Olavi Haaskivi (1923-2007) oli yksi suomalaisen jalkapallovalmennuksen tärkeimmistä uudistajista. Tinkimätön työntekijä, jonka kädenjälki näkyy yhä suomalaisen pelaajakehityksen rakenteissa. Liikunnanohjaajaksi valmistunut Haaskivi aloitti Palloliiton alueohjaajana Kuopiossa vain 25-vuotiaana ja palveli liittoa yli 30 vuoden ajan.
Alueohjaajana Kuopiossa ja myöhemmin Lahdessa hän pisti vauhtia junioritoimintaan aikana, jolloin organisoitu valmennus oli vasta muotoutumassa. Haaskivi kiersi seuroja ja kouluja, rakensi harjoitusmalleja sekä kannusti seuroja antamaan nuorille mahdollisuuden kehittyä. Hänen järjestämänsä tekniikkakilpailut vetivät puoleensa suuren joukon innokkaita junioreita – monista heistä kasvoi myöhemmin maajoukkuetasolle yltäviä pelaajia.
1950-luvun lopulla Helsinkiin muuttanut Haaskivi laajensi työtään myös aikuisten ja maajoukkuepelaajien pariin. Hän löysi työparikseen maajoukkueen pitkäaikaisen päävalmentajan Olavi Laaksosen. Kaksikon yhteistyössä syntyi monia pioneerihankkeita: Haaskiven kehittämää testipyörää käytettiin pelaajien fyysisen suorituskyvyn arvioimiseen ja harjoitusohjelmien räätälöintiin. Hän toi myös ensimmäisenä videon osaksi suomalaista jalkapallovalmennusta – vallankumouksellinen apuväline aikakaudella, jolloin pelin analysointi perustui lähinnä muistiinpanoihin ja silmämääräisiin havaintoihin.
Palloliiton koulutuspäällikkönä Haaskivi opasti kokonaisen sukupolven valmentajia. Hänen käytännönläheinen suhtautumisensa sekä vahva usko jatkuvaan oppimiseen rakensivat vankan perustan nykyiselle valmentajakoulutukselle.
Valmentajan perintö jatkui myös omassa perheessä. Haaskiven poika, vuonna 1955 syntynyt Kai Haaskivi, teki pitkän ammattilaisuran Pohjois-Amerikan jalkapallo- ja hallijalkapallosarjoissa ja jatkoi sittemmin isänsä viitoittamaa tietä valmentajana Yhdysvalloissa.
Olavi Haaskivi valittiin suomalaisen jalkapallon Hall of Fameen vuonna 2010.
Teksti: Jukka Malm