Gothia Cup Göteborgissa – “kun ruotsalaisuus menee överiksi”
Gothia Cup on maailman suurin jalkapallon junioriturnaus, joka pelataan vuosittain Göteborgissa Helsinki Cupin jälkeisellä viikolla heinäkuussa. Osallistujia on vuosittain lähes 40000 n. 80 maasta kaikilta maailman mantereilta. Sarjoja on 11–19-vuotiaiden tyttöjen ja poikien joukkueille, joiden taso vaihtelee kivikovasta harrastushenkiseen. Gothia Cupin voittajia saatetaan tituleerata epävirallisesti “maailmanmestareiksi”, vaikka virallisesti kyseistä statusta turnauksella ei ole. Markkinoinnin näkökulmasta MM-pokaalia muistuttava palkintopokaali ja sen kierrättäminen ympäri maailmaa promootiotarkoituksessa luo kuitenkin kuvan aidosta nuorten maailmanmestaruusturnauksesta, The World Youth Cupista, kuten turnaus itseään nimittää.
Turnaus on malliesimerkki huolellisesta suunnitelmallisuudesta, isoista unelmista ja innovatiivisista ideoista, joita on uskallettu jalostaa ja toteuttaa käytännössä. Keskiössä on tietysti tärkein kohderyhmä, lapset ja nuoret, mutta osansa ruotsalaisesta vieraanvaraisuudesta saavat myös johtajat, valmentajat ja huoltajat. Ruotsalaiseen tapaan kaikki, minkä voi tehdä tyylikkäästi, kannattaa tehdä tyylikkäästi ja ännu lite bättre.
Turnauksen avajaisjuhla maanantai-iltana on tapahtuman ehdoton helmi. Avajaiset pidetään 50000 hengen voimin Nya Ullevin stadionilla ja kaikki turnaukseen osallistuvat joukkueet ovat mukana. Vajaat pari tuntia kestävä tapahtuma on alusta loppuun asti käsikirjoitettu ja harjoiteltu show, jossa tunteet vaihtelevat maailman lasten pelastamisesta rytmikkääseen täpötäyden stadionin yhteiseen diskotanssiin. Jokainen osallistuva maa toivotetaan tervetulleeksi musiikin tahtiin yleisön taputtaessa rytmikkäästi seisaallaan. Kuusi suurinta osallistujamaata saa osakseen hämmentävän erityiskohtelun ja hehkutuksen (Suomi ei ole suurimpien osallistujamaiden joukossa, vaikka turnaus pelataan naapurimaassamme ja Göteborgiin pääsee Helsingistä suoralla lennolla reilussa tunnissa). Tilaisuus huipentuu näyttävään ilotulitukseen, joka vain kruunaa 50 000 nuoren ja heidän ohjaajaansa parituntisen kansainvälisen ja yhteisöllisen jalkapalloekstaasin. Avajaisten merkitystä korostaa, että harvoja paikallisille myytäviä pääsylippuja riittää vain onnekkaimmille, ja stadionin ulkopuolella näkyy ihmisiä “ostetaan lippu” -kyltit kädessään kuin missä tahansa suurtapahtumassa.
Eivätkä spektaakkelit siihen lopu. Joka ilta tiistaista lauantaihin pelaajille järjestetään Gothia Disco, joka on tuhansine osallistujineen yksi Euroopan suurimmista klubeista. Johtajat ja valmentajat saavat osakseen ansaitsemaansa huomiota tiistaina Leaders Partyssa, jossa kaikkien osallistuvien joukkueiden taustahenkilöille tarjoillaan ruokaa ja normaalit ruokajuomat. Illastamisen ja kansainvälisiin kollegoihin tutustumisen ohessa esitettävä ohjelma koostuu livemusiikista ja muista ohjelmanumeroista yleisön – kirjaimellisesti – tanssiessa, laulaessa ja hyppiessä pöydillä.
Itse ottelut pelataan nurmi- ja tekonurmikentillä eri puolilla Göteborgia ja lähialueita. Turnauksen hermokeskus sijaitsee keskellä kaupunkia Hedenissä, jossa on useita tekonurmikenttiä ja turnausta varten rakennettu kisakylä urheilukauppoineen, kioskeineen, oheisaktiviteetteineen ja valmentajille tarkoitettuine kattoterasseineen. Kuljetusyhteydet turnauksen aikana hoituvat jouhevasti julkisilla kulkuvälineillä – junilla, raitiovaunuilla ja busseilla – joissa matkustaminen on jokaiselle osallistujalle jaettavalla Gothia-kortilla ilmaista. Majoitusvaihtoehdot vaihtelevat perinteisestä koulumajoituksesta hotellihuoneisiin. Järjestäjä hoitaa myös joukkueen kuljetuksen lentoasemalta majoituskoululle ja päinvastoin.
