Ahvenanmaalta ponnistanut Anders Mattsson nousi 1970-luvulla suomalaisen erotuomaritoiminnan eturiviin.
Hänen uransa sai historiallisen säväyksen elokuussa 1973, kun hän toimi erotuomarina Suomen naisten maajoukkueen
ensimmäisessä virallisessa maaottelussa. Maarianhaminassa pelattu Suomi–Ruotsi-ottelu oli merkittävä hetki suomalaisessa jalkapallohistoriassa ja kotikaupungissaan toiminut Mattsson oli luonteva valinta tehtävään.
Kansainvälinen ura käynnistyi vauhdilla. Mattsson nimettiin FIFA-erotuomariksi jo 28-vuotiaana ja hän kuului 1970-luvulla Suomen arvostetuimpien tuomareiden joukkoon yhdessä Martti Hirviniemen sekä Georg Krutelewin kanssa. Kielitaitoisena ja yhteistyökykyisenä persoonana hän keräsi runsaasti kansainvälisiä komennuksia niin maaotteluissa kuin Euroopan seurajoukkuekilpailuissa.
Uran kohokohtiin lukeutuivat vuoden 1980 kesäolympialaiset Moskovassa, jossa Mattsson toimi yhdessä ottelussa päätuomarina ja neljässä avustavana erotuomarina. Yksi näistä oli Tšekkoslovakian ja DDR:n välinen loppuottelu. Seuraavana vuonna hän vihelsi myös sotilaiden MM-kisoissa Qatarissa. Mattsson oli ehdolla vuoden 1982 jalkapallon
MM-kisoihin, mutta lopullinen kisavalinta jäi haaveeksi.
Aktiiviuransa jälkeen Mattsson jatkoi vaikuttamista jalkapallon parissa hallinnollisissa tehtävissä. Hän toimi Palloliiton erotuomarivaliokunnan puheenjohtajana sekä UEFA:n otteludelegaattina. Ahvenanmaan jalkapalloliiton puheenjohtajana hän vaikutti peräti 20 vuoden ajan (1989–2009), jättäen pysyvän jäljen maakunnan jalkapallotoimintaan.
Mattsson tuomitsi urallaan 10 miesten A-maaottelua, neljä naisten A-maaottelua, 108 SM-sarjan ottelua, viisi Euroopan Mestarien cupin ottelua, kolme Cup-voittajien cupin ottelua ja kahdeksan UEFA Cupin ottelua.
Vuoden erotuomariksi hänet valittiin Suomessa vuosina 1973, 1976, 1977 ja 1979. Kotimaisen jalkapallon Hall of Fameen Mattsson valittiin vuonna 2016.