PIF:n kasvatin ura ei näyttänyt lähtevän kunnolla käyntiin, kun hän siirtyi kasvattajaseurastaan ÅIFK:n riveihin vuonna 2008. Hän pääsi ottamaan liigatuntumaa TPS:n harjoituksissa, muttei saanut siellä näyttöpaikkaa. Vuonna 2010 hän karisteli Varsinais-Suomen ja siirtyi Ykkösessä pelanneeseen RoPS:aan. Neljän RoPS:ssa vietetyn kauden aikana hän osoitti olevansa liigatason pelaaja, jonka jälkeen tie vei IFK Mariehamnin riveihin. Maarianhaminassa hän löi itsensä lopullisesti läpi ja viime kausi oli Granlundin kannalta jättipotti, kun Grönvit juhli kauden päätteeksi mestaruutta ja hän sai kutsun Hans Backelta maajoukkueeseen.

– En ehkä silloin Kakkosessa pelatessani uskonut, että pääsisin maajoukkueeseen. RoPS:ssa pelatessani aloin uskoa, että jossain vaiheessa voisi olla toivoa päästä ulkomaille. Kun ikää oli yli 25, niin ei siinä vaiheessa enää uskonut, että maajoukkuekutsua tulisi, joten se tuli vähän yllätyksenä, mutta loistava juttu, 27-vuotias Granlund kertoo.

Granlund oli maajoukkueen mukana ensimmäistä kertaa elokuussa, kun hänet kutsuttiin mukaan Saksa- ja Kosovo-otteluihin. Hän myöntää, että pieni etukäteisaavistus saattoi kutsusta olla, mutta siitä huolimatta se tuli yllätyksenä.

– Kutsun varmistuttua ensimmäisenä taisin soittaa tyttöystävälleni. Siitä oli ollut hieman puhetta ja valmentaja sanoi, että sellainen saattaa olla tulossa, ettei se ihan puskista tullut. Se oli mahtava fiilis ja maajoukkueessa pelaaminen on lapsuuden unelma. Vielä ei ole hirveästi tullut peliaikaa, mutta toivottavasti sitä tulee jatkossa enemmän.

Granlund juoksi Marokkoa vastaan vaihdosta kentälle toisella puoliajalla.

– Oli siistiä päästä pelaamaan ensimmäinen peli ja olin innostunut kentälle mentäessä. Tempo oli kovempi kuin mihin olin tottunut. Tietenkin sitä haluaisi pelata enemmänkin.

Laitapuolustaja olisi ollut seuraavassa Slovenia-ottelussa avauksessa, mutta ikävä loukkaantuminen piti hänet kentän laidalla.

– Ottelua edeltävänä päivänä takareiteen tuli pieni repeämä. Tuli aika inhottavaan paikkaan. Olisin ollut aloittamassa Sloveniaa vastaan. Se oli aika raskas hetki, loukkaantumisen myötä kuukauden sairauslomalle joutunut Granlund myöntää.

Granlund nousi Huuhkajiin pitkän tien kautta eikä hänellä ole muun muassa yhtään juniorimaaottelua tilillään. Kova työ ja jatkuva kehitys ovat nostaneet hänet kuitenkin pelipaikkansa parhaisiin Suomessa.

– Omasta mielestäni olen kehittynyt tasaisesti ja mennyt eteenpäin. Siirto RoPS:aan oli tosi hyvä ja pääsin Ykkösessä pelaamaan kovia aikuisten pelejä. Sitten nousimme liigaan ja sain ehkä yllättävänkin paljon peliaikaa, kun se oli se sopupelikausi. Viimeinen kausi RoPS:ssa oli raskas loukkaantumisten takia ja tuli tunne, että pitäisi päästä jonnekin. Sitten siirryin IFK:hon ja siellä tuli vastuuta. Yksi asia, joka on ollut kehityksen kannalta tärkeä, että olen joka paikassa päässyt pelaamaan.

Paikka avauskokoonpanossa ei ole kuitenkaan aina kirkossa kuulutettu, vaan Granlund korostaa kovan työn merkitystä.

– Pelipaikasta on ollut kovaa taistelua, mutta minulla on vahva halu olla paras ja teen töitä sen eteen. Lisäksi olen tehnyt hyviä valintoja ja pelannut sopivissa joukkueissa.

Granlund aloittaa nyt neljännen kautensa IFK Mariehamnin riveissä. Vaikka hän saarella viihtyykin, tavoitteena ovat edelleen suuremmat ympyrät.

– En mieti niitä asioita tällä hetkellä. Minulla on IFK:n kanssa sopimusta jäljellä eikä tänä talvena tule ainakaan mitään siirtoa. Olisi tietenkin siistiä pelata ja asua jossain muussa maassa kuin Suomessa. Se on vielä tähtäimessä, mutta siihen tarvitaan hyvä kausi ja joukkueen menestyminen.

– Tavoitteena on myös saada isompi rooli maajoukkueessa. Sitä varten pitää kuitenkin pelata hyvin ja ansaita se paikka ja kehittyä vielä.

Viime kauden päätteeksi IFK Mariehamn juhli sensaatiomaisesti mestaruutta ja vei mestaruuspatsaan HJK:n ja SJK:n nokan edestä. Granlund ei kuitenkaan tunne, että joukkueella olisi tähtäin niskassa mestaruuden vuoksi, vaan katse on suunnattu tiukasti edessä olevaan kauteen.

– Tulemme aina olemaan kauden 2016 Suomen mestareita eikä sitä kukaan vie meiltä pois. Ei meidän tarvitse sitä puolustaa. Voitimme viime vuonna, mutta nyt olemme tässä ja nyt. Totta kai se oli uskomattoman hieno juttu, mutta nyt keskitytään uuteen kauteen ja pyrimme löytämään samanlaisen draivin kuin viime vuonna. Joukkue on melkein valmis tällä hetkellä ja nyt pitää vain löytää se samanlainen flow kuin viime kaudella.

Miten se flow sitten löytyy?

– Jos siihen tietäisin vastauksen, niin tosi monta muutakin joukkuetta varmasti haluaisi tietää vastauksen. Viime kausi oli meiltä tasaista suorittamista koko ajan emmekä pelanneet kuin pari huonoa peliä. Meillä oli vähän loukkaantumisia ja avainpelaajat pysyivät kunnossa. Lisäksi henki oli joukkueessa loistava ja kaikki tekivät duunia joukkueen eteen. Varmasti oli joukkueita joissa oli enemmän yksilötaitoa, mutta me pelasimme omilla vahvuuksillamme, Granlund kertaa viime kauden mestaruuden salaisuuksia.

WWW.JPY.FI– Pelin ja Pelaajan puolella