Veikkausliigan kihelmöivä ratkaisukierros pelataan lauantaina. Jokaisessa lauantain kuudessa ottelussa on ainakin jonkinlainen panos, mutta päähuomio kiinnittyy luonnollisesti Kuopioon ja Tampereelle. Suomen mestaruutta juhlitaan yhdessä näistä kaupungeista, toisessa hopeamitaleita.
Oman lisämausteensa ennakointiin on tuonut Veikkausliigan mestaruuspatsaan logistiikka. Lähes 20 kiloa painava pytty matkustaa Kuopioon, koska KuPS on sijoittunut Ilvestä paremmin sarjassa. Mikäli KuPS ei pysty HJK:ta voittamaan ja Ilves hoitaa samaan aikaan SJK:n Tampereella, lähtee mestaruuspatsas pikavauhtia autokuljetuksella kohti Tamperetta.
Tällä kertaa matka taittuu erittäin arvovaltaisessa seurassa. Mikäli pokaali siirtyy, lähtevät pokaalia saattamaan Veikkausliigan puheenjohtaja Kaarlo Kankkunen ja toimitusjohtaja Timo Marjamaa. Jos mestaruus jää Kuopioon, kaksikko on luonnollisesti jakamassa pokaalia KuPS:ille, tukenaan ymmärrettävistä syistä paikalla oleva Palloliiton puheenjohtaja Ari Lahti.
Mikäli mestaruus meneekin Tampereelle, kultamitalit jaetaan pelin jälkeen Palloliiton pääsihteeri Marco Casagranden johdolla, tukenaan Veikkausliigan varapuheenjohtaja Raimo Sarajärvi.
Lauantaina on siis varmistettu se, että mitalit ja pokaali jaetaan joka tapauksessa arvovaltaisella kokoonpanolla niin Kuopiossa kuin Tampereella.
Toistaiseksi ainoan kerran, vuonna 2001, pokaalia on jouduttu kuljettamaan paikkakunnalta toiselle, silloin Helsingistä Tampereelle. HJK oli selvä ennakkosuosikki Hakaa vastaan päätöskierroksen ottelussa, ja voitolla HJK olisi myös mestaruuden kuitannut. Mutta Haka pinnisti tasoihin – eikä varmasti vähiten sen vuoksi, että Hakan monivuotisen valmentajan Keith Armstrongin siirtyminen seuraavaksi kaudeksi Klubiin oli julkinen salaisuus. Hakan pelaajat saivat tästä varmuudella hyvän lisäboostin, vaikka muuta panosta ei ottelussa ollut.
Kun Tampere United voitti kotonaan, tuolloisessa Tammelassa, FC Jazzin Jari Niemen maalilla, lähti pytty pikavauhtia kohti Tamperetta.
Yleinen käsitys on yhä, että pokaalin vei Tampereelle Veikkausliigan tuolloinen myyntijohtaja Hasse Kallström. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, nimittäin Kallström oli jo Tampereella edustamassa Veikkausliigaa ja hoiti myös mitalien jaot. Sen sijaan Kallström oli organisoinut pokaalille hyvän kuljettajan, joka loppujen lopuksi vei patsaan Tampereelle ja Kallströmille, joka sitten luovutti sen Tampere Unitedin kapteeni Mikko Kavenille ravintola Tillikassa.
”Kukaan ei lähtenyt Tampereelle”
Veikkausliigan toimitusjohtajana toimi tuolloin Jan Walden. Näin Walden muistelee tapahtumasarjaa vuodelta 2001.
– Olen ollut jakamassa mitaleita vuosina 1998-2010. Vain ensimmäisenä vuonna olin jakamassa kultamitaleita enkä silloin vielä ollut toimitusjohtaja. Toimitusjohtajana halusin arvostaa myös muita sijoja kuin mestaruutta. Siksi valikoin aina himmeimpien mitaleiden jakamisen: puheenjohtajat saivat jakaa kultamitalit.
– Ennen 2001 viimeistä kierrosta henkilökohtainen syy pakotti minut pysymään Helsingissä. Yritin saada Palloliiton tai Veikkausliigan puheenjohtajia tai Palloliiton pääsihteeriä Tampereelle palkintojenjakoon, mutta he kertoivat pysyvänsä Helsingissä. Osalla oli varmasti yhtä hyvä syy kuin minulla. Lopulta myös Veikkauksen toimitusjohtaja ilmoittautui palkitsemaan Helsingin mitalisteja. Milloinkaan ei tuollaista kaartia oltu nähty palkintojenjaossa – eikä tulla näkemään. Tampereelle lähti Veikkausliigan markkinointijohtaja Hasse Kallström.
– Kun otteluissa kävi miten kävi, alkoi palkitsijakatraassa epäily. Onko aivan hullua, että hopeita – Hakahan ei mitaleille tuolloin yltänyt – on jakamassa Palloliiton puheenjohtaja ja pääsihteeri, Veikkausliigan puheenjohtaja ja toimitusjohtaja sekä Veikkauksen toimitusjohtaja. Sanoin, että mestaruuspatsaan mukana pääsee Tampereelle nyt heti, ja se olisi tärkeää. Kukaan ei lähtenyt. Sitten totesin, että jos ja kun näin on, me menemme kaikki jakamaan mitaleita pettyneelle hopeajoukkueelle, vaikka näyttäisimme miten koomiselta hyvänsä.
– Näin sitten tehtiin.
