Kuvittele, että kannattamasi seuran omistaja myy seuran kovimmalle kilpailijalleen, vieläpä paikallisvastustajalle. Kuvittele, että kannattamasi seuran omistaja ilmoittaa julkisesti olleensa todellisuudessa aina tuon paikallisvastustajan kannattaja ja toivoo sinunkin siirtyvän kannattamaan paikallisvastustajaa. Kuvittele, että tämä ei ole kuvittelua. Näin kävi 116%Boysille, edesmenneen helsinkiläisseuran FC Jokereiden kannattajille.

Jokereiden jalkapallotoiminta käynnistyi vuonna 1999, kun Jokereissa jääkiekon puolella mainetta ja menestystä haalinut Harry “Hjallis” Harkimo osti Veikkausliigassa vuotta aiemmin pronssille yltäneen Pihlajamäen PK-35:n ja muutti seuran nimen FC Jokereiksi. Harkimon alkuperäinen idea oli ollut lähteä mukaan HJK:n organisaatioon ja saada Töölön Pallokentälle rakennettua jalkapallostadion. Kuvio ei koskaan toteutunut sellaisenaan, koska FinnPa putosi kauden 1998 päätteeksi Veikkausliigasta. Lopulta talousvaikeuksissa olleesta PK-35:stä tehtiin Jokerit ja sen ottelut siirrettiin Pukinmäen lähiöstä Töölöön. FinnPa:sta tehtiin Jokereille kakkosjoukkue Jokrut ja FinnPa:n junioreista Jokereiden junioreita. HJK jatkoi toimintaansa ilman Harkimoa Jokereiden kilpailijana.

Jokereiden perustamisen yhteydessä PK-35:n ja FinnPa:n kannattajilta vietiin oma seura, jotta jalkapallolla voitaisiin tehdä bisnestä jääkiekon malliin ja jotta Jokereiden jääkiekkojoukkueen kannattajilla olisi ajanvietettä myös kesäkuukausina. Myös PK-35:n kannattajien toivottiin siirtyvän Jokereiden kannattajiksi, mutta se oli jo syntyessään kuollutta toiveajattelua. Hammastahnaa, autoja, taloja, valtaa, jalkapalloseuroja ja jopa jalkapallo-otteluiden tuloksia kyllä voi ostaa ja myydä, mutta ei jalkapallokannattajia – ei myöskään Suomessa eikä Helsingissä.

Suomessa elettiin jalkapallon nousukautta ja Harkimon puheissa “vain taivas oli kattona” FC Jokereiden menestykselle. Jokereiden ensimmäisen liigakauden aattona Harkimo kertoi uskovansa, että seuran budjetti nousisi viidessä vuodessa 30–40 miljoonaan markkaan (eli reilusti yli viiteen miljoonaan euroon). Harkimon jalkapallotaivaan katto oli kuitenkin asettuva melkoisen matalalle, sillä kannattavaksi bisnekseksi jalkapallosta ei ollut eivätkä jääkiekkokannattajatkaan innostuneet kuningaspelistä. Viidessä vuodessa budjetissakin nousi vain tappiosarakkeen saldo ja seuran toiminta lakkautettiin kannattamattomana. Käsite “muoviseura” ei ollut koskaan tuntunut osuvammalta; historiaton ja liiketalouden narriksi synnytetty FC Jokerit heitettiin romukoppaan kertakäyttötavaran tapaan, kun tuotteeseen tulleita naarmuja ei enää haluttu katsella.

Kaikesta huolimatta Jokerit sai tuekseen ihan oikeita kannattajia. Helsinkiläisten perusjännärien ja satunnaisten ihmettelijöiden lisäksi Jokereiden peleihin kerääntyi säännöllisesti joukko nuoria miehiä, joilla ei ollut aiemmin ollut omaa suosikkiseuraa mutta jotka kokivat Jokerit sellaiseksi. Alkuvaiheissa joukko kokoontui Finnair Stadiumin pohjoispäätyyn, katsomoon 116, minkä mukaan faniryhmä sai nimensä. Alusta asti jokerikannattajien tarkoituksena oli vain katsella Jokereiden matseja ja pitää hauskaa, käydä omakustannusreissuilla maaseudulla ja juoda kaljaa siinä sivussa.

Ote toukokuussa ilmestyvästä Harri Kumpulaisen teoksesta Jalkapallopääkaupunki – Kertomus helsinkiläisestä jalkapallosta