Näin Teemu Pukki kommentoi maajoukkueuransa päätöstä – ”Hienoa, että sain tällaisen jäähyväisottelun”

Teemu Pukin maajoukkueura on nyt takana. Se päättyi 133. A-maaotteluun, 43. maaliin ja 4-0 -voittoon Andorrasta. Pukki hoiti viimeiset mediavelvoitteensa Huuhkajissa kärsivällisellä tavalla lehdistötilaisuudessa, ja näin pääsi esiintymään vielä arvolleen sopivalla tavalla johdetussa tilaisuudessa.

Kymppipaikka tarjoaa lukijoilleen Pukin viimeisen lehdistötilaisuuden annin. Kaikki kysymykset eivät ole Kymppipaikan kysymiä.

Ari Virtanen, Helsingin Sanomat: Millainen päivä tämä oli sinulle?

– Varmaan alkoi eilisillasta, nukahdinkohan kolmelta. Ei vain uni tullut. Ajatukset pyörivät kaikkialla. Oli vaikeaa nukkua ja olin enemmän väsynyt kuin yleensä. Olen yleensä nukkunut pelipäivänä hyvät unet. Koko päivän oli todella odottava fiilis. Muutaman kyyneleet tulivat jo heti aamusta. Olen nähnyt videoita ja saanut kavereilta viestejä.

– Sitten vaan odottelin peliä ja stressasin puhettani. Ennen peliä piti pitää pieni puhe. Siitä ei kauheasti tullut mitään. Se oli vaikea hetki minulle.

– Sitten toiveissa oli maali. Halusin tehdä sen todella paljon. Viime maalista on aikaa. Halusin vielä kerran tuulettaa Huuhkajapaidassa. Siisti päivä. On ollut rankka mutta siisti päivä. Ajatukset ovat olleet vähän kaikkialla.

Panu Markkanen, Kymppipaikka: Mikä merkitys sinulle on sillä, että sait itse ilmoittaa lopettavasi maajoukkueessa, eikä se käynyt niin, että johonkin maajoukkuetapahtumaan kutsua ei enää tulisi?

– Omalla tavallaan hienoa, että sain tällaisen jäähyväisottelun, ettei se jäänyt siihen, että ei vaan enää kutsuta. Olen tyytyväinen tähän päätökseen. Tämä oli yksi urani siisteimmistä kokemuksista, että sain tällaisen mahdollisuuden.

Markkanen: Parhaat vuotesi Huuhkajissa nostivat Huuhkajatkin parhaimpaansa. Kuinka harmissasi olet siitä, että nyt ei mene yhtä hyvin?

– Jengi on vaihtunut aika paljon viimeisen vuoden aikana. Treeneissä ja ympäristössä näkee, että siellä on todella potentiaalisia kavereita. Minulla on ainakin uskoa, että – en sano kääntyy – mutta ei tämä ole ollut niin negatiivinen vuosi, mitä voisi ymmärtää. Totta kai Malta olisi pitänyt voittaa, mutta kun mietitään, niin tulokset olivat ehkä odotettavissakin. Puola voitettiin kerran, ja se oli hyvä peli.

– Näen potentiaalia tässä, vaikka tulokset eivät ole olleet sitä, mitä haluttiin. Tuossa on paljon nuoria jätkiä, jotka pääsevät pelaamaan enemmän ja saavat enemmän A-maaotteluita ja pystyvät ottamaan enemmän roolia. Näen, että Huuhkajilla on tulevaisuus ja taistelemme lähitulevaisuudessa taas kisapaikasta.

Samu Saatsi, YLE: Olet saanut kunniaa siitä, kuinka hyvä joukkuekaveri olet. Lukas Hradecky sanoi, että hän ei voi käsittää, kuinka Teemu on pysynyt näin nöyränä, eikä ole noussut yhtään hattuun näin egosentrisenä aikana. Miten sinulla on pysynyt jalat maassa noin hyvin tällaisena maailman aikana?

– Pitää varmaan kiittää vanhempia kasvatuksesta. Semmoinen minä vain olen. Eniten olen ollut ylpeä noista kommenteista, joissa puhutaan minusta ihmisenä enemmän kuin jalkapalloilijana. Hienoa kuulla.

Juuso Sallinen, Jalkapallon-em.fi: Olet antanut ymmärtää, että et pidä hirveästi julkisuustempuista. Millainen päivä oli, kun ennen matsia olit koko kansakunnan keskipisteenä muutenkin kuin vain maalien takia?

– Ehkä tämä tilanne sen arvoinen, että annoin itseni olla keskipisteessä. Pystyin nauttimaan, vaikka yleensä se ei ole minulle se juttu, jota haluan. Pystyin aika hyvin nauttimaan tästä viimeisestä maajoukkuereissusta ja jokaisesta hetkestä. Nyt voin taas palata taka-alalle elämässä.

Sallinen: Mitä merkitsee sinulle sitä, että monet pitävät sinua kaikkien aikojen Huuhkajapelaajana?

– Itse en lähde arvioimaan, kuka on kaikkien aikojen Huuhkajapelaaja, mutta totta kai on iso kunnia, että olen pystynyt pelaamaan näin kauan maajoukkueessa ja olen pystynyt auttamaan maaleilla joukkuetta voittoihin. Ne karsinnat olivat se koko Suomen unelma. Pystyimme tekemään sen, mutta en nosta itseäni esiin, että olisin pääsyy. Siinä oli monta syytä, että kisoihin päästiin.

– Olen vain ylpeä, että olen saanut tehdä tätä näin kauan ja ylpeä siitä, että olen saanut jakaa nämä kokemukset niin monen hienon pelaajan ja hienon tyypin kanssa.

Markkanen, Kymppipaikka: Missä olet, kun Huuhkajat pelaa seuraavan kerran?

– Jos he pelaavat Suomessa, niin stadionilla katsomassa. Jos eivät, niin toivottavasti mökillä lepäilemässä. Saan kerrankin viikon lepoa ja rauhoittua. Mutta aina, kun Suomi pelaa Suomessa, olen paikalla katsomassa ja kiusaamassa jätkiä hotellilla.

– Asun suht lähellä ja paljon parhaita kavereita on ringissä mukana. Näemme niin harvoin, ja tämä on ollut paras tapa nähdä näitä jätkiä. Uskon, että tulen moikkaamaan vielä kavereita.

Lari Silvennoinen, Atleetti: Minkä koet syynä siihen, että olet pystynyt pelaamaan näin onnistuneen maajoukkueuran?

– Vaikea sanoa. Minulla on ollut huonojakin jaksoja maajoukkueessa, ja jengi on huudellut minua pois täältä. Totta kai olen kiitollinen kaikille valmentajille. He ovat uskoneet minuun, ja silloin kun on mennyt vähän heikommin, he ovat antaneet vielä mahdollisuuden.

– Kun urani otti tietynlaisen käännekohdan Tanskassa viimeisinä vuosina ja alkoi tulla maaleja maajoukkueessa, fiilis oli, että aina, kun olin kentällä maali tulee. Vaikea sanoa, mikä syy siihen on ollut. Minulle urallani on aina ollut isoin kunnia ja juttu olla maajoukkueessa. Kun olen saanut pelata täällä, olen aina halunnut antaa vain parhaani.