Kauden 2025 kotimaisen Liigacupin lohkovaihe saadaan miltei päätökseen viikonloppuna. Kolme välieräjoukkuetta neljästä on selvillä ja viikonlopun myötä luultavasti myös neljäs.

Liigacupin arvostus Suomessa ei ainakaan suuren yleisön silmissä ole varsinaisesti pilvissä ja toki kilpailun luonne on sellainen, että muullakin kuin tuloksella on merkitystä. Silti Liigacupin leimaaminen pelkäksi harjoitusturnaukseksi tai höntsäpelailuksi kertoo enemmän lausujan tietämättömyydestä kuin totuudesta.

Joukkueille Liigacupin merkitys Veikkausliigakauteen valmistautumisessa on ainakin pääsääntöisesti iso ja hyvä osoitus merkityksestä muillekin saatiin tämän viikon tiistaina Kotkassa.

Teemu Pukin paluu kotikaupunkiin HJK:n väreissä ja Petteri Forsellin ottelupäivän aamuna julkaistu sopimus KTP:n kanssa toki toivat Liigacupin otteluun KTP-HJK lisäväriä automaattisesti, mutta se näkyi myös konkreettisesti Arto Tolsa Areenalla.

Ottelun alla elohopea näytti muutamaa pakkasastetta ja laski vielä muutaman piirun ottelun aikana. Pieni tuulenviri vielä piristi katsomossa päälle ja kun ”Tolsalla” ei mitään lämmitettyjä katkarapukatsomoita ole, niin istuttiin sananmukaisesti perusasioiden äärellä. Istuttiin 927 katsojan voimin.

Luvussa ei taatusti ole lainkaan ilmaa, paikan päällä arvioituna olisi melkein voinut vannoa, että yleisömäärä olisi nelinumeroinen. Sen myös aisti. Jos hetkeksi sulki silmänsä ja imi sisäänsä äänimaailmaa stadionin pääkatsomossa, ei hetkeksikään olisi tullut mieleen, että käynnissä on joku merkityksetön harjoitustapahtuma. Ei. Kotkassa pelattiin kunnon jalkapallo-ottelu ja kunnon jalkapallotunnelmassa.

Myönnetään, että virta katsomosta poispäin alkoi jo jonkin verran ennen ottelun päättymistä. Tähän vaikutti osaltaan varmasti taululla jo olleet 0-4-numerot, mutta moni kankein jaloin katsomon portaita alas astellut katsoja myös ilmiselvästi kaipasi kipeästi jonnekin lämpimämpään. Siitä heitä on turha syyttää, ennemminkin kiittää saapumisesta omalta osaltaan luomaan yhtä uutta askelta kohti jalkapallokulttuurin ylempiä portaita.

Ulkolaji

HJK:n päävalmentaja Toni Korkeakunnas totesi jo ennen KTP-ottelua, että ulkona ”oikean” jalkapallon pelaaminen sopii heille hyvin. Tuloksesta päätellen näin olikin, mutta ”Token” sanoissa oli syvällisempikin viesti.

KTP on pelannut Liigacupin kotiottelunsa ulkona Arto Tolsa Areenalla. Samoin FC Inter Veritas Stadionilla ja isännöipä siellä myös ”vierasottelunsa” FC Hakaa vastaan. IFK Mariehamn pelaa molemmat Liigacupin kotiottelunsa Wiklöf Holding Arenalla ja myös Ilves pääsee lauantain Jaro-ottelussa Tammelan Stadionilla. Siis ulos.

Lähtemättä ottamaan kantaa siihen miksi Bolt Arenalla Helsingissä voitiin pelata helmikuussa UEFA:n Konferenssiliigaa, mutta HJK veti Liigacupin ottelunsa Talin halliin, jotain ulkona pelaava joukkue voittaa. Korkeakunnaksen ”oikea” jalkapallo ei ole mikään myytti. Hallissa pelaaminen on aika lailla eri asia ja sillä on toki arvonsa, mutta jos ulkona voi pelata, niin valmistautuminen niihin oikeasti oikeisiin otteluihin on varmasti vielä parempaa siellä.

Kovin monella on tuskin kokemusta tältä alkuvuodelta Liigacupin otteluista sekä ulkona että hallissa. Riittää kuitenkin, kun virittää suoran lähetyksen päälle vaikka nyt lauantaina ja vertaa miltä pelaaminen pelkästään näyttää ulkona ja miltä hallissa. Ero on nimittäin aika iso.

Toivotaan, että Liigacupin välierät ja etenkin finaali päästään pelaamaan ulkona. Veikkausliigakausi kuitenkin lähestyy ja hyppy suoraan hallista ratkomaan avauspisteitä olisi turhan raaka. Kotka 18.2.2025 on kortti, jota voi jatkossa heiluttaa halliuskovaisille epäileville tuomaille.