Frans Karjagin (1909–1977) oli suomalaisen jalkapallon ja jääpallon merkittävä uranuurtaja ja todellinen monilahjakkuus. Hänet muistetaan erityisesti liukutaklauksen pioneerina sekä poikkeuksellisena herrasmiespelaajana aikana, jolloin jalkapallo oli vielä muotoutumassa ammattilaismaisemmaksi.
Hän oli fyysinen, rohkea ja teknisesti taitava puolustaja, jonka pelityyli yhdisti joustavuuden ja kovuuden. Karjagin sai lempinimen ”Frade” ja hänestä puhuttiin urheilulehdistössä arvostavin sanoin jo 1930-luvulla.
Karjagin oli yksi ensimmäisistä suomalaispelaajista, joka otti liukutaklauksen osaksi aktiivista puolustuspelaamistaan. Myöhemmin HIFK-ikoni Åke Lindman oppi kyseisen taidon nimenomaan Karjaginilta, mikä kertoo hänen esimerkillisestä vaikutuksestaan tuleville sukupolville.
Jalkapallouransa alun Karjagin pelasi HPS:n juniorijoukkueessa ja työväenseura Töölön Vesassa ollen mukana voittamassa TUL:n mestaruutta 1926. Karjagin edusti Työväen Urheiluliiton jalkapallojoukkuetta Moskovan spartakiadeissa 1928.
TUL:n kilpailukiellon jälkeen Karjagin siirtyi HIFK:hon, jossa voitti Suomen mestaruudet vuosina 1930, 1931, 1933 ja 1937.
Karjagin pelasi vuosien 1931-1943 välillä 57 A-maaottelua, mikä oli aikanaan ennätyksellinen määrä. Karjaginin veljet Leo Karjagin ja Alexander Karjagin olivat myös maajoukkuetason jalkapalloilijoita.
Karjagin edusti Suomea myös jääpallomaajoukkueessa, sillä tuohon aikaan kaksoislajisuus oli tavallista huippu-urheilijoille. Jääpallossa hän voitti kuusi Suomen mestaruutta (1934, 1935, 1938, 1939, 1941 ja 1944) ja edusti Suomea kahdessatoista maaottelussa.
Suomalaisen jalkapallon Hall of Fameen Karjagin valittiin vuonna 2003.
Jukka Malm