Veikkausliiga käynnistyi lauantaina täydellä ottelukierroksella. Ohjelmassa oli viihdettä aamupäivästä iltaan asti. Liian isoja johtopäätöksiä on turha yhden ottelukierroksen jälkeen vetää, mutta jotain viitteitä kuitenkin pystyy havaitsemaan. Esimerkiksi sen, että HJK on takaisin raiteilla eikä KuPS:a kannata unohtaa kärkikamppailusta. Ja sen, että AC Oululla on todella kova myötätuuli päällä.

Kymppipaikka poimi kierroksen kuusi pointtia avauskierroksen kunniaksi.

1. Yllättävä avausmaalaaja

Kauden ensimmäinen maali syntyi kauden toisessa ottelussa. Inter puski VPS:n muuriin Turussa tuloksetta eikä Vepsukaan pystynyt perinteiseen eli iskemään vastaiskumaalia. Kun viime kaudella 0-0 ottelut olivat todella harvassa, nyt aloitettiin maalittomalla heti kättelyssä.

Kauden avausmaali syntyi HJK:n ja SJK:n välisessä ottelussa. Jos olisi ennakkoon kerrottu, että tuossa pelissä se tulee, olisi aika moni lyönyt vetoa Teemu Pukin, Alex Ringin, Mads Borchersin tai Kasper Paanasen puolesta. Avausmaalin teki lopulta David Ezeh – eli ainoa HJK:n oikeasti yllättävä pelaaja avauskokoonpanossa. Ezeh puski komeasti harjoitellun kuvion päätteeksi Lucas Lingmanin loistavan kulman sisään. Oliko maali ensimmäinen monesta? Ainakin Veikkausliigakaudelle kyllä, Ezehille todennäköisesti myös tällä kaudella.

2. Isojen tuomioiden välttelyä

Avauskierroksen kuudessa ottelussa ei nähty ainuttakaan rangaistuspotkua. Eikä ainuttakaan punaista korttia. Keltainenkin heilui harvakseen. Erotuomarit antoivat pelata ja hyvä niin. Toisaalta vaikutti siltä, että erotuomarikunta ei todellakaan halunnut otsikoihin heti kättelyssä, sillä otsikoissa he olivat ihan tarpeeksi jo viikon aikana. Isoja tuomioita välteltiin selvästi – tai mentiin vahvasti lievemmän tulkinnan mukaan.

Tämän myötä erotuomarit tavallaan kunnioittivat menneitä. Aikaisemmin oli sanonta siitä, että jos erotuomari oli ottelussa näkymätön, hän oli onnistunut tehtävässään. Nyt kävi juuri näin – nyt vedettiin malliin ”Dennis Antamo” eikä viime vuodelta monessa tapauksessa tutuksi tulleeseen ”Pierluigi Collina”-tyyliin.

3. TV-katsojia hemmoteltiin

Veikkausliigan avauskierros oli porrastettu mainiosti. Pääkaupunkiseudulla ehti hyvin seuraamaan paikan päältä kahta ottelua, ensin Töölössä ja sitten Oulunkylässä. Television kautta kierrosta seuranneet mittasivat pakaroiden kestävyyttä. Veikkausliigajalkapalloa oli tarjolla noin kahdeksan tuntia. Ensin Inter-VPS aperitiivina, sitten HJK-SJK alkupaloina, pääruokavaihtoehtoja oli kolme ja jälkiruokana sitten Gnistan-AC Oulu.

Joku puritaani saattaa motkottaa tästä porrastusmuodosta, mutta valittakoot. Tämä palvelee oikeasti niitä katsojia, jotka tosissaan haluavat Veikkausliigaa seurata. Onnittelut myös Ruudulle vauhdikkaasta studiosta ja hyvistä selostuksista. Hyvin elettiin sielläkin avauskierroksen huumassa mukana.

4. Isot näkyvyysarvot

Veikkausliigan avaus sai erittäin hyvin näkyvyyttä. Tietysti piikkiä nostatti ”case erotuomarit vs Veikkausliiga”, mutta tässä tapauksessa asian ruotiminen laajasti mediassa toimi eräänlaisena herätyskellona. Viimeistään tämän jälkeen tuli väelle selväksi, että Veikkausliiga alkaa viikonloppuna – tai ainakin sen pitäisi alkaa. Julkisuusstuntista ei tietenkään ollut kyse, mutta sellaiseksi se kuitenkin muodostui. Onneksi asia saatiin selvitettyä ja parhaat voimat nähtiin kentällä lauantaina. Sijaiskärsijöiksi joutuivat kuitenkin Ykkösliigan suurimmat ennakkosuosikit KTP ja FC Haka, jonka aprillipäiväksi ajateltu ottelu jouduttiin siirtämään.

Loppuhetkillä näkyvyys oli hyvä, mutta vielä muutama viikko ennen kauden alkua tuli myös muistutus siitä, että paljon on vielä matkaa isompiin ympyröihin. Otetaan ihan teoreettinen esimerkki. Jos erään johtavaksi seuraksi mainitun joukkueen kaksi nimekkäintä tähteä jämähtää erään kriisin vuoksi viikoksi Lähi-Itään eivätkä he siis ole lainkaan joukkueensa harjoituksissa viikkoon, luulisi tämän olevan jotain, mitä uutisoitaisiin. Ei uutisoitu, ehkä johtuen siitä, ettei kukaan käy katsomassa harjoituksia. Onneksi tämä on kuitenkin vain teoreettinen tarina, koska eihän tuo olisi mahdollista edes Suomessa.

5. Hiljainen Helsinki

HJK:n avausottelu tarjosi hyvää viihdettä ja hienoja suorituksia. Valitettavasti tämä tapahtui harvinaisen hiljaisen yleisön edessä. Väkeä oli reilut 5000 ja tunnelma oli sinänsä korkealla, mutta… kannattajien puuttuminen näkyi. Tämä oli muistutus siitä, miten paljon fanit oikealla kannattamisella tuovat ottelutapahtumaan.

Samalla tämä oli muistutus siitä, että rajansa kaikelle. Viime kauden tapahtumat eivät yksinkertaisesti voi toistua. Luulisi nyt viimein ultrafanienkin ymmärtävän, että rajat ovat jossain ja sitä saa mitä tilaa. Mutta on se tunnustettava, että Klubipäädyn meteliä kaipasi katsomossa. Ero oli todella huomattava, kun vertasi HJK-SJK-ottelua ja Ilves-KuPS peliä, jossa molempien joukkueiden fanit panivat parastaan tifoineen ja lauluineen.

6. The Markku vihki stadionin uuden nimen

Näkemiin Mustapekka-areena. Kiitos jalkapallon puolesta monivuotiselle ja uskolliselle tukijalle. Varmasti hyöty oli molemminpuolinen. Nyt pitkä yhteistyö kuitenkin päättyi ja Oulunkylässä pelataan jatkossa Markku.fi-areenalla. Asianmukaisiin seremonioihin oli luonnollisesti kutsuttu suomalaisen jalkapallon ”The Markku” eli Markku ”Rive” Kanerva. Vuoden Markuksikin valittu Kanerva hoiteli seremoniallisen avausnaulaamisen taidokkaasti.

Nimet muuttuvat, mutta perinteet säilyvät. Toinen helsinkiläinen pääsarjajoukkue aloitti aikoinaan Finnair Stadiumilla, jatkoi Sonera Stadiumilla ja nyt mennään Bolt-Areenalla. Mutta ihan kaikkea EI saa muuttaa – olkoot Maarianhaminan ”Kurts TV”-mainokset pääkatsomon sivustalla ikuisesti!