Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkue Pikkuhuuhkajat pelaa tiistaina Stavangerissa EM-jatkokarsintojen toisessa osaottelussa Norjaa vastaan. Lähtökohta on erinomainen, sillä kotikentällä Suomi otti murskaavan 5-1 -voiton.
Näin ollen jopa kolmen maalin tappio veisi Suomen kisoihin.
Edellisen ja ainoan kerran Suomi on ollut alle 21-vuotiaiden EM-kisoissa vuonna 2009. Tuossa joukkueessa oli valtava määrä pitkän ammattilaisuran tehneitä ja A-maajoukkueeseen nousseita pelaajia: etunenässä Teemu Pukki, Tim Sparv, Jukka Raitala, Kasper Hämäläinen, Joona Toivio ja Hetemaj’n veljekset Perparim ja Mehmet.
Ruudun ja MTV:n jalkapalloasiantuntijana toimiva ja ammattitaidollaan studioissa vaikutuksen tehnyt Mehmet Hetemaj on innoissaan Pikkuhuuhkajien tilanteesta.
– Ihan päällimmäisenä on aikamoinen ylpeys siitä, miten nuo nuoret hyvällä itseluottamuksella varustetut pelaajat pelaavat. Sitä on ihan älyttömän hienoa katsoa, hän intoilee Kymppipaikka.fi-sivuston haastattelun aluksi.
– Jos mennään vähän syvällisempiin asioihin, niin olihan Norjalla paikkoja. Norja on laadukas joukkue, mutta miten Pikkuhuuhkajat hoiti ne vaikeat hetket, roikkui pelissä mukana ja sitten oikeaan hetkeen käänsi tilanteet! Fudis on tuollaista. Pitää ”graindata” ne vaikeat hetket. Siinä oli hyvää onneakin mukana ja hyvää puolustamista. Niistä he selvisivät, ja niissä hyvissä hetkissä Suomi oli ihan älyttömän hyvä ja Norja taas oli huono heidän huonoissa hetkissään.
– Oli upeaa katsoa! Nykyään on ihan sama, ketä vastaan pelaat – mitään väheksymättä vaikka San Marinoa vastaan –, niin 5-1 on vaikeaa voittaa. Norja 5-1 -playoff-kierroksella, aika käsittämätöntä!
Ikimuistoinen turnaus
Suomi pelasi vuoden 2009 turnauksen alkulohkossa Englantia, Saksaa ja Espanjaa vastaan. Haaste ei paljoa kovempi olisi voinut olla.
Hetemaj oli jokaisessa ottelussa Suomen avauksessa.
Millaisia muistoja tuosta turnauksesta vielä on?
– Kyllähän sitä odotti kuin kuuta nousevaa. Tulin kesälomalle Kreikasta, ja tiedostin, että sinä kesänä oli isoja asioita. Mulla oli kova luotto, että menemme jatkoon ja pelaamme mitaleista. Niin kova luotto oli itseeni ja joukkueeseen. Kun turnaus lähestyi, meillä oli onnistunut viimeistelyleiri Eerikkilässä. Saimme Valkeakoskella Valko-Venäjän vastaan. He olivat EM-kisoissa toisessa lohkossa, ja heillä oli kova ikäryhmä silloin. Voitimme 2-0, älytöntä dominointia.
– Odotimme, että pääsemme lentämään Ruotsiin, meillä oli upea hotelli. Spa, jonka Saksa halusi ja oli tarjonnut Palloliitolle muhkean summan, että saisivat sen. Olosuhteet olivat käsittämättömän hyvät. Mediaa kiinnosti, suomalaista ja ulkomaalaista. Haastatteluja oli, ja kaupungilla näki, että kisat on tulossa. Päällä oli Suomi-verkkarit, kun kävelimme kaduilla, ja jengi tuli toivottamaan tsemppiä. Suomalaisia näkyi. Se oli ainutlaatuista.
– Ensimmäisessä pelissä Halmstadin stadionilla oli tupa täynnä. Suomalaisia oli tullut, ja oli hyvää kannustusta. Pelasimme hyvin ne kolme peliä. Meillä oli totta kai kuolemanlohko. Englanti ja Saksa menivät finaaliin. Kun turnaus loppui, ihmiset tulivat juttelemaan ihan missä vaan. Olihan se huumaa, jota en ole itse päässyt kokemaan toista kertaa.
Oliko nuorten miesten pää yhtään pyörällä siitä, että isoja juttuja tapahtui?
