Veikkausliigassa lämmitettiin viiden joukkueen päätössaunat, eli Karsintasarja pelattiin viikonloppuna loppuun. Haikeimmat löylyt heitettiin Ahvenanmaalla, sillä IFK:n pitkä putki Veikkausliigassa päättyi tasapeliin Pietarsaaressa. Tämän tasapelin myötä Jaron kausi jatkuu vielä kahden ottelun verran. Karsinnoissa tulee vastaan PK-35.

Mestaruussarjassa tilanne ei voisi olla kutkuttavampi. Kolme kärkijoukkuetta on karussa muilta, mutta keskinäinen järjestys on täysin auki. Kun neljä peliä on jäljellä, kärkitrio on yhden pisteen sisällä. Kolme muuta Mestaruussarjan joukkuetta pelaavat isoista asioista hekin, sillä sarjan nelospaikka toisi paikan ensi kauden europeleissä. Jälkimmäinen trio on puolestaan kolmen pisteen sisällä.

Paljon on siis pelattavaa viimeisen neljän kierroksen aikana. Kymppipaikka keskittyy kuitenkin pääosin viikonlopun tapahtumiin top kuusi -nostojen kautta.

1. Kyllä IFK Mariehamn voi pudota

IFK Mariehamn ei putoa koskaan -sanonta jää nyt historiaan. Lopulta hommassa kävi niin kuin pitikin. Kukaan ei uskonut vielä puolitoista kuukautta sitten, että IFK:lla olisi mitään mahdollisuuksia sarjapaikkansa säilyttää. 19 peliä voitotta kauden alusta, sitten nousu ja lopulta päävalmentaja Roberth Björknesjön lanseeraama ”grande finale”.

Jaro meni johtoon, mutta IFK tasoitti ja sen jälkeen oli lähellä, että IFK Mariehamn väistäisi jälleen luodin. Voitto oli senttien päässä, mutta lopulta se viimeinen yllätys jäi saavuttamatta. Charter-lento kuljetti Maarianhaminasta Veikkausliigajoukkueen Pietarsaareen ja Ykkösliigajoukkueen kotiin. Ykkösliigaan tulee ainakin väriä, mutta tästä tuskin muiden joukkueiden talousosasto pitää. Maarianhaminaan ei ole helppo mennä.

No, voi se mennä pahemmaksikin, jos RoPS pudottaa Ykkösliigan karsinnoissa KäPan. Sitten onkin joukkueenjohtajilla tekemistä.

2. Hämmästyttävä Mads Borchers

Mads Borchers on nyt tehnyt kolmessa viimeisessä ottelussa kahdeksan maalia. Niin pitkälle ei tilasto-osaaminen riitä, että voisi tarkistaa, onko kyseessä ennätys. Ei se ainakaan kovin kaukana voi ennätyksestä olla. Borchers aloitti kauden hitaasti ja HJK tiettävästi mietti pitkään, lunastetaanko mies Saksasta kokonaan vai ei. Kannatti lunastaa, sillä loppukausi on ollut täyttä juhlaa. Maaleja tulee liukuhihnalta ja Borchers on jo nyt samoissa maaleissa kuin Kasper Paananen viime vuonna kauden lopussa.

Kakkosella alkavia maalilukemia ei liikaa Veikkausliigan historiassa ole. Maalikuninkuus on käytännössä jo varma, sillä Ilveksen Teemu Hytönen ei enää maaleja tällä kaudella tee. Hytönen teki mahtavat 16 maalia ja osui jokaisessa karsintasarjan ottelussa. Tästä kiitoksena Ilves otti miehen vaihtoon tauolla, ilman vammoja tai pelaajan halua.

Oliko kyseessä pieni kosto siitä, ettei Hytönen suostunut tekemään jatkosopimusta Ilveksen kanssa? Ei yllättäisi, kun miettii, mitä kaikkea Ilveksessä päättyneen kauden aikana tapahtui.

3. Jarkko Wiss ja SJK kättelivät hyvästit

Jalkapallo on ihmeellinen laji. Jarkko Wiss teki historiaa kaudella KuPS:n valmentajana voittamalla mestaruuden ja viemällä joukkueen ensimmäisenä suomalaisseurana europelien pudotusvaiheeseen. Silti työnantaja vaihtui.

Uusi osoite oli Seinäjoki, mutta eipä tainnut Wiss tietää, millaiseen hullunmyllyyn hän joutui. Pelaajia tuli ja meni kuin Miika Juntusen TPV-aikaan ikään. Sarjapaikan säilyttäminen ilman karsintoja oli rehellisesti kova suoritus niin sekavassa tilanteessa. Seuraava vaihe jää jonkun toisen, todennäköisesti Gonzalo Pereiran, vastuulle.

