Suomen miesten A-maajoukkuetta ei olla juurikaan arvokisoissa nähty. Markku Kanervan joukot tähän pystyivät, ja lisäksi Suomi on osallistunut olympiakisoihin. Helsingissä järjestettiin olympialaiset vuonna 1952, ja Suomi oli luonnollisesti mukana. Joukkueen kapteeni oli Veikko ”Vekkeli” Asikainen ja on täysin varmaa, että hän jää historiaan ainoana kotikisojen kapteenina. Tämä ei suinkaan ollut Asikaisen ainoa saavutus, ja mies on ansainnut paikkansa kotimaisessa jalkapallohistoriassa.
Turun Palloseurassa uransa aloittanut ”Vekkeli” Asikainen (1918–2002) pelasi välihyökkääjänä ja esiintyi sivutukena myös Suomen maajoukkueessa. Hän oli tunnollinen ja monipuolinen pelaaja, joka tunnettiin tarkasta syöttötyöskentelystään ja johtajuudestaan – ei niinkään maalintekotaidostaan, vaikka SM-sarjassa syntyikin 52 osumaa.
Vuonna 1947 Juuso Walden houkutteli Asikaisen Valkeakoskelle Hakan pelaajavalmentajaksi, kun seura tavoitteli nousua ylemmille sarjatasoille. Asikainen ylitti odotukset ja oli keskeinen tekijä Hakan kehityksessä. Hän valmensi ja kasvatti nuoria lahjakkuuksia, kuten tulevaa ammattipelaajaa Juhani Peltosta, ja rakensi perustan seuran nousulle 1950- ja 1960-lukujen menestykseen.
Asikainen pelasi Suomen paidassa 56 A-maaottelua ja SM-sarjassa 231 ottelua. Suomen mestaruuden hän kuittasi itselleen TPS:ssa vuosina 1939 ja 1941. Suomen Cupin voitto tuli puolestaan Hakassa syksyllä 1955. Tuolloin Suomen Cupia pelattiin ensimmäisen kerran.
Asikaisesta sanotaan, että hän oli enemmän kuin pelaaja. Hän oli kapteeni, valmentaja ja kasvattaja, jonka työn jälki näkyi pitkään suomalaisessa jalkapallossa.
Asikaisen vanha pelikaveri ja valmentajakollega Aimo Pulkkinen muisteli aikoinaan Suomen Jalkapallomuseon sivuilla Asikaisen monipuolisuutta: ”Pelikenkien nappulat lyötiin kenkiin lestin avulla. Kun kaikki eivät osanneet, Vekkeli Asikainen joutui sitäkin tekemään.”
Kotimaisen jalkapallon Hall of Fameen Asikainen nimettiin vuonna 1996.
Jukka Malm
