Kamppailu vuoden 2026 MM-lopputurnaukseen pääsystä ja maailmanmestaruudesta alkaa Huuhkajienkin osalta tämän viikon perjantaina. Jossain kaukaisena unelmana monella maalla siintää FIFA World Cup Trophyn nostaminen lopputurnauksen päätteeksi.
MM-lopputurnauksen historia alkaa lähennellä sataa vuotta, kun ensi kertaa MM-tittelistä pelattiin Uruguayssa vuonna 1930. Matkan varrelle mahtuu monen monta tarinaa niin kentillä kuin niiden ulkopuolellakin. Yksi merkillisimmistä alkoi liki päivälleen 59 vuotta sitten ja toi lopulta MM-jalkapallon historiaan yhden varsin poikkeuksellisen sankarin.
Jalkapallo ”palasi kotiin” vuoden 1966 MM-lopputurnaukseen, joka oli Englannin isännöimä. Vaikka itse lopputurnaus pelattiin vasta alkusyksyllä, MM-huuma alkoi vallata saarivaltakuntaa jo hyvissä ajoin. Osana huumaa oli myös MM-kisojen voittopokaalin – Jules Rimet Trophyn – saapuminen Englantiin heti kisavuoden alkajaisiksi.
Pokaalia säilytettiin Englannin jalkapalloliiton The FA:n tiloissa lukuun ottamatta muutamaa yksittäistä julkista ”esiintymistä”. Yhtenä tällaisena Stanley Gibbonsin aikanaan erittäin maineikas postimerkkiliike sai pystin näytille 19. maaliskuuta Westminster Central Hallissa pidettyyn näyttelyynsä.
Jules Rimet Trophy oli näyttelyn vetonaula heti alusta asti, mutta ei ehtinyt olla sitä pitkään. Periaatteessa jatkuvasta vartioinnista huolimatta jo seuraavana päivänä 20. maaliskuuta voitiin vain todeta, että pokaali oli kadonnut – varastettu – paikaltaan. Ihan sekunneissa tämä ei ollut käynyt, mutta yhtä kaikki pokaali oli poissa. Ja paniikki valmis.
Juttu annettiin Scotland Yardin tutkittavaksi, mutta tutkinta ei joistain lupaavista vihjeistä huolimatta edennyt juurikaan, saati pokaalia löytynyt, vaikka jo varkautta seuraavana päivänä The FA sai kiristyskirjeen, jossa pokaalista vaadittiin ”lunnaita”. Vaikka asia tätä kautta oli näennäisesti etenemässä, ei pokaalia saatu takaisin.
Odottamaton sankari
Viikon ajan Jules Rimet Trophyn etsintä jatkui tuloksettomana ja ilman varsinaisia johtolankojakaan, kunnes 27. maaliskuuta hurja etsintä päättyi täysin yllättäen. Ei Scoland Yardin toimesta, ei kiristäjän kautta, ei minkään huikean salapoliisitarinan kautta. Ei, vaan koiran.
Pickles oli kaikkien koirien tapaan utelias ja kun kotitalon piha-aidan alla oli outo paketti, se luonnollisesti kiinnosti. Vanhaan sanomalehteen kääritty, naruilla sidottu pakkaus kiinnosti koiraa niin paljon, että tämän isäntä David Corbett avasi paketin ja tiesi heti mitä Pickles oli löytänyt ja toimitti pokaalin paikalliselle poliisiasemalle.
Helpotus oli valtava, kun Jules Rimet Trophyn löytymisestä tiedotettiin löytöä seuraavana aamuna ja Pickles nousi kansallissankariksi. Hetken varkaudesta epäiltynäkin ollut Corbett sai lopulta löytöpalkkiona nykyrahassa kuusinumeroisen summan ja Pickles nähtiin kunniavieraana juhlabanketissa Englannin voitettua maailmanmestaruuden. Alkuperäistä varasta ei koskaan tavoitettu.
Jules Rimet Trophy jatkoi matkaansa ja vuoden 1970 lopputurnauksen jälkeen Brasilia sai sen pysyvästi haltuunsa kolmannen maailmanmestaruuden myötä – tämän takia sen jälkeen on pelattu uudesta palkinnosta FIFA World Cup Trophysta. Varkaudet eivät kuitenkaan jääneet tähän, sillä Jules Rimet Trophy varastettiin Brasilian jalkapalloliiton päämajasta vuonna 1983, eikä sitä koskaan saatu takaisin. Joko Brasiliassa on parempia varkaita tai vähemmän uteliaita koiria kuin Englannissa – tai kenties molempia.
Pickles ei Jules Rimet Trophyn myöhemmistä kohtaloista koskaan saanut tietää. Jo Englannin MM-lopputurnausta seuraavana vuonna 1967 Pickles menehtyi vain neljän – tai mahdollisesti viiden – vuoden ikäisenä kuristuttuaan omaan kaulapantaansa kissaa jahdatessaan. Historiaan Pickles kuitenkin tassunjälkensä jätti.
