Veikkausliigan alku lähenee. Tai ei se onneksi ole vielä kovin lähellä, sillä edes paatuneimmat kauden pidennyksen puolesta puhujat tuskin surevat sitä, että varsinaiseen kauden alkuun on aikaa. Sen verran kylmä ja karu ilmasto on päällä. Sen saavat kokea keskiviikkona HJK:n ja Manchester Cityn juniorit ja hienosti Bolt Arenan täyttävät 8000 katsojaa.
Onneksi halleja on, niissä on lämpimämpää, alustat ovat toimivat ja katsomoitakin on ainakin jossain. Tosin ihan kaikissa paikoissa katsomoihin ei päästetä ihmisiä…
Kymppipaikka nappasi jälleen kuusi nostoa Veikkausliigan ihmeellisestä maailmasta.
1. Vihdoinkin, HJK!
HJK sai kiusallisen pitkän voitottoman putkensa poikki voittamalla Interin viikonloppuna Liigacupissa. Syyskuun lopussa tuli edellinen voitto, sekin cup-otteluista, sillä Klubi juhli viimeksi voittajana loppuvihellyksen jälkeen Suomen cupin mestaruutta. Kauan se kesti, mutta Joonas Rantanen sai nyt ensimmäisen täyden pistepotin HJK:n päävalmentajana.
Kaikki Veikkausliigaseurat olivat viikonloppuna tositoimissa. Mestarijoukkue KuPS otti 3-1 voiton Vepsusta, Gnistan ja IFK Mariehamn pelasivat 2-2 tasapelin, pronssijoukkue Ilves kukisti Jaron 4-2, nousijajoukkueiden kohtaamisessa FC Lahti kylvetti TPS:n nurin murskaavasti 5-1 ja AC Oulu jatkoi hauiksen näyttöä voittamalla SJK:n 3-0.
2. Edelleen brassihengessä
FC Lahti pisti hyrskynmyrskyn ja verkot heilumaan TPS:n isäntänä. Joukkue aiheutti tehoillaan paljon puuhaa joukkueen tulospalveluvastaavalle. Tällä kertaa kokoonpanossa komeilivat pelaajien koko nimet, eivät pelkästään etunimet. Maalintekijälistoilla tilanne oli toinen: FC Lahdelle maaleja tekivät brasilialaistyylisen taitelijanimikäytännön mukaisesti Justus, Joel ja Väinö. Toinen ottelu perättäin, kun Lahti pelaa taitelijanimillä, ainakin osittain. Tällä kertaa maalintekijät näkyivät myös nimenomaan noilla nimillä teksti-tv:n palvelussa.
Yksi kerta voi olla vahinko, toinen laittaa miettimään, että onko Lahti aivan tarkoituksella lanseeraamassa taitelijanimet? Olisihan se hienoa, jos pelaajan selässä olisi tosiaan ytimekkäästi ”Justus” tai ”Väinö”. Fanikauppa kävisi kuin siimaa.
3. Odotettu kohtaaminen Turussa
Liigacup jatkuu viikonloppuna täydellä kierroksella. Tarjolla on mielenkiintoista herkkua, sillä Turussa isketään paikallishengessä pitkästä aikaa ylimmällä tasolla. Valitettavasti vain tätä ottelua ei voi seurata kuin Ruudun välityksellä, paikan päälle ei pääse. Kymppipaikka kävi aihetta läpi jo aiemmin ja poliisin päätös tyhjistä katsomoista kuulostaa edelleen täysin ylimitoitetulta.
Paikallishengessä isketään myös Helsingissä, kun HJK ja Gnistan pelaavat vastakkain. Jarkko Wissin valmentama SJK kohtaa Jarkko Wissin kultaan ja kunniaan viime kaudella valmentaneen KuPS:n. Wiss todennäköisesti tuntee edelleen vastustajan hyvin, siitä huolimatta, että valtaosa viime kauden avauksesta on jo muilla mailla. Muissa otteluissa kohtaavat Jaro ja AC Oulu, IFK Mariehamn ja Lahti sekä VPS ja Ilves. Kaikki pelit pelataan lauantaina.