Turnaus upeine järjestelyineen kuvastaa ennen kaikkea ruotsalaista vieraanvaraista kulttuuria, organisoimiskykyä ja suhtautumista lasten ja nuorten urheiluun. Tärkeintä on huomioida keskeisimmät kohderyhmät näiden omilla ehdoilla; nuorisolle nuorison asioita paksulla pensselillä vahvistettuna, unohtamatta taustalla toimiville aikuisille järjestettyjä virkistysmahdollisuuksia. Kaikkea, mitä voi hehkuttaa, kannattaa hehkuttaa. Kaikkea, missä voi imitoida huipputapahtumia, kannattaa imitoida ja vetää jopa vähän överiksi. Esimerkiksi turnauksen otteluita televisioidaan suorina lähetyksinä koko viikon ajan paikallisella Viasat-kanavalla. Kyllä, junioreiden otteluita televisioidaan, selostetaan, kommentoidaan ja analysoidaan suorina lähetyksinä, joiden tv-toteutuksen laatu ylittää kotimaisen pääsarjatason otteluiden toteutuksen.
Tässä vaiheessa lienee jo selvää, että myös finaaliotteluista on tehty tapahtumia. Mietitäänpä, miltä tuntuu 12-vuotiaasta pelaajasta, joka pelaa tuhansien katsojien edessä turnauksen finaaliottelua: aluksi soitetaan pelaavien joukkueiden kansallislaulut, ottelu televisioidaan suorana lähetyksenä tv:ssä asiantuntijakommentaattoreiden analysoidessa peliä kuin Mestareiden liigan finaalia, pelaajahaastattelut tehdään ammattimaisen analyyttisesti, mitalit jaetaan tunteikkaan musiikin soidessa taustalla ja pokaali nostetaan kohti taivasta kuin MM-finaalissa konsanaan. Jalkapallo itsessään on suuria tunteita ja elämyksiä, mutta niitä kannattaa myös tehostaa. Kentän laidalla allekirjoittaneenkin silmäkulmaa on kostuttanut onnen ja surun kyyneleet joukkueiden näyttäessä avoimesti tunteensa kentällä – myös silloin, kun oma joukkue ei ole edes pelannut.
Kaikki tämä saattaa vaikuttaa suomalaisesta näkökulmasta “imelältä” ja “suureelliselta”. “Eihän junioriurheilu ole oikeaa urheilua vaan harrastamista! Eihän jalkapallolla pelasteta maailman lapsia! Eihän junioriurheilua voi näyttää suorana tv:ssä!” Mitäpä jos me suomalaisetkin madaltaisimme kynnystä heittäytyä ja laittaa itsemme ja tunteemme peliin? Mitäpä jos emme tyytyisikään riisuttuun malliin, vaan ruokkisimme avoimesti lasten ja nuorten unelmia, vaikka se tuntuisikin naiivilta liioittelulta! Gothia Cupiin osallistuvien “jäyhien suomalaisten” nuorten iloa seuratessa ja siihen yhtyessä voi rehellisesti todeta, että me kyllä osaamme heittäytyä ja pystymme eläytymään, kun puitteet ovat kunnossa ja homma tehdään pilke silmäkulmassa tosissaan.
Mietitäänpä edelleen sitä 12-vuotiasta junioria, joka kokee jo juniori-iässä tapahtuman, jollaisen on unelmoinut saavuttavansa ehkä hamassa tulevaisuudessa aikuisena. Luultavasti ainakin kipinä pelaamisen jatkamiselle on suurempi. Kun kokee jo nuorena suuria yleisömassoja ja mediahuomiota, ei vanhempanakaan jännitä niin paljoa kansainvälisiä otteluita. Syntyy loppuelämän kestäviä muistoja, kun viettää viikon kymmenistä maista tulevien pelaajien kanssa, pelaa kovia kansainvälisiä otteluita, todistaa huikeat avajaiset ilotulituksineen, tanssii tuhatpäisessä kansainvälisessä diskossa, ja kokee – ehkä jopa kentällä – finaalit, jotka ovat toteutukseltaan huippuammattilaistasoa. Näistä puitteista kasvaa menestystä tavoittelevia ja siitä unelmoivia nuoria, jotka suhtautuvat kansainvälisyyteen luonnollisesti. Myös suomalaiset ovat osa kaikkea sitä, ja onpa Gothia Cupin pokaaleita voitettu Ruotsin itänaapuriinkin!
Meidän ei ole kuitenkaan syytä kadehtia ruotsalaisia. Otetaan rohkeasti mallia naapuristamme, joka uskaltaa heittäytyä ja antautua unelmointiin ja toteuttaa kaikkea tätä suureen ääneen. Annetaan lapsillemme elämyksiä myös omissa joukkueissamme, seuroissamme ja tapahtumissamme ja tehdään niistä vielä vähän parempia, ännu lite bättre. Uskalletaan tehdä sitä, mille on helppo ivailla. Ennen kaikkea yritetään muistaa, että lapset ja nuoret ovat lapsia ja nuoria vain kerran. Gothia Cup tosin järjestetään joka vuosi. Otetaan ilo irti ja lähdetään mukaan karnevaaliin!
Harri Kumpulainen
Päävalmentaja, Pajamäen Pallo-Veikot, B-juniorit
