Lähes tasan viisi vuotta sitten pääsin kuuntelemaan Mestarien liigan hymnin livenä, paikan päältä, varsinaisessa Mestarien liigan ottelussa. Nimittäin viisi vuotta sitten, syksyllä 2019, olin viimeistä kertaa UEFAn tehtävissä seurajoukkueiden suurimmassa eurooppalaisessa kilpailussa, Mestarien liigassa.
Viimeinen otteluni oli Manchester United-Juventus Old Traffordilla ja lisäväriä siihen antoi se, että Cristiano Ronaldo pelasi ManU:a vastaan Juven paidassa. Se oli luonnollisesti melkoinen sirkus. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja muistot jäivät elämään – yhteensä 20 kautta tuli noita UEFAn Media Officerin hommia tehtyä ja tuohon se päättyi.
Mutta rakkaus itse kilpailuun on säilynyt. Aluksi oli pieniä vierotusoireita, kun tuli katsottua televisiolähetyksistä aivan liikaa muita asioita kuin itse peliä: missä kamerat olivat, miten valokuvaajat liikkuivat, miten haastattelut tehtiin ja kaikkea sellaista. Mutta aika nopeasti pääsi jälleen sen tärkeimmän, pelin seuraamisen, makuun.
Ja keskiviikkona ihan paikan päältä. Jälkikasvuni Albert, innokas jalkapallojuniori Kasiysissä, täytti kymmenen vuotta ja pitihän tasalukua juhlia jotenkin erikoisesti. Lahja oli matka Prahaan ja Mestarien liigan otteluun Sparta Praha-Brest. Olihan siinä omakin lehmä ojassa, tietenkin. Iso halu nähdä pitkästä aikaa ottelu pääkallopaikalta ja samalla seurata läheltä, miten meikäläiset pärjäävät suuressa maailmassa.
Suomalaisväriä
Kaan Kairinen on yksi ehdottomia Spartan avainpelaajia ja Tim Sparv taas kuuluu Spartan valmennusportaaseen. Sen voin ihan kokemuksesta sanoa, ettei suomalaisväri ole mikään itsestäänselvyys koskaan tässä kilpailussa ollut – valitettavasti. Uskon silti vakaasti, että lähitulevaisuudessa tullaan näkemään paljon lisää suomalaisia myös Mestarien liiga -tasolla.
Lisävärinää peliin toi myös se, että olin vuosina 2000 ja 2003 Sparta Prahan Mestarien liigan otteluissa UEFAn tehtävissä. Siltä ajalta ei samoja kasvoja seurassa enää ymmärtääkseni ole kuin urheilujohtotasolla (Tomas Sivak, Tomas Rosicky – pelaajia silloin, nyt johtoporrasta), mutta paljon oli yhä samaa.
Stadionin nimi on muuttunut tässä välissä parikin kertaa, mutta itse stadion ei. Tunnelmallinen paikka Spartan stadion on, mutta ei moderni. Kapasiteetti noin 18.000 Mestarien liigassa – rakenteet ovat vanhat, palvelut aika lailla kyhätty kasaan väliaikaisratkaisuilla ja itse katsomotilatkin ovat… no, perinteiset.
Vielä tunnelmaan: täysin uskomaton. Spartan fanit laulavat ja laulattavat koko ottelun ajan, alusta loppuun. Chäntit ovat tuttuja muullekin yleisölle kuin päätykatsomon Hard Core -osastolle ja sitä kautta koko stadionin pystyy osallistumaan omiensa tukemiseen. Erilaisia vuorohuutoja esiteltiin, koreografiat olivat kunnossa. Ilolla havaitsin myös sen, että nyt vuonna 2024 Spartan fanit keskittyivät omiensa kannustamiseen, ei vastustajaan.
Vielä vuosituhannen alussa muun Itä-Euroopan tapaan rasistiset huudot olivat hyvinkin jokapäiväisiä, enää onneksi ei. Yksittäistapauksia toki saattaa olla, mutta systemaattista tämä ei enää ole – vuonna 2000 tilanne oli toinen ja esimerkiksi yksi sen vuoden UCL-otteluista pelattiin päätykatsomon tietyt osat tyhjänä rangaistuksena surkeasta käytöksestä. Muutos on joka tapauksessa iso ja hyvä niin.
Jos tilanne on muuttunut huudoissa, näin ei ole perusasioissa. Laadukkaaksi tiedetyt tshekkiläinen olut ja makkara maistuvat, myyntikojuja on joka nurkassa. Fanituotesortimentti on myös kelvollisessa kunnossa. Pieni kunnianosoitus oli myös kiva noteerata, kun kävimme shoppailemassa fanikaupassa. Vain parin pelaajan osalta pelipaitoja oli painettu valmiiksi, yksi heistä Kaan Kairinen, numero 6. Myös muutamassa fanikeskustelussa oluen ja makkaran äärellä stadionilla tuli hyvin selväksi, miten paljon Kairista arvostetaan yhtenä joukkueen avainpelaajista.
Kaanistakaan ei ollut keskiviikkona apua. Brest oli selvästi Spartaa edellä ja ansaitsi voittonsa. Kairinen pelasi keskikentällä lähes koko ottelun ja pelasi ihan kelpo ottelun hyvällä syöttöprosentilla. Sen sijaan Sparta elää selvästi vaikeampaa vaihetta, peli ei kulje. Ei vaikka Tim Sparv laittoi jälleen koko majesteetillisen karismansa likoon.
Tiskin toinen puoli
Ennen ottelua tehdyssä pelaajalämmittelyssä Sparvin rooli oli todella suuri, hän oli se valmentaja, joka latasi joukkuettaan vireeseen. Itse pelin aikana Sparvin salskea hahmo nousi penkiltä pystyyn erikoistilanteissa. Koska vain yksi valmentaja saa kerrallaan olla aktiivinen ja seistä teknisellä alueella kerrallaan, erikoistilanteissa nähtiin aina mielenkiintoinen vaihto – päävalmentaja meni penkille, Sparv singahti pystyyn ohjaamaan pelaajia siltä osin kuin huutomyrskyssä pelaajia voi ohjata.
Ottelu päättyi lopulta 2-1 Brestin voittoon. Kaan Kairinen ei pystynyt lisäämaan kahden maalin saldoaan Mestarien liigassa, valitettavasti Brestin voittomaaliksi jäänyt osuma kimmahti epäonnekkaasti Kairisen jalasta maaliin. Kavennus syntyi aivan loppuhetkillä, joten pienimuotoista loppukiriä Sparta viritteli, mutta lopulta saldo oli nolla pistettä. Tästä huolimatta yleisö ja fanit palkitsivat joukkueensa mahtavasti – vihellyksiä ei kuulunut, kenenkään päätä ei vaadittu vadille vaan fanit antoivat kuulua, että Sparta on heidän joukkueensa, oli lopputulos mikä tahansa.
Meidän piskuinen matkaseurueemme olisi tietysti halunnut matkata takaisin Prahan keskustaan Spartan voitto taskussa. Mutta tulos ei matkaa pilannut – itse pääsin nauttimaan muistoista ja nostalgiasta sekä seuraamaan Mestarien liigaa ”tiskin toiselta puolelta”, ilman työvelvoitteita.
Kasiysin junnu sen sijaan näki huippupelaajien esityksen aitiopaikalta ja näki, miten nopeaa peli on, miten taitavia pelaajat ovat ja millaista on omien kannustus parhaimmillaan. Syntymäpäiväsankarin tyytyväisyyteen vaikutti varmasti myös se, että fanikaupassa on nyt yksi valmiiksi painettu Kaan Kairisen paita vähemmän – yksi niistä nimittäin matkusti torstaina Espooseen pikkumiehen päällä.
Timo Walden
Kirjoittaja oli UEFAn Media Officer vuosina 1999-2019
