Serie A:n mestaruus ratkesi perjantaina, kun sarjakärjessä viimeiselle kierrokselle lähtenyt Napoli voitti Cagliarin. Mestaruus ratkesi Napolille pisteen erolla Interiin, joka kaatoi päätöskierroksen ottelussaan Comon. ”Scudetto” oli Napolille toinen kolmen kauden sisään ja seuran historian neljäs.
Kymppipaikka listaa Napolin mestaruuden merkittävimmät pointit.
Conten kolmas seura
Antonio Conte teki Serie A-historiaa mestaruuden myötä. Hänestä tuli sarjan ensimmäinen päävalmentaja, joka on voittanut Serie A:n kolmessa eri seurassa. Hän voitti Juventuksen päävalmentajana mestaruudet vuosina 2012-14 ja Interissä keväällä 2021.
Conte nousi myös kaikkien aikojen kolmanneksi eniten mestaruuksia voittaneeksi päävalmentajaksi yhdessä Fabio Capellon ja Marcello Lippin kanssa viidellä mestaruudella. Edellä ovat vielä seitsemän mestaruuden Giovanni Trapattoni ja kuuden tittelin Massimiliano Allegri.
Mainittakoon vielä, että Milanissa ja Romassa mestaruudet voittanut Capello voitti myös Juventuksessa, mutta ne tittelit vietiin Calciopoli-skandaalin myötä.
Valioliigahylkiöt loistivat
Napolin tähtinä tuikkivat Romelu Lukaku ja Scott McTominay. Lukaku sai lähtöpassit Chelseasta lainapesteille ensin Interiin, sitten Romaan. Täksi kaudeksi tuli pysyvä siirto Napoliin. Belgialainen iski 14 maalia ja syötti 10.
McTominay lähti Manchester Unitedista ja oli koko liigan parhaita pelaajia. McTominay teki kaudella 12 maalia, ja kuin kirsikkana kakun päällä myös Cagliari-ottelun voittomaalin – saksipotkulla, kuinkas muuten. Eihän hän mikään Diego Maradona ollut, mutta eteläisessä Italiassa on aina rakastettu taitavia keskikenttäpelaajia. Miehellä on Napolin kaduilla oma alttari.
Lukaku ja McTominay pelaavat ensi kaudella Napolin mukana Mestareiden liigaa, ManU sijoittuu Valioliigassa juuri ja juuri säilymisviivan päälle, ja Chelsea saattaa lipsahtaa vielä Mestareiden liiga -sijojen ulkopuolelle.
McTominay valittiin Serie A:n parhaaksi pelaajaksi.
Tähden lähtö ei haitannut
Napoli menetti yhden avainpelaajansa tammikuun siirtoikkunassa, kun georgialainen Khvicha Kvaratskhelia lähti PSG:hen. Tällä ei ollut mestaruustaistelun kannalta lopulta merkitystä.
– Sanoin heti, kun Kvaratskhelia lähti, että tämä ei tule vaikuttamaan – Conten Napolissa ei ole sellaista pelaajaa, joka saa tehdä mitä haluaa. Vapauksia on vähän ja systeemi on tärkein, totesi Serie A -selostaja Kim Kallström Kymppipaikalle päätöskierroksen alla.
– Korvaaja oli olemassa, ja ajattelin, ettei tällä välttämättä tule olemaan valtavaa merkitystä.
Oikeassa oli.
Debyyttikaudet Conten salaisuutena?
Kausi oli Contelle ensimmäinen Napolissa. Siinä, missä Ange Postecoglou voittaa pokaaleja toisella kaudellaan kussakin seurassaan, ovat debyyttikaudet olleet Conten seuroille menestyksekkäitä.
Conte meni Juventukseen kaudeksi 2011-12 ja voitti mestaruuden. Juventus-kausien jälkeen kutsui Italian maajoukkue, jonka päävalmentajuus vaihtui Chelsean managerin pestiin keväällä 2016. Keväällä 2017 juhlittiin Valioliigan mestaruutta Stamford Bridgellä.
Kaksi kautta riitti Englannissa, ja edessä oli potkujen jälkeen sapattivuosi. Interissä mestaruus tuli vasta toisella kaudella, mutta ensimmäinen kausi Napolissa toi taas tittelin.
Hirtehisesti voisi todeta, että Conten kannattaakin panostaa ensimmäisiin kausiin, sillä mieheltä löytyy historiaa siitä, että valmennuspestit eivät kestä juuri koskaan sopimusten loppuun saakka.
Juven kuiva kausi
Juventus voitti viime vuosikymmenellä yhdeksän mestaruutta putkeen. Viimeisin tuli koronakesänä 2020. Sen koommin ei Torinossa ole mestaruuspokaalia nosteltu. Tämän kevään titteli oli siis jo viides peräkkäinen, joka lipsahti ”Vanhalta rouvalta” sivu suun.
Edellisen kerran näin pitkä putki ilman Juventuksen mestaruutta on nähty vuosina 2004-11. Tuohon ajanjaksoon toki liittyy Calciopoli, jonka takia Juventukselta vietiin mestaruuksia ja se oli kauden 2006-07 Serie B:ssä rangaistuksena ottelumanipulaatiosta.
Jos tarkastellaan kausia, jotka ovat ”Juvenkin” osalta ns. normaaleja, saadaan yhtä pitkää tittelitöntä putkea hakea yli 30 vuoden takaa, kausilta 1986-94, kun meni peräti kahdeksan kautta ilman, että Juventus voitti.
