Nykyisen 30-vuotiaan huippupelaajan näkökulmasta tämän päivän olosuhteet ja valmennustietous tulivat liian myöhään. Mitä todennäköisimmin keskiverto suomalainen huippu ei ole omina juniorivuosinaan kuullutkaan positiivisesta peliasennosta tai vahvistanut kehossaan loukkaantumisia ehkäiseviä syviä tukilihaksia, kirjoittaa Harri Kumpulainen.

Junioripelaajien kanssa toimivan valmentajan ei tarvitse järjestää harjoituksissa lukupiirejä ja henkeviä keskustelutilaisuuksia, joissa pohditaan todellisuuden monimutkaisuutta, kauneuden luonnetta tai olemisen ongelmia. Sen sijaan valmentajan olisi hyvä muodostaa itselleen toiminnan laatu- ja arvopohja, jonka varaan oman valmentamisensa rakentaa, kirjoittaa Harri Kumpulainen.

Suomessa ei ole yleistä näkemystä urheilun suurista linjoista niin koko urheilukentän kuin jalkapallonkaan osalta, kirjoittaa Harri Kumpulainen.

Ja nämä pihapelit ovat todellakin tärkeässä asemassa pelaajien kehittymisen kannalta, kirjoittaa Mika Kottila.

Oppilas ja pelaaja oppivat harjoittelemalla, ottamalla itse selvää ja kokeilemalla. Oppiminen tekee menestyjiä ja voittajia, kirjoittaa Harri Kumpulainen.

Seuraharjoittelulla ei päästä määriin, joita huipulle tähtäävä lapsi tai nuori tarvitsee, mutta se ei ole tarkoituskaan, kirjoittaa Harri Kumpulainen.