Jani Sarajärvi on entinen jalkapalloilija ja nykyinen valmentaja. Hän on FC Kurenpoikien kasvatti, mutta on pelannut uransa aikana muun muassa VPS:ssa, IFK Norrköpingissä, AC Allianssissa, FF Jarossa sekä TPS:ssa. Hänellä on tilillään myös yksi A-maaottelu. Parin edelliskauden ajan Sarajärvi on toiminut Kakkosessa pelaavan FC YPA:n sekä Futsal-liigan Sievi Futsalin päävalmentajana. Sarajärvi pitää välivuotta valmennuksesta ja aikoo ammentaa oppia ulkomailta. Hän raportoi opintomatkansa edesottamuksista Kymppipaikalle.
Matka on edennyt Tanskan mielenkiintoisten FC Midtjyllandin ja Bröndby IF:n kautta takaisin Suomeen pienelle joululomalle. Heti alkuun on kiitettävä niitä lukuisia matkalle ja matkalla auttaneita henkilöitä, joiden avulla olen seuroihin päässyt. Kiitos avusta, kyllä Suomessa osataan olla avoimia ja auttavaisia!
Hienoa avoimuutta sain kokea myös Tanskassa, jossa ihmiset olivat todella vastaanottavaisia. Kummassakin seurassa sain katsoa edustusjoukkueen harjoituksia aivan kentän vierestä ja akatemiavalmentajat ottivat mukaan vieläkin lähemmäs. FC Midtjyllandissa akatemiavalmentajat antoivat jopa osallistua harjoituksien vetämiseen ja kertoivat mielellään näkemyksiään vieraalle. Tällaisesta kokemuksesta voi sanoa Pertti Kurikan Nimipäivät –bändin Pertti Kurikkaa mukaillen “nyt saa olla kuule, kiitollinen, kuule.”
Tässä ja seuraavissa kirjoituksissani avaan hieman matkalla näkemiäni ja kokemiani asioita. Ensin aiheena on ympäristön merkitys pelaajakehityksessä ja millainen ympäristö FC Midtjyllandissa on luotu U16–U19-pelaajille.
FCM:n hallituksen puheenjohtaja Rasmus Ankersen on kirjoittanut kirjan nimeltään Gold Mine Effect. Kirjassaan hän esittelee paikkoja, joista on tullut erityisen paljon huippuja esimerkiksi pikajuoksuun tai golfiin. Siitä saa käsityksen, millaisissa ympäristöissä urheilijat eri paikoissa kehittyvät. Olemme osaksi ympäristömme muokkaamia, minkä vuoksi on tärkeää ymmärtää sen merkitys ihmisenä ja urheilijana kasvamisessa.
FCM:n akatemia on perustettu heinäkuussa 2004, ja se tekee yhteistyötä alueella usean eri koulun kanssa. Akatemiaan voi hakea jo yhdeksännelle luokalle menevä urheilija, mitä akatemian perustamisvaiheessa kritisoitiin paljon. Urheilijat asuvat seuran toimintakeskuksena ja käsipallostadionina toimivien Ikast-Brande Areenan tai Sportstar Collegen tiloissa, joiden ruokailutiloissa he myös syövät.
Areenan seiniltä huokuu kehittymisen ja työn etiikka. Seuran ja akatemian motto “Den deropgiver med at blive bedre, ophører med at være god” (vapaasti suomennettuna “Joka luopuu kehittymisestään, lopettaa olemasta hyvä”) iskee silmään heti sisään astuessa. Jalkapallotoimijoiden käytävä on täynnä kuvia edustusjoukkueeseen nousseiden akatemiapelaajien ensimmäisestä pelistä edustusjoukkueen mukana. Lisäksi seinillä on eri A-maajoukkueisiin päässeiden pelaajien pelipaidat ensimmäisistä maaotteluista nimikirjoituksineen ja juniorimaajoukkueisiin päässeiden akatemiapelaajien nimet.
Akatemia harjoittelee pääsääntöisesti aivan areenan vieressä sijaitsevalla tekonurmikentällä sekä areenan kuntosalilla. Harjoituksia on yleensä seitsemän kertaa viikossa ja viikonloppuna peli. Ympäristön tärkein asia oli mielestäni asiantuntevat valmentajat, joita oli harjoituksissa paljon. Sekä U17- että U19-joukkueilla oli kaksi päätoimista valmentajaa, joita auttoi maalivahtivalmentaja, hyökkääjävalmentaja, kaksi fysiikkavalmentajaa, talenttivalmentaja, psyykkinen valmentaja sekä yksilövalmennusta antava maalintekovalmentaja. Parhaimmillaan pelipaikkakohtaisessa torstaiaamun harjoituksessa oli yhdeksän valmentajaa.
Pelipaikkakohtainen harjoittelu:
FC Midtjyllandin luomat olosuhteet ja toimintavat sekä oikeat ihmiset muodostavat seuran mottoa tukevan kokonaisuuden – ympäristön, jossa kehittyy.
Seuraavissa kirjoituksissa käsittelen akatemiapelaajan vaatimuksia, vaatimustasoa päivittäisessä tekemisessä, palautteen antoa sekä mielenkiintoista Goalboxissa työskentelevää maalintekovalmentajaa Peteriä.
Hyvää joulua kaikille lukijoille,
Jani Sarajärvi
Lue myös:Jani Sarajärvi: “Opintomatkalle Eurooppaan”
