Olin tiistaina Peetu Pasasen kanssa MTV:n studiossa seuraamassa ja kommentoimassa Mestarien liigan puolivälierien ensimmäisiä otteluja. Kaksi ennakolta tasaista peliä, Arsenal-Real sekä Bayern-Inter.
Jälkimmäinen olikin tasainen, ensimmäinen ei. Arsenal oli erinomainen, Real Madrid ei näyttänyt siltä Realilta, jonka olemme tottuneet vuosien varrella tässä kilpailussa näkemään.
Realin kaava on ollut jo vuosia tuttu. Ajoittain pelaaminen näyttää laiskalta, jopa veltolta. Mutta sitten se terävöityy ja tiettyjen tehohetkien kautta tulosta syntyy. Pelin rytmi muuttuu ja Real näyttää suuruutensa. Näin on tapahtunut lukemattomia kertoja.
Realissa tiedetään, miten voitetaan ja miten käännetään ottelut sillasta omaksi eduksi.
Odotin koko illan, että milloin Realin tuttu rytminvaihdos tapahtuu. Ei sitä tapahtunut lainkaan. Pelin ollessa maaliton, ajattelin, että eiköhän se Real kohta iske, niin kuin aiemmin. Kun Declan Rice laittoi ensimmäisen upean vapaapotkun sisään, kävi mielessä, että nyt tuli Realille herätyskello. Toinen vapari ylänurkkaan eikä mitään reaktiota. Eikä myöskään kolmannen Arsenal-maalin jälkeen, ei edes sitä yhtä maalia, jolla ensi viikon taakka olisi voinut keventää.
Real ei siis näyttänyt siltä Real Madridilta, jota kaikki pelkäävät ja tietyllä tavalla ihailevat. Kärjen tuttuja kasvoja kuvattiin, mutta hymyjä ei näkynyt – enemmän epätoivoisia ilmeitä. Studion jälkeen mietin, mikä oli se ero siihen Realiin, joka nousi toivottomasta tilanteesta jalkeille ja otti niin monta kertaa pelin hallinnan itselleen, kun oli pakko.
Henkinen johtaja kotisohvalla
Sitten välähti. Missä on Toni Kroos? Kotisohvalla varmasti seuraamassa ottelua, mutta ei enää rytmittämässä Realin keskikenttää. Ei enää olemassa se henkinen johtaja, jonka johdolla puolustusta tiivistetään ja hyökkäystä käynnistetään sekä tuetaan.
Kroosin valtavan merkityksen huomaa oikeastaan vasta nyt, kun hän ei enää ole mukana. Kun tarkemmin ajattelee, kroosinmentävä aukko on ammottanut tyhjyyttään koko kauden. Eikä vain Mestarien liigassa vaan myös La Ligassa. Jotain isoa puuttuu.
Real Madrid yritti vuosikausia saada Kylian Mbappen joukkueeseensa ja lopulta siinä onnistui. Kyllä, ranskalainen on ollut arvokas pelaaja ja tulee olemaan vielä arvokkaampi. Taisi kuitenkin unohtua, ettei Realin hyökkäyspelaamisessa ollut juurikaan vikaa ennen Mbappen tuloakaan ja se, että juuri lopettaneelle Kroosille olisi ollut elintärkeää löytää paikkaaja.
Sen tasoisia pelaajia ei tietysti markkinoilla ole juurikaan saatavilla, mutta onko tämä aiemminkaan Real Madridia estänyt? Sanon, ettei maailmassa ole kovin montaa sellaista pelaajaa, joka vilpittömästi sanoisi, ettei haluaisi Real Madridissa pelata. Sitten on kyse rahasta, mutta ei sekään ole koskaan Realille ollut ongelma. Tietynlainen virhearviointi on tapahtunut seuran urheilujohdossa, kun on luotettu, että Kroos pystytään korvaamaan jo olemassa olevilla pelaajilla.
Ei ole pystytty.
Realin pudotus ei ole ollut samaa luokkaa kuin Manchester Cityn, mutta tietty samankaltaisuus on olemassa. City ei mitenkään pystynyt korvaamaan loukkaantunutta Rodria keskikentän keskeltä ja pudotus on ollut suuri. Mutta ei ole Realkaan pystynyt Kroosia korvaamaan ja se näkyy näissä isoissa peleissä.
Veikkaan, että näkyy myös Espanjan isoissa peleissä eli cupin finaalissa Barcelonaa vastaan ja toukokuun El Clasicossa.
Ei kuitenkaan mitään pois Arsenalilta. Joukkue pelasi loistavasti. Declan Ricen vapaapotkut eivät olleet maalivahdin silmin mitään parasta viihdettä, mutta komeita potkuja ilman muuta.
Arsenal ansaitsi voittonsa selvästi ja uskon, että tuolla asenteella pelaava Arsenal pitää ensikin viikolla linjansa niin tiukkana, että Realin kisa tältä kaudelta päättyy ja että Arsenal pääsee jahtaamaan omaa unelmaansa, Mestarien liigan voittoa.
Antti Niemi
Kymppipaikan asiantuntija