4. Lähtihän se
Otto Ruopin seuraava askel oli pitkäaikaisen spekulaation kohteena. Viimein lauantaina Sanoma uutisoi, että Ruoppi on tehnyt sopimuksen Saksaan ja Bundesliigaan, Mainzin joukkueeseen. Siirto ja sopimus julkaistiin maanantaina myös virallisesti. Hieno juttu Ruopille, Mainzille ja KuPS:lle, jonka kirstuun kolahti jälleen reilusti yli miljoona euroa. Ei hassumpi vuosi taloudellisestikaan.
Ruopin monipuolista taituruutta voi kuitenkin vielä ihailla kotimaan kentillä, sillä hän lähtee Saksaan vasta ensi kesäkuussa. Tilanne on harvinainen: pelaajaa kannattaa oikeasti käydä katsomassa, sillä jo nyt tiedetään, että lähtö on varma. Kovin montaa vastaavaa tapausta ei ole. Toivottavasti Ruoppi pääsee taistelemaan paikasta Bundesliigajoukkueeseen, sillä Mainzin kausi ei ole ollut hyvä. Putoamisuhka on olemassa – eli jos käy huonosti, Otto Ruoppi liittyy kesällä kakkosbundesliigajoukkueeseen ja kasvattaa samalla jo nyt suomalaisittain äärettömän mielenkiintoisen sarjan kiinnostavuutta.
5. Bolt täyteen!
HJK:n nuoriso-osasto on laittanut pöytään sitä, mitä KuPS aikuisten puolella. HJK on selvittänyt tiensä jatkopeleihin sensaatiomaisesti UEFAn Youth Leaguessa. Keskiviikkona Boltilla tulee vastaan Manchester Cityn vastaavan ikäluokan joukkue. Kyseessä on huima suoritus ja peli, jota kannattaa mennä totisesti katsomaan muistikirja mukana. Kentällä tullaan nimittäin näkemään useita tulevia Valioliigapelaajia Cityn paidassa ja toivottavasti pari HJK:nkin miestä on samalla tiellä.
Maanantaina lippuja oli myyty otteluun yli 8000 kappaletta, ääriolosuhteista huolimatta. Tämä on upea juttu koko Suomen jalkapallolle. Todennäköisesti samalla syntyy Suomen ennätys junioriottelun yleisömäärässä – tosin kukaan ei taida tietää, mikä se entinen ennätys on ja milloin sellainen on tehty. Ehkä joku Hesa Cupin finaali joskus muinoin, kun Real Madridin tasoiset joukkueet vielä Helsinkiin tulivat.
6. Uusia valmennusposteja
HJK nimesi uudeksi apuvalmentajakseen Erkka V. Lehtolan. Nimitys kuulostaa hyvin järkevältä, sillä Lehtolan kokemus viime vuosilta on tullut vahvasti nuorisopuolelta. Ja nuoria pelaajia HJK:n organisaatiossa riittää. Lisäksi HJK julkaisi, että takavuosien potkutaituri Tamas Gruborovics tulee ”mental coachin” tittelillä mukaan palauttamaan HJK:ta takaisin mestaruustaisteluun. Parin viime kauden perusteella voi tuonkin nimityksen hyvin ymmärtää, sen verran sekavan oloista touhu on ollut.
Joka tapauksessa taustoihin panostetaan aiempaa enemmän niin Klubissa kuin muuallakin. Analyytikot ovat suhteellisen tuore juttu, fysiikkavalmentajat tuore asia myöskin, mentaalivalmentajia on nähty silloin tällöin ja seuraavana tulevatkin sitten erikoistilannevalmentajat. Mutta yhdestä asiasta HJK pitää kiinni: edustusjoukkueessa ei ole täysipäiväistä maalivahtivalmentajaa. Supertekijä Ville Wallen on yhdistetty maalivahtivalmentaja ja joukkueenjohtaja. Olisi mielenkiintoista tietää, montako tuntia Wallenin vuorokaudessa on… Eipä silti, etteikö Wallen olisi huippupätevä, mutta kovin oudolta tuntuu, että kahta vaativaa tehtävää yhdistetään vuodesta toiseen.
Voihan myös olla, että Gruborovicsia käytetään potkuvalmennuksessa, sen verran hyvä kuti miehellä oli. Tosin ei aivan yhtä hyvä kuin hänen monta hyvää vuotta Suomen pääsarjassa pelanneella isäpapallaan Tiborilla.