– Oli vähän! (nauraa) En sano, että jokainen tunnisti, mutta aika moni! Verrattuna siihen, että sellaiset, jotka seuraavat jalkapalloa, ovat saattaneet joskus pysäyttää kadulla ja jutella, niin skaala oli ihan eri tasolla. Moni katsoi pelejä ja kisat oli isosti uutisoitu, koska teimme historiaa silloin. Oli köyhän miehen Hollywoodia!
Miltä se ikäluokan maailman kärjen kohtaaminen silloin tuntui?
– Meidän joukkueestamme huokui se, että olimme terveellä tavalla hyvällä itseluottamuksella varustettuja kaikki. En katsonut heitä yhtään ylöspäin! Tiesin, että siellä on Milner. Özil, Khedira. Milner oli tainnut pelata jo 100 peliä Valioliigaa! Kun menimme pelaamaan, huomasin, että eivät he ole mitenkään erikoisia pelaajia. Hyviä totta kai, mutta pärjäsimme ihan hyvin. Siitä sai vain lisää itseluottamusta.
– Meillä ei ollut koskaan mitään pelkoa tai jännitystä, tai että olisimme katsoneet vastustajaa ylöspäin. Meillä oli kuvitelma – oli se naiivia tai ei – että olemme parempia kuin nuo ja me voitamme. Todellisuus iski, emme voittaneet.
Murskavoiton jälkeen
Tähän hetkeen. Suomi otti jatkokarsinnan avausottelussa nopean kahden maalin johdon Leo Wallan ja Casper Terhon maaleilla. Ottelussa oli aikansa, jolloin Norja hallitsi, teki maalinkin, mutta Pikkuhuuhkajat sieti ja kesti tilanteen.
Lopussa Suomi osui kolme kertaa, kun Juho Talvitie, Naatan Skyttä ja Tomas Galvez kaunistelivat numeroita Tampereen iltavaloissa.
Mitä sanot siitä, että Suomi pystyi joukkueena tuossa paikassa noin dominoivaan esitykseen?
– Näen tässä ikäryhmässä paljon yhtäläisyyksiä meihin. Noilla pelaajilla on sellainen asenne fudiksen ja elämän suhteen, että he menevät kentälle eivätkä mene pyytämään anteeksi keneltäkään. He kantavat ylpeinä omaa itseään futaajina ja ihmisinä. Se näkyy ja huokuu heidän tekemisessään.
– Pieni vastoinkäyminen ei lannista. Yksikään pelaaja ei laittanut päätä alas, kun Norja kavensi 2-1 juuri ennen puoliajan loppua. Ehkä joku toinen ikäryhmä olisi laittanut päätä alas. Vähän sama, mitä meillä oli, näen niin paljon yhtäläisyyksiä.
– Siksi uskallan väittää, että todella moni tästä ikäryhmästä tulee pelaamaan monta kymmentä peliä A-maajoukkueessa. Vähintään 7-8 pelaajaa nousee A-maajoukkuerinkiin ja pelaa siellä isossa roolissa. Uskon myös, että tämä tulee olemaan samanlainen tuhkimotarina, jonka meidän 21:set teki. Myöhemmin se ryhmä meni EM-kisoihin ja uskon, että tämä ryhmä tulee saavuttamaan saman. Näen niin paljon yhtäläisyyksiä, peilikuvan meidän ikäryhmästä.
Miten toista ottelua pitää lähestyä näin isossa johtotilanteessa?
– Jokainen tiedostaa neljän maalin etumatkan. Painottaisin, että mennään täysillä. Tehdään saman tien se yksi maali. Vaikka Norja tekisi yhden tai kaksi, jos me teemme yhden, peli on silloin ohi. Suomen ei tarvitse tehdä kuin yksi maali, ja peli on ohi.
– Painottaisin sitä, että ”Pojat, meidän ei tarvitse miettiä, tekeekö he yhden tai kaksi. Laitetaan kaikki peliin! Heidän on pakko avata pakkaa saman tien, ja siellä voi olla tiloja. Tehdään yksi, ja peli on ohi.”
– En lähtisi puolustamaan syvältä ja toivomaan, toivomaan, toivomaan, että he eivät tee maalia. En usko, että tämä on Suomen taktiikka, mutta minun taktiikkani olisi, että yritetään heti ensi sekunnista tehdä maali. Suomi on hyvä vastustajan boksin lähettyvillä, kun he saavat hyvät pelaajat liikkumaan siellä ja pelaamaan hyviä kombinaatioita vielä vastustajan boksin sisällä. Jos Suomi joutuu puolustamaan liian syvällä, voi käydä niin kuin Tampereella.
