Polvivammat ovat koituneet usean huippupelaajan kohtaloksi ja lista sai ikävää jatkoa Parikan muodossa. Parikka on taistellut polvivaivojen kanssa lähes läpi uransa, sillä ensimmäisen kerran hän kärsi eturistisidevammasta vuonna 2005. Viimeisimmän kerran Parikan eturistiside meni elokuussa 2014 eikä hän ole pelannut sen jälkeen sinnikkäästä ja tunnollisesta kuntoutuksesta huolimatta.
– Polvi ei vain kestänyt päivittäistä treenaamista ja rasitusta. Olin käynyt leikkaukset ja pitkät kuntoutukset, mutta siellä on vammaa ja vaurioita eikä se kestä täyspainoista harjoittelua, 29-vuotias Parikka valottaa lopettamisensa taustoja.
Parikka on Korson Palloseuran kasvatti ja hän liittyi 14-vuotiaana HJK:n junioreihin. Hän voitti HJK:n paidassa kolme Suomen mestaruutta ja kolme Suomen Cupia. Menestyksekkään HJK-uran jälkeen hän lähti Vaasaan kaudella 2012 ja voitti VPS:n kanssa pronssia seuraavana vuonna. Polvivaivat keskeyttivät Parikan kolmannen kauden Raidassa ja lopulta VPS ja Parikka purkivat sopimuksensa viime vuoden toukokuussa.
Loppuvuodesta HJK päätti antaa Parikalle vielä mahdollisuuden palata huipputasolle solmimalla hänen kanssaan sopimuksen kaudesta 2016. Mieli olisi tehnyt päästä pelikentille, mutta polvi ei kestänyt.
– Arvostan HJK:n sopