Intohimoinen klubilainen Atik Ismail teki ensiesiintymisensä kansainvälisellä jalkapallokartalla jo alle 18-vuotiaiden EM-kisoissa Sveitsissä vuonna 1975, kun Suomi eteni sensaatiomaisesti aina loppuotteluun saakka. Nuori hyökkääjä osoitti jo tuolloin poikkeuksellista pelikäsitystä ja viimeistelyvaistoa – ominaisuuksia, jotka tekivät hänestä myöhemmin yhden suomalaisen jalkapallon kirkkaimmista tähdistä.
1970-luvun loppupuolella Ismail nousi esiin SM-sarjan kentillä, joissa hän edusti pääasiassa HJK:ta, mutta piipahti myös vuoden verran Kiffenissä. Todellinen läpimurto tapahtui kaudella 1978, kun hänen maalivainunsa oli pysäyttämätön: neljä osumaa OTP:tä vastaan ja kaksi maalia Kreikan verkkoon EM-karsinnoissa nostivat hänet hetkessä koko maan puhutuimmaksi jalkapalloilijaksi.
Luova ja värikäs hyökkääjä herätti nopeasti kiinnostusta myös ulkomailla. Ismailin tie vei Turkkiin, Ruotsiin ja Belgiaan, mutta ulkomaan komennukset jäivät lyhyiksi. Kurittomuus ja alkoholi sotkivat lahjakkuuden lupaavan uran. Silti jokainen paluu Suomeen toi mukanaan saman vanhan Atikin: nälkäisen, taitavan ja äärimmäisen vaarallisen hyökkääjän.
Uran edetessä Ismailista kasvoi myös monipuolisempi pelimies, joka osasi paitsi viimeistellä, myös rakentaa peliä ja tarjoilla ratkaisevia syöttöjä joukkuetovereilleen.
Kenttien jälkeen Ismail löysi uuden suunnan elämässään. Hän kouluttautui lähihoitajaksi, mutta tuli myöhemmin tunnetuksi myös kirjailijana. Hänen terävä ja itseironinen kynänsä on tuottanut useita arvostettuja teoksia.
Ismail pelasi urallaan 26 A-maaottelua ja teki niissä seitsemän maalia. SM-sarjassa otteluita kertyi 201, joissa syntyi 113 maalia. Suomen mestaruuden Ismail voitti HJK:ssa vuosina 1978 ja 1981 sekä Suomen cupin HJK:ssa vuosina 1981 ja 1984. SM-sarjan paras maalintekijä hän oli kausina 1978, 1979 ja 1982.
Ismail valittiin suomalaisen jalkapallon Hall of Fameen vuonna 2007.
Teksti: Jukka Malm