Kotimaisessa Liigacupissa pelattiin lauantaina viisi ottelua ja niiden myötä niin joukkueitten valmennusjohto kuin kannattajatkin saivat jälleen paljon informaatiota siitä missä mennään. Ja toki kunnon kilpailun tapaan riitti myös jälkipyykkiä pestäväksi.
Interin ja Hakan – tai oikeastaan päinvastoin, sillä kyseessä oli Hakan kotiottelu, vaikka Turussa pelattiinkin – kohtaamisessa tapahtui jo ennen kuin kellossa oli täynnä kymmentä minuuttia. Hakan testimies Danila Bulgakov laukoi komeasti Hakan johtoon jo alkuminuuteilla ja vain tovia myöhemmin Haka oli vajaalla.
Hakan Nicolas Dantas katseli suoraa punaista korttia kaadettuaan läpiajoon pääsemässä olevan Joonas Kekaraisen. Tämä oli ainakin erotuomari Miika Pesosen tulkinta. Hakan päävalmentaja Andy Smith näki tilanteen jälleen kerran täysin toisin kuin oikeudenjakajat ja puhui ottelun jälkeen ”käsittämättömästä” ratkaisusta ja kaipaili Pesoselta edes anteeksipyyntöä.
Eikä sivurajan väriläiskä Smith ihan väärässä ollut. Dantas oli tilanteessa jäljessä ja oli alin pelaaja, mutta kontakti oli minimaalinen ja Dantas pelasi palloa, eikä vain pyrkinyt saamaan Kekaraista nurin. Suora punainen oli varmasti sääntöjen mukaan annettavissa, mutta toiseenkin ratkaisuun olisi voinut päätyä.
Liigacupin hengen mukainen ratkaisu ei missään nimessä ollut. Joukkueet valmistautuvat Veikkausliigakauteen ja pelaaminen joko yli- tai alivoimalla yli 80 minuuttia ei tätä palvele parhaalla mahdollisella tavalla. Oltiin punaisesta mitä mieltä hyvänsä, niin Smithin näkemykseen siitä, että ”oli tulossa hyvä ottelu” voi yhtyä. Nyt ei tullut ja tästä muodostui yksi hukattu mahdollisuus viedä pelaamistaan eteenpäin. Kummallekin joukkueelle.
Oman mielipiteensä punaisista korteista antoi myös toinen brittivalmentaja eli SJK:n Stevie Grieve. Grieve ei kritisoinut annettuja punaisia kortteja, sillä sellaisia ei ottelussa Jaroa vastaan nähty. Sen sijaan SJK-piiskuri olisi sellaisia mieluusti nähnyt nousevan.
Eikä Grievekaan ihan väärässä ollut. SJK:n pelaajia loukkaantui – miten pahasti, siitä ei vielä ole tietoa – osin jarolaisten varsin holtittomien taklausten seurauksena. Varoituksia ottelussa nähtiin kaikkiaan yhdeksän, mutta kentältäpoistoilta säästyttiin. ”Liigacupin henki” siis sinänsä toteutui, mutta vaarallinen pelaaminen ja vastustajan vahingoittaminen olisi aina syytä kitkeä pois.
Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen
Paljon muutakin toki lauantaina tapahtui kuin nosteltiin ja jätettiin nostamatta punaisia kortteja. Gnistan jatkaa puhtaalla pelillä kaadettuaan KTP:n 3-0. Oulunkyläläisten avausottelussa ainoan maalin iskenyt Tim Väyrynen jatkoi putkeaan ja pamautti nyt kaksi ensimmäistä maalia.
Kokeneen hyökkääjän itseluottamus tuntuu olevan jo alkuvuodesta korkealla. Rangaistuspotkusta syntynyt 1-0-maali lauantaina oli Väyryseltä sen verran jäätävä esitys, että tätä menoa koko tiliä ei ehkä kannata sijoittaa Teemu Pukin maalikuninkuudelle Veikkausliigakaudella 2025.
Kuopiossa puolestaan KuPS:n testimies Marokhy Ndione ei ainakaan heikentänyt asemiaan sopimusneuvotteluissa viimeisteltyään kuopiolaisten toisen osuman 2-0-voitossa VPS:sta. Kuopiossa nähtiin myös pieni kauneusvirhe. Liigacupin ottelukohtainen maalikeskiarvo ennen lauantaita oli tasan kolme ja lauantain kaikissa muissa otteluissa maaleja syntyi juuri kolme, mutta Lippumäen hallissa jäi yhtä puuttumaan.
AC Oulu sai myös viimeisenä joukkueena Liigacup-urakkansa avattua ja puristi loppujen lopuksi Ilveksen hyvin ahtaalle, mutta ilman palkintoa pisteiden muodossa. Niin, pisteiden. Vaikka Liigacupissa kokeillaan, testataan ja kehitetään ja tulos on ”toissijainen asia”, niin kyllä se siellä taustalla kuitenkin on. Kolmesta ensimmäisestä ottelustaan seitsemän pistettä koonneen Ilveksen päävalmentaja Joonas Rantanen sanoi suoraan Oulusta haetun voiton jälkeen olevansa erittäin tyytyväinen pistesaldoon.
Siellä taustalla se aina on, kun nimet pöytäkirjaan pannaan ja pelataan jostain. Ja vaikka vanha fraasi väittää, että tappioista oppii enemmän kuin voitoista, niin yhtä lailla tiedossa on se, että voittamaan oppii vain voittamalla. Liigacupissakin.