– Kuten sanoin, Norjalla oli paikkoja kahteen-kolmeen maaliin, se ei ollut täydellinen peli puolustussuuntaan. Mutta jos Suomi tyytyy puolustamaan, Norja voi tehdä kolme-neljä maalia. Siksi, kun on tuommoinen etumatka, pelaa vahvuuksilla painota näistä viestejä: tehdään riskilläkin kaikkemme, että tehdään maali. Yksi maali ja peli on ohi! Näin se on.
Nuorta voimaa
Mehmet Hetemaj kuulostaa nuorelta mieheltä, kun hänen äänensä kaikuu puhelimesta. Hän puhuu jalkapallosta, jota hän rakastaa. Mies samaistuu samalla nykyiseen Pikkuhuuhkajien miehistöön.
Hän haluaa selvästi, että tämä ikäluokka saa kokea saman euforian kisapaikan saavuttamisesta ja ikäluokan arvoturnauksessa pelaamisesta.
Varhaiskeski-ikäinen hän toki on, mutta innokkuus on aiheen äärellä samaa tasoa kuin silloin, kun pelivuosia oli enemmän edessä kuin takana.
Kirjoittajaa on moneen otteeseen haastattelun aikana hymyilyttänyt se, miten Mehmet Hetemaj kuulostaa voimainsa tunnossa olevalta Hetemaj’lta. ”Perpa ja Mehu” (kirjoitin heidät samojen lainausmerkkien sisään, koska toista ei ole ilman toista) – aikanaan nuoret Hetemaj’t – ovat toki elämän koulimia eri tavalla nyt kuin mitä olivat vuoden 2009 EM-kisojen aikaan, mutta eihän futaajan sielu käytännössä koskaan vanhene.
Millaista oli pelata isoja pelejä 20-vuotiaana verrattuna niiden pelaamiseen noin 30-vuotiaana?
– Tuon ikäisenä minulla oli sellainen itseluottamus, enkä koskaan miettinyt mitään kovin isoa asiaa. Mä vain menin ja pääni sisällä ajattelin, että se toteutuu, mitä ajattelin, että haluan! Mitä vanhempi olet, alat oppia ja tulee iskuja, elämänkokemus opettaa. Vanhempana asiat ovat kokemuksen mukaan helpompia, mutta nuorempana ei ole tietotaitoja, jotka voivat olla rasitteeksi, on saanut kolhuja. Saatko kiinni, mitä tarkoitan?
Et ole vielä oppinut pettymään?
– Niin, sitä tarkoitan! Näitä pelejä on jopa helpompi pelata tuossa iässä! Kolmevitosena alat miettiä: ”Tämä on mun viimeinen mahdollisuus, tätä ei voi enää mokata!” Kaksikymppisenä noita ajatuksia ei vielä ole. Totta kai on poikkeustapauksia, mutta jos peilaan kaksikymppistä itseäni, olin sellainen, että tämän asian haluan tehdä, ja se tulee toteutumaan. Kukaan ei pystynyt pysäyttämään sitä ja kolmeviitosena oli ihan erilainen. Tykkäsin enemmän kaksikymppisestä ”Mehusta.”
Kymppipaikka.fi-sivusto haastatteli ensimmäisen Norja-ottelun alla päävalmentaja Mika Lehkosuota, kapteeni Ville Koskea ja lopulta Norjan verkkoon maalin tehnyttä Casper Terhoa. Kaikkien haastatteluissa korostui joukkueen hyvä ryhmähenki ja pelaajien kaveruus.
Missä määrin pelaajat saavat voimaa siitä, että he ovat kavereita keskenään ja haluavat pelata myös vieruskaverille EM-kisapaikan?
– Tämä on hyvä kysymys! Tätä ei voi ikinä vähätellä. Lopulta, miten tällainen ryhmä saa parhaan suorituksen irti? Niin, että oikeasti välität viereisestä kaverista ja teet kaikkesi, että hän onnistuu. Kun hän menettää pallon, pidän huolta, että jeesaan. Samoin tekee se toinen. Mieti nyt, kun 11 pelaajaa kokee, että joukkue on perhe!
– Kliseitä on paljon, että seinää kirjoitetaan, mitä kirjoitetaankaan, mutta kun sen oikeasti aistii ja se ei ole enää puheen tasolla, vaan toistuu oikeasti kentällä, niin mikään taktiikka tai tekniikka ei sitä voita. Perhe on kaikki kaikessa, ja kun se on oikeasti olemassa, niin se on siinä! Sitä voimavaraa ei voi millään teknisellä tai taktisella osaamisella voittaa!
Haastattelu: Panu Markkanen