Pereiran puolesta täytyy oikeasti toivoa, että osto- ja myyntiliike SJK keskittyisi jälleen antamaan kunnon työkalut päävalmentajalle. Tosin, ei sinne jäänyt oikeastaan enää mitään myytävää jäljelle, joten rauhallisempaa todennäköisesti on. Mielenkiintoista nähdä, mikä on SJK:n seuraava askel: satsataanko jälleen vai ollaanko tyytyväisiä sarjapaikkaan jatkossakin? Omistajan – tai tulevaisuudessa säätiön – intohimon tuntien, todennäköisesti satsataan. Ja se olisi vain hyvä asia suomalaiselle jalkapallolle.

4. Leppälahti loisti jälleen

Gnistanin päävalmentaja Jussi Leppälahden haastattelut ennen ja jälkeen pelejä ovat loistavia. Leppälahti kertoo asiat niin kuin ne hänen mielestään ovat ja miten hän on ne nähnyt. HJK-pelin jälkeen tuli suora näkemys ottelun ratkaisseesta punaisesta kortista ja siihen liittyvistä tapahtumista. Lisäksi pelianalyysi oli taas kerran mainio. Jos haastatteluiden on tarkoitus tuoda lisäarvoa tuotteelle, Leppälahti toimittaa.

Sen sijaan ihmetyttää, mitä kollega HJK:n puolelta eli Joonas Rantanen katsoo. Jälleen kerran Rantasen kommentti kohutilanteesta oli, että ”en osaa sanoa”. Tämä sama vastaus, tai ”en nähnyt”, on tullut lukemattomia kertoja aiemminkin. Siinähän Rantanen kentän laidalla seisoo aitiopaikalla! No, ymmärtäähän sen, että on huomattavasti turvallisempaa jutella niitä näitä tai olla ottamatta kantaa. Ei tule ainakaan jälkiseuraamuksia.

VPS:n Jussi Nuorela jatkoi myös tutulla, suoralla linjallaan Kuopiossa. Lisää Jusseja ja sitä kautta noilla valmentajahaastatteluilla pelien jälkeen alkaa oikeasti olla merkitystä.

5. Vanha kettu uunotti

AC Oulu kesti Interin pommituksen Turussa lauantai-iltana. Tai ainakin osittain, sillä jälleen kerran Inter loi hämmentävän määrän maalitilanteita, joista lopulta onnistui vain yksi – sekin sellainen, joka oli enemmän yksilösuoritus kuin luotu paikka. Juha Pirinen blokkaili laukauksia kuin kiekkopakit konsanaan ja muut putsasivat maalin edustaa.

Interin yksipuolinen painostus kesti siihen asti, kunnes tuli tasoitus. Sitten Oulu jälleen avasi omaa peliään, sillä hekin tarvitsivat voiton. Osa tätä strategiaa oli tuoda Roope Riski sisään. Tasoituksen jälkeen Riski pelisilmällään loi itselleen ja muille pari maukasta paikkaa, mutta lopulta vanhan ketun äly toi voittomaalin. Riski haisteli, että Jussi Niska aikoo puskea pallon omalle maalivahdille ja irtosi Niskasta paitsioasemaan. Pusku oli löysä, Riski nappasi pallon ja antoi nappisyötön 17-vuotiaalle Juuso Mäkeläiselle.

Mäkeläisen ensimmäinen Veikkausliigamaali oli tosiasia ja oli jotenkin kuvaavaa, että sen isänä toimi 35-vuotias hyökkääjälegenda. Hyvää oppia tarjottimella – peliäly on se, jolla voi kompensoida sen, etteivät jalat välttämättä enää liiku yhtä hyvin kuin joskus.

6. KuPS otti itseään niskasta kiinni

Hallitseva mestari KuPS oli kovan paikan edessä sunnuntaina. Joukkueen oli pakko voittaa, jotta tuntuma mestaruustaisteluun säilyisi. Takana oli ottelu Mo Salahia (vai oliko se Trabzonsporia?) vastaan ja jo siinä pelissä oli tiettyjä väläyksiä siitä, että KuPS olisi tulossa takaisin.

Ei ottelu Vepsua vastaankaan mitään paraatimarssia ollut, mutta selkeä voitto kuitenkin. KuPS on tällä kertaa haastaja mestaruustaistelussa, mutta joukkuetta ei kannata laskea ulos. Paljon ratkeaa ensi viikolla. KuPS matkustaa ensin Bosniaan, pelaa siellä torstaina Konferenssiliigaa ja sunnuntaina on edessä vieraspeli Töölössä Klubia vastaan.

Alkava viikko on mittari kahdella asialle: onko KuPS:sta menemään tälläkin kertaa pitkälle eurocupeissa ja onko KuPS:sta mestariksi? Ainakin näyttää siltä, että KuPS on saamassa käytännössä koko materiaalinsa käyttöön. Yksi iso asia saattoi olla Jaime Morenon osuma pilkulta. Edellisen kerran alkukauden maaliruisku oli onnistunut Veikkausliigassa maalinteossa heinäkuussa. Oli siis jo aikakin osua.