Pienen välivaiheen jälkeen opiskelumatka on jatkunut Hollannin FC Groningenin kautta Espanjan Elcheen.
Hollantiin matkustimme yhdessä JJK:n talenttivalmentaja Jarkko Jokirannan ja kahden kovasti töitä tehneen JJK:n junioripelaajan kanssa. Elmeri Turpeinen ja Sami Nissinen harjoittelivat ikäistensä akatemiajoukkueen kanssa, ja yhdessä yritimme oppia hollantilaisesta filosofiasta sekä tavasta harjoitella ja valmentaa. Matka oli vaiherikas, ja olimme vuorollamme jokainen joko sairaana tai loukkaantuneena. Sairastumisen vuoksi en käsittele Groningen-vierailua sen enempää, kiitos hienoista juttutuokioista sekä pelaajille että Jarkolle!
Lyhyen Suomessa viettämäni ajan jälkeen oli vuoro matkustaa Espanjan Elcheen, jossa Jyrki ja Marika Finnäsin Rico-poika pelaa La Liga-joukkue Elche CF:n 2000-syntyneiden akatemiajoukkueessa. Tässä ja kahdessa seuraavassa kirjoituksessa käsittelen Elchessä näkemiäni asioita, erilaisia kehittymisen seurantakonsepteja ja laitan matkan pakettiin, nyt on nimittäin ulkomaat ainakin vähäksi aikaa nähty.
Espanjassa ikäluokasta toiseen siirrytään kahden vuoden välein. Elchellä on ikäluokissa ykkös- ja kakkosjoukkueet. Ykkösjoukkueet koostuvat yleensä toisen vuoden pelaajista ja kakkosjoukkueet ensimmäisen vuoden pelaajista. Ikäluokissa on myös kolmosjoukkue ja joissakin ikäluokissa nelosjoukkue, joissa on sekaisin eri vuosien pelaajia.
Ykkösjoukkueissa on Jyrkin mukaan paljon alkuvuodesta syntyneitä. Lisäksi akatemiajoukkueiden pelaajien vaihtuvuus on suurta, ikäluokasta seuraavaan siirryttäessä yhdestä joukkueesta voi vaihtua yli kymmenen pelaajaa. Akatemiajoukkueista tippuvat saattavat saada sopimuksen johonkin toiseen akatemiaan tai sitten he menevät pelaamaan johonkin paikalliseen pienempään seuraan.
Huonosti käyttäytyviä pelaajia ei peleissä eikä harjoituksissa näkynyt. Tällaiset pelaajat eivät yleensä pääse hyviin joukkueisiin. Jos pelaaja osoittaa mieltään valmentajalle, hän on todennäköisesti seuraavassa pelissä penkillä. Kerran vanhempien kommentoitua peliä lähellä vaihtopenkkiä valmentaja oli keskeyttänyt pelin ja kieltänyt vanhempia kommentoimasta peliä.
Juniorijoukkueet pyrkivät yleisesti aktiiviseen pallonhallinta- ja prässipeliin. Harjoituksissa ja peleissä pelattiin järkevää jalkapalloa ja tiloja etsittiin kärsivällisesti. Pelaaminen ei silti ollut hidasta, vaan pallo liikkui koko ajan nopeasti ja mahdollisuuden tullessa myös nopeasti eteenpäin. Peliä kuvasti myös fyysisyys, kaksinkamppailuihin mentiin kovaa ja oikeilla tekniikoilla. Puolustettaessa myös hyökkääjiltä vaadittiin aktiivista prässiä – kävelemään ei voinut jäädä edes huippumaalintekijä.
Joukkueilla ei ole talenttiryhmiä, vaan kaikki harjoittelevat joukkueen mukana yhtä paljon. Esimerkiksi Ricon joukkue harjoittelee kolme kertaa viikossa. Tiistaisin on fysiikkapainotteinen harjoitus, jossa tehdään usein kuntopiiriä sekä pallon kanssa että ilman palloa. Torstaisin on paljon pienpelejä ja perjantaisin rauhallinen taktinen harjoitus. Perjantain taktisessa osiossa on usein seuraava rakenne:
1. Noin 10m x 20m alueella käydään läpi joukkueenpelitapaa. Pelaajilla pallo käsissä.
2. Sama kuin edellä, nyt pallo maassa.
3. Lopuksi asiat käydään läpi isommalla alueella.
Elche CF:n 2000-syntyneiden joukkueella pre-season kestää noin kuukauden, jolloin joukkue pelaa paljon pelejä ja myös juoksee aerobisia sekä kovempia juoksuja. Akatemiajoukkueiden pre-season -pelit ovat yleensä vuotta vanhempia vastaan, mutta niitä pelataan myös 2–3 vuotta vanhempia vastaan.
– Kokonaispelimäärä Ricolla on viitenä viimeisenä vuotena ollut 60–80 peliä / vuosi –
Lapset liikkuvat paljon vapaa-ajalla ja kouluissa. Espanjassa koulupäivä on alakouluissa yleensä seuraavanlainen:
Koulua 9.00 – 13.00, välissä yksi välitunti.
Siesta 13.00 – 15.00.
Koulua 15.00 – 16.30.
Kouluajat voivat vaihdella lääneittäin, joka läänissä ei esimerkiksi ole siestaa. Siestan aikana lapset pelaavat koululla jalkapalloa ym. tai käyvät kotona, opettajat menevät kotiin välituntivalvojia lukuun ottamatta. Yläkouluissa ei ole siestaa, vaan koulupäivä alkaa yleensä klo 8.00 ja loppuu klo 14.00. Kouluruokailu maksaa vähän.
Jyrki piti isona erona Suomeen täysin erilaista jalkapallokulttuuria. Espanjassa jalkapalloa seuraavat mummut ja papat, isät ja äidit sekä lapset. Televisiosta tulee koko ajan jalkapalloa ja pelejä on läheisillä kentillä viikonloppuisin paljon. Jyrki ei ole nähnyt harjoituksissa kertaakaan tekniikkaratoja, kuitenkin pelaajien taitotaso on jo nuorimmissa akatemiajoukkueissa hyvä. Tämä voi johtua ainakin pelaajien omaehtoisesta harjoittelusta. Myöskään kuntosaliharjoittelua ei ole Jyrkin mukaan Ricon joukkueissa tehty yhtään.
Oma kokemukseni on samankaltainen kuin Jyrkillä. Suomen ja Espanjan jalkapallokulttuureiden erot näkyvät esimerkiksi pienten lasten osaamisessa ja tiedossa. He saattavat osata tekniikoita ja ymmärtää peliä yllättävän hyvin jo lapsena, sillä hyvin todennäköisesti he ovat pelanneet paljon, nähneet paljon pelejä ja heidän ympärillään on puhuttu paljon “jalkapalloa”.
Ensi viikolla julkaistavassa seuraavassa jutussani käsittelen pelaajien kehittymisen seurantaa.
Jani Sarajärvi
Lue myös: Jani Sarajärvi: “Opintomatkalle Eurooppaan”
Lue myös: Jani Sarajärvi: Tanskalainen kultakaivos
Lue myös: Jani Sarajärvi: Jään päällä
Lue myös: Jani Sarajärvi: Palautteen tärkeys
Lue myös:Jani Sarajärvi: Tanskalainen kultakaivos vol. 2
Lue myös: Jani Sarajärvi:Inssin jälkeen alkaa oppiminen
Lue myös: Jani Sarajärvi: Päätöksiä, päätöksiä
Lue myös: Jani Sarajärvi: Harjoitusmäärät ja omaehtoinen harjoittelu
Jani Sarajärvi on entinen jalkapalloilija ja nykyinen valmentaja. Hän on FC Kurenpoikien kasvatti, mutta on pelannut uransa aikana muun muassa VPS:ssa, IFK Norrköpingissä, AC Allianssissa, FF Jarossa sekä TPS:ssa. Hänellä on tilillään myös yksi A-maaottelu. Parin edelliskauden ajan Sarajärvi on toiminut Kakkosessa pelaavan FC YPA:n sekä Futsal-liigan Sievi Futsalin päävalmentajana. Sarajärvi pitää välivuotta valmennuksesta ja ammentaa oppia ulkomailta. Hän on raportoinut opintomatkansa edesottamuksista Kymppipaikalle.
