on tässä totta toinen puoli.

Kolme pistettä on totta kai tärkein asia, mutta joskus silläkin on merkitystä, miten voitto tulee. Jos San Marino olisi saanut tylsytettyä matalalla blokillaan Pikkuhuuhkajien hyökkäyksen, ja voitto olisi tullut nihkeällä 1-0 -voitolla, jonka loppuhetkillä olisi pitänyt vielä ”pelätä” vahinkopompusta tulevaa tasoitusmaalia, olisi se tehnyt uuden projektin aloittaneen ja ensimmäistä kertaa kokoontuneen joukkueen itseluottamukselle hallaa.

Nyt nuorten miesten mielet ovat juuri siinä tilassa, missä pitääkin. Voittotili ja maalihanat ovat auenneet. On odotettavissa, että muutkin maat pöllyttävät San Marinon verkkoa, mutta nyt ainakin Pikkuhuuhkajat on ns. huolehtineet maalierosta ottelussa, jossa siitä pitkin huolehtia.

2. Hattutemppusankari

Onpa mahtavaa nähdä, kun uusi suomalainen jalkapallonimi nousee esiin ja otsikoihin. Adrian Svanbäck oli varmasti yksi tuntemattomimmista Pikkuhuuhkajista ennen ottelua, mutta ei ole enää. Kolme maalia, yksi maalisyöttö ja koko ajan uhan luontia hyökkäyspäässä.

Ja se täytyy sanoa, että ei Svanbäckin pitäisi olla tuntematon nimi. Hän pelaa säännöllisesti Allsvenskanin BK Häckenissä. Hän siirtyi sinne kesken kauden Superettanin Helsingborgista, jossa aloitti ennen siirtoa kaikki 13 sarjaottelua. Häckenissä hän on ollut viisi kertaa kahdeksasta avauksessa ja on tehnyt kolme maalia.

Häcken selviytyi myös Konferenssiliigaan, joten eurosyksykin on edessä. Svanbäck on viikonlopun aikana Kymppipaikan haastattelussa. Hän puhuu kuulemma vain ruotsia suomen sijaan, joten toimituksemme on jo aloittanut kouluruotsin kertauksen.

Svanbäckilla muuten on myös ruotsin kansalaisuus ja tämä ottelu varmisti sen, että hän edustaa Suomea tässä ikäluokassa. Miehissä hän voi vielä vaihtaa sinikeltaisiin, joten Jacob Friis: äkkiä tälle miehelle Huuhkajakutsu!

3. Veikkausliigan nuoret tähdet

Ilveksen Joona Veteli linjasi hiljattain Veikkausliiga-podcastissa, että seurakaveri Marius Söderbäck on seuraava suomalainen pelaaja, joka siirtyy Veikkausliigasta ulkomaille. Eikä San Marinoa vastaan nähty esitys anna olettaa yhtään mitään muuta. Söderback oli etenkin ensimmäisellä jaksolla mutta koko pelaamansa tunnin ajan todella vaarallinen ja aktiivinen Suomen hyökkäyksessä. Juho Lähteenmäen maaliin hän saisi kakkossyötön, jos sellaisia tilastoitaisiin.

Otto Ruoppi on maalintekijänä siinä onnellisessa asemassa, että maalit tilastoidaan. Hän teki ikäluokkadebyytissään ottelun avausmaalin ja paikkoja useampaankin olisi ollut. Jos Söderbäck ei lähde seuraavaksi Veikkausliigasta, Ruoppi lähtee. Ja hän on vielä 2006 syntyneenä kaksi vuotta ”alaikäinen” tähän ikäluokkaan.

Pyry Mentu on saanut Veikkausliigassa isosti vastuuta ja sen huomasi nuorukaisen tultua kentälle. Vaikka ottelu oli ratkennut siinä vaiheessa, pelaamisen jano sinivalkopaidassa näkyi. Mentu oli pallossa paljon, ja käynnisti 6-0 -maaliin johtaneen hyökkäyksen.

Söderbäckin taannoinen haastattelu tässä linkissä.

4. Laitapakit osuivat boksista

Laitapakkien paikka on ollut jonkinmoinen murheenkryyni Huuhkajissa jo pitkään. Ehkä Jukka Raitala ja Jere Uronen ovat paikalla parhaiten esiintyneitä suomalaisia, Petri Pasanen pelasi aikanaan topparin koulutuksella oikeaa pakkia maajoukkueessa.

Alle 21-vuotiaissa pelaa laitapakkeina Miska Ylitolva ja Juho Lähteenmäki. Kun ottelua vielä ratkottiin ja maaleja haettiin, olivat molemmat todella aktiivisia hyökkäyssuuntaan ja mukana rakentamassa hyökkäyksiä. Ylitolvan keskitykset olivat alati vaarallisia, ja Lähteenmäki oli usein vastustajan boksissa.

Toki vastuskin oli sitä luokkaa, että tähän oli mahdollisuus ja varmasti myös lupa, mutta ei se suomalaisessa maajoukkuejalkapallossa ihan arkipäivää ole, että molemmat laitapakkimme tekevät maalin samassa ottelussa ja molemmat vieläpä vastustajan boksista.