Nurmijärveltä lähtöisin oleva Kaipio nousi Klubi 04:n ja FC Viikinkien kautta Veikkausliigakentille. MYPAn riveissä keskikenttäpelaaja pelasi kausien 2011-2013 aikana 43 peliä pääsarjatasolla. Kauden 2014 Kaipio pelasi Hakassa sekä kuukauden lainapestin ajan Viikingeissä.

Kaipio oli pelaamassa tammikuun alussa Suomen sopimuksettomien pelaajien maajoukkueessa kv-turnauksessa Oslossa.

– Ihan hyvä fiilis turnauksesta jäi. Jo pelkästään leiri on loistava juttu sopimuksettomille pelaajille, sillä siellä saa hyviä ja kovia treenejä. Ja itse peleissä on sitten sauma näyttää.

– Pelit sujuivat itseltäni ihan ok, mutta kyllä siellä kentällä näki, että joukkue ei ole aikaisemmin pelannut yhdessä. Se vähän vaikeuttaa sitä pelaamista, vaikka ei kukaan siellä vain omaan pussiinsa pelannutkaan, Kaipio kertoo.

Töitä ja omatoimista harjoittelua

Tampereella tällä hetkellä asuva Kaipio on nyt ilman joukkuetta ja sopimusta.

– Sopimusta ei tosiaan tällä hetkellä ole. Hakan treeneissä olen käynyt pari kertaa, mutta sopimuksesta ei ole puhuttu mitään. Hakan mukana voisin varmasti treenata, mutta kun treenit ovat aamuisin, niin vaikea siellä on käydä töiden takia, Kaipio kertoo.

Kaipio aloitti syksyllä työnteon myyntialan yrityksessä. Lisätulot pelaamisen oheen tulivat tarpeeseen. Mutta nyt kun jalkapallosta ei tuloja tule, on työnteko pakollista. Yhtälö on siis haastava jalkapallon suhteen.

– Nyt sitä tulee harjoiteltua omiin nimiin joka päivä. Mutta onhan pelillinen treeni vaikea tehdä, joten aika pitkälti mennään salin ja lenkin varassa, Kaipio toteaa.

Sopimuksettomuus tuo jalkapalloammattilaisen arkielämään kovan haasteen.

– Nyt asumme Tampereella, mutta jatkosta ei tiedä mitään vielä. Mitään pidemmän aikavälin suunnitelmia ei voi tehdä, koska ei tiedä yhtään, että milloin tulee muutto ja minne. Tilanne on kieltämättä aika haastava.

Uuden joukkueen löytäminen on vaikeaa. Omaa agenttia Kaipiolla ei ole käytössään.

– Tein Lyytikäisen Villen kanssa pitkään yhteistyötä, mutta tällä hetkellä omaa agenttia ei ole. Jotenkin tuntuu, että nykyään seurat eivät enää pelaajiin juurikaan yhteyttä ota – ainoastaan silloin, kun on täysin tiedossa pelaaja ja tarve hänelle. Pitkälti se menee niin, että itse pitää olla yhteydessä seuroihin. Näin se menee myös monella pelaajalla, jolla on erittäin kova CV, Kaipio kertoo.

Valmiina kompromisseihin – futis silti ykkösenä

Kaipio on 25-vuotiaana pelaaja parhaassa iässään. Hän uskoo vielä kehittyvänsä pelaajana ja sitä kautta pääsevänsä eteenpäin urallaan.

– Olen neljä vuotta pelannut nyt ammatikseni. Luultavasti tässä joutuu nyt tekemään kompromisseja seuraavan sopimuksen kanssa. Toivottavasti se kompromissi olisi kuitenkin niin pieni, että voisin silti keskittyä ja panostaa futikseen ihan täysillä. Siihen en haluaisi mennä, että siviilityön ehdoilla joutuisin pelaamaan.

Kaipio kuitenkin korostaa, että työn ja pelaamisen yhdistäminen ei olisi mitenkään huono asia.

– Raha ei ratkaise, vaan enemmänkin se seuran tarjoama kokonaispaketti – seuran tyypit, palkkataso, valmennus, palkat ajallaan ja niin edelleen. Tässä on joutunut paljon miettimään, että kumpi on houkuttelevampi vaihtoehto: Liigassa pienellä sopimuksella vai Ykkösessä sopimuksella, jossa voi käydä muissa töissä samalla.

– En missään nimessä näe huonona asiana tuota jälkimmäistä. Liigan etu on se, että sieltä voi päästä ulkomaille, mutta Ykkösen kautta voi taas ponnistaa liigaan hyvän kauden jälkeen. Paikka pitää olla sellainen, jossa voi pelata futista täysillä ja kehittyä koko ajan lisää.

– Jotenkin tuntuu, että liigassa meitä parhaassa iässä olevia pelaajia on koko ajan vähemmän ja vähemmän. Siellä on paljon lupaavia junnuja, jotka asuvat vielä kotona. Jostain se leipä on pöytään kannettava, eli mihin tahansa juttuun ei voi lähteä. Siksi se kokonaispaketti on nimenomaan se tärkein juttu.

Kaipion mukaan tilanne on menossa huolestuttavaan suuntaan kotimaan seuroissa, niin liigassa kuin Ykkösessä.

– Tosi moni seura on tiukoilla. Pelaajille maksetaan nyt ihan minimi-ammattilaispelaajapalkkoja. Lähiaikojen trendi on se, että joukkueet tekevät edelleen samanlaisia sopimuksia mutta paljon vähemmän, jolloin paikkoja on joka vuosi vähemmän. Jokainen pelaaja, jolle maksetaan korvausta, on oltava todella tärkeä palanen. Loput paikat täytetään junnuilla tai muilla paikallisilla pelaajilla, Kaipio pohtii.

Seuroilta kaivataan suoraselkäisyyttä

Monella seuralla on taloudellista tiukkaa. Tämä näkyy myös sopimusneuvotteluissa ja yleisessä tilanteessa pelaajamarkkinoilla.

– Kyllä se näkyy, ja on se tietyllä tapaa jopa surullista. Kyllä pelaajat ymmärtävät tilanteen ja siksi seuroilta toivoisi rehellisyyttä ja suoraselkäisyyttä. Jos rahaa ei tammikuussa ole, siitä voi sanoa suoraan pelaajalle ja vaikka ehdottaa, että sopimus astuu voimaan maalikuussa.

– Tämänlainen toiminta helpottaisi myös omaa tilannettani. Nyt tässä joutuu koko ajan miettimään, että mitä tulevaisuus tuo eteen. Se on aika raskasta. Eli seuroilta me pelaajat kaipaamme rehellisyyttä, turha niitä tietoja on pantata kohottaakseen vain egoa, Kaipio toteaa.

Kaipio on parhaimmillaan hyvä liigatason pelaaja, jolla on vielä potentiaalia kehittyä entisestään. Tuleva talvi ja kevät näyttävät, tuleeko Kapiosta entinen liigapelaaja, joka panostaa siviilitöihin ja pelaa futista parhaassa iässään enää harrastuksenaan. Se tuskin on suomalaisen jalkapalloilun etu.

Joonas Sarelius