Viime kesänä Ojalan kone hirtti kiinni, kun kroppa ei enää pystynyt kantamaan rasitusta. Normaalisti poikkeuksetta 90-minuuttisia tahkonnut Ojala tuli yhä useammin joko vaihdosta kentälle tai vaihtoon kesken pelin. Myös tehot olivat kateissa, sillä Ojala teki viime kaudella kolme maalia ja nekin kaikki alkukauden aikana.
Ojala myöntää, että uupumus antoi osviittaa olemassaolostaan jo aiemmin, muttei osannut tunnistaa tilannetta. Hän päätti yrittää painaa vaikeuksien läpi, mutta lopulta liikaa oli liikaa ja oli pakko vain pysähtyä hetkeksi.
– Oli siitä siinä mielessä merkkejä, että olin väsynyt enkä palautunut treeneistä normaalisti eikä tullut nukuttua tai syötyä. Vireystilanne oli kokonaan kateissa. Siihen päälle tuli sitten pieniä loukkaantumisia ja paikat alkoivat hajota. Olisi pitänyt aikaisemmin pysähtyä ennen kuin tuli täysi stoppi. En osannut tulkita niitä merkkejä, vaan painoin vain menemään. Jälkiviisaana voi miettiä, että jalkaa olisi pitänyt ottaa pois kaasulta.
Uupumus ei iske yhtäkkiä, vaan kytee usein pidemmän aikaa. Ojalalla oli alla kaksi raskasta kautta Saksassa eikä Interinkään kausi Suomeen paluun jälkeen sujunut ruusuisesti.
– Kun pahimmasta oli päässyt yli, niin ynnäilin yhteen mitä kolmen edellisvuoden aikana oli tapahtunut, niin ei tämä siinä mielessä tullut yllätyksenä. Sen jälkeen aloin vain laittaa perusasiat kuntoon, johon kuuluivat hyvä ruokavalio ja tarpeeksi lepoa. Mentiin päivä kerrallaan ja jätettiin turha stressi pois. Hiljalleen alkoi tuntua paremmalta ja samalla myös tulosta alkoi tulla. Täytyy vain kuunnella omaa kroppaansa, niin kyllä se kääntyy.
Ojalaa itseään auttoi puhuminen tukiverkolleen.
– En käynyt kenelläkään ammattilaisella, mutta sain kotoa hirveästi tukea ja apua. Omalta kohdaltani ei tullut tarpeelliseksi käydä puhumassa jollekin ulkopuoliselle, mutta tiedän sen auttaneen monia. Minä sain tukea lähipiiristä ja selvisin sillä, mutta tärkein asia on, että on joku kelle puhua.
Vaikka tilanne oli vaikea, ei Ojalalla käynyt mielessä luopua jalkapallosta.
– En miettinyt sitä, että ura loppuisi siihen, mutta en tiennyt kuinka kauan se kestää ja miten esimerkiksi seura siihen reagoi. Tiesin, että jos teen asiani hyvin ja keskityn itseeni, niin pääsen takaisin jaloilleni. Nyt minulla on jalat taas tukevasti maassa.
“Halusin puhua asiasta avoimesti”
Ojala on kertonut aiemminkin avoimesti tilanteestaan ja toivoo sen auttavan ihmisiä tunnistamaan mahdollisesti oman kytevän tilanteensa. Hänen toipumisensa otti isoja askeleita eteenpäin, kun uskalsi puhua asiasta ensin läheisilleen ja sen jälkeen julkisesti.
– Puhuminen tuo uutta näkökulmaa ja perspektiiviä ja se auttoi paljon. Kun nämä asiat tapahtuivat, oli vaikea ensin käsittää mistä oli kyse. Pohdin pidemmän aikaa, etten voi pitää tätä vain itselläni ja halusin puhua asiasta avoimesti. Sekä urheilussa että ylipäänsä työelämässä on varmasti paljon ihmisiä, jotka ovat olleet samassa tilanteessa ja juuri siinä reunalla. En ole ainoa, jolle on käynyt näin. Olen saanut paljon positiivista palautetta ja myös ihan tuntemattomat ihmiset ovat kiitelleet.
– Urheilussa ja työssä usein vaaditaan hirveästi ja revitään joka paikkaan. On tosi tärkeä, että asioista uskaltaa puhua eikä siinä ole mitään häpeilemistä. Joskus sitä on vain loppu ja henkisesti vaikeaa. Korostaisin puhumisen tärkeyttä ja sitä, että pysähtyy, tutkii itseään ja löytää itselleen sen oikean tien mitä kulkea.
Puhtaalta pöydältä
Joukkuelajeissa kilpailu pelipaikoista on kovaa ja pukukopissa vallitsee usein vielä macho-kulttuuri. Ojala muistuttaa, että on myös tärkeä välillä vähän höllätä ja pysähtyä miettimään asioita.
– On jalkapallossa edelleen vähän sellaista ilmapiiriä, jossa viimeiseen asti taistellaan siitä kuka on kovin jätkä ja mennään vaikka seinän läpi tarvittaessa. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Se, että on kovempi ja parempi, kuuluu ikään kuin asiaan. On kuitenkin myös tärkeä uskaltaa pysähtyä, fiilistellä ja löytää vastaukset siihen miltä sisällä tuntuu. Moni vain paahtaa täysillä eteenpäin.
Tällä hetkellä aurinko paistaa jälleen Ojalalle. Kentällä tutut tehot ovat taas löytyneet ja mieli sekä kroppa ovat virkeinä.
– Nyt tuntuu äärimmäisen hyvältä. Se oli elämäni kovimpia hetkiä, mutta sen jälkeen on menty koko ajan ylöspäin. Mieli on positiivisena ja hyvänä. Nautin joka päivä treeneissä, että saan pelata jalkapalloa ammatikseni. Peleissä on tullut vastuuta sekä onnistumisia ja ne ovat ruokkineet itseluottamusta. Kaikki se mitä kävin läpi, teki minusta paremman ihmisen ja pelaajan. Uskon, että elämässä tapahtuvilla asioilla on aina joku tarkoitus. Nyt olen ikään kuin aloittanut puhtaalta pöydältä.
www.jpy.fi
