Vaasalaisen FC Kiiston ja espoolaisen FC Hongan kasvatti Maija Saari pelasi 47 tyttöjen ja nuorten sekä 94 A-maaottelua. Puolustaja valittiin vuoden pelaajaksi 2012.
Saari voitti Naisten Liigan kolmesti FC Hongan kapteenina 2006-2008 ja siirtyi tämän jälkeen Ruotsiin Umeå IK:n riveihin. Hän pelasi Ruotsissa lisäksi AIK:ssa ja Mallbackenissa sekä Norjassa Kolbotnissa, Stabækissa ja Vålerengassa. Näinä vuosina hän saavutti Norjasta kaksi pronssimitalia ja Ruotsista hopeaa. Umeå eteni Saaren debyyttikaudella Mestarien liigassa välieriin saakka.
Nyt 32-vuotiaan pelaajan huippu-ura päättyy kahteen kauteen HJK:ssa, jona aikana hän voitti Suomen cupin sekä liigapronssia ja -hopeaa.
– Pelaaminen Naisten Liigassa vaatii panostusta ja minun yhdistelmäni työelämän kanssa oli aika raskas. Lopettamispäätös alkoi kehittyä mielessäni loppukesästä. Asetin itselleni tavoitteet, kun palasin Suomeen ja koen, että olen täyttänyt ne, Saari toteaa Palloliiton sivuilla.
– Halusin nauttia pelaamisesta ja antaa nuorille pelaajan roolissa omista kokemuksistani oppia. Pystyin nauttimaan nyt päättyneestä kaudesta vielä paremmin ja paineettomammin kuin viime vuonna. Kauteni oli hyvä ja tasainen, mikä on tietysti puolustajalle positiivinen asia.
Saari opiskeli ulkomailla pelatessaan ja valmistui Aalto-yliopistosta kauppatieteiden maisteriksi keväällä 2016. Viimeiset kaksi vuotta hän on tehnyt täysipainoisesti töitä, joka ei luonnollisestikaan ole tehnyt pelaajan arjesta helpompaa.
– Suurin haaste on palautumisessa. Minulla on hyvä pohja monen vuoden takaa, se auttoi valtavasti. Pelaaminen tällä tasolla vaatii treenitunteja ja niille on töiden ohessa aikaa vain rajattu määrä. Täytyy osata priorisoida harjoittelu ja palautuminen, jonka lisäksi henkisen palautumisen tärkeys korostuu. Futis on älypeli. Isoin haaste oli siinä, että aivot joutuivat tekemään töitä aamusta iltaan.
Kuten ansioluettelo osoittaa, saavutti Saari menestyksekkään ja monipuolisen uran. Maajoukkuepaidassa hän pelasi kahdesti U19-tyttöjen EM-kisoissa sekä kertaalleen U20-tyttöjen MM-kisoissa. Aikuisten tasolla hän pelasi upeat EM-kotikisat vuonna 2009. Ruotsin EM-lopputurnauksen 2013 kapteeni joutui seuraamaan sivusta loukkaantumisen vuoksi.
Saaren kansainvälinen ura alkoi 2008 Ruotsin tuon ajan huippuseurassa Umeå IK:ssa, kun hän oli 22-vuotias.
– Kulttuuri Umeåssa oli minulle merkittävä oppikoulu. Myöhemmin useampana vuotena AIK:ssa ja Norjassa pääsin hyödyntämään vahvuuksiani johtajana. Sain nähdä monta seuraa ja erilaista ympäristöä, jokaisessa oli mahtavia ihmisiä. Opin paljon ja toivottavasti pystyin myös antamaan jotain heille. Mukaan mahtuu pettymyksiäkin, mutta en kadu mitään. Loukkaantuminen tuli huonoon paikkaan, mutta opetti myös paljon. Urani oli vaiherikas.
Saari debytoi A-maajoukkueessa maaliskuussa 2007 Ruotsia vastaan. Suomifutis on hänen mukaansa mennyt näinä vuosina eteenpäin – konkreettisimmin hän koki asian palattuaan Naisten Liigaan kaudeksi 2017.
– Pelaajien henkilökohtainen taitotaso on mennyt Suomessa eteenpäin ja siitä osoituksena on muun muassa nuorten maajoukkueiden menestys. Pärjääminen nuorissa antoi minulle aikanaan hyvän pohjan ja motivaatiota sekä oppia kovista peleistä. Valmennuksen taso on Suomessa tällä hetkellä todella hyvää ja antaa vahvan pohjan tulevaisuudelle. Teemme oikeita asioita.
– Ulkomailla ollaan edellä siinä, että he pystyvät tarjoamaan taloudellisesti paremmat resurssit. Se takaa, että treenaamiseen ja pelaamiseen pystytään keskittymään paremmin. Kun resursseja on enemmän, voidaan hankkia parempia pelaajia ja pelit ovat kovempia. Isot seurat satsaavat Euroopassa naisten joukkueisiin ja se vie naisjalkapalloa eteenpäin.
Luonteeltaan suunnitelmallinen ja pedantti Saari suhtautuu myös tulevaisuuteen luonteelleen tyypillisesti – määrätietoisesti. Hän tähtää valmentajaksi ja aloittaa huippujalkapalloilijoille suunnatun UEFA B-valmentajakoulutuksen vielä tänä vuonna.
– Koen, että minulla on edelleen annettavaa jalkapallolle. Olen oppinut paljon ja haluan päästä hyödyntämään niitä vahvuuksia, Saari päättää.
Lähde: www.palloliitto.fi
