Aatos ”Atski” Lehtonen oli suomalaisen jalkapallon merkittävimpiä hahmoja 1900-luvun puolen välin tienoilla. Hänen monipuolinen uransa – ensin huippupelaajana ja myöhemmin arvostettuna valmentajana – jätti pysyvän jäljen maamme jalkapallohistoriaan.
Lehtosen jalkapalloura alkoi Helsingin Ponnistuksessa, mutta hänen läpimurtonsa tapahtui hänen siirryttyään HJK:hon vuonna 1934. Hänestä tuli SM-sarjan legendaarinen maalintekijä, joka nappasi viisi peräkkäistä maalikuninkuutta (1935–1939). Se on ennätys, jota ei ole rikottu ja tuskin tullaan koskaan rikkomaan. Tuore Hall of Famen jäsen Ismo Lius voitti myös viidesti maalikuninkuuden, mutta ei perättäin.
Lehtosen huippukausi oli vuonna 1937, jolloin hän viimeisteli 25 maalia vain 13 ottelussa. Suomen mestaruudet hän voitti HJK:ssa vuosina 1936 ja 1938. Berliinin olympialaisiin vuonna 1936 osallistunut Lehtonen pelasi urallaan 19 A-maaottelua, joissa hän viimeisteli seitsemän maalia. Lisäksi Lehtonen saavutti jääpallon Suomen mestaruuden vuonna 1937, osoittaen näin lahjakkuuttaan myös toisen lajin huipulla.
Lehtonen siirtyi pelaajauran jälkeen maajoukkueen valmennustehtäviin. Hän oli ensimmäinen päätoiminen Suomen jalkapallomaajoukkueen valmentaja ja toimi tehtävässä kahteen otteeseen vuosina 1947–1955 ja 1959–1961
”Atskin permanentti” oli mukana Helsingin olympialaisissa vuonna 1952. Vaikka olympiaturnaus oli mollivoittoinen, niin Lehtosen suojatit saavuttivat merkittäviä voittoja mm. Norjan jalkapalloliiton juhlaturnauksessa ja sensaatiomaisesti Jugoslaviaa vastaan vuonna 1950.
Lehtonen oli pidetty valmentaja, jonka keskusteleva ja diplomaattinen tyyli sai pelaajien arvostuksen. Hänen vaikutuksensa näkyi paitsi pelillisessä kehityksessä myös valmennuskulttuurin muutoksessa Suomessa.
Lehtonen oli koulutukseltaan liikunnanohjaaja ja hän toimi pitkään VR:n urheilutoimenjohtajana. Lehtonen nimitettiin Suomen Palloliiton kunniajäseneksi vuonna 1988 ja Hall of Fameen vuonna 1993. Aatos Lehtonen kuoli vuonna 2005 91-vuotiaana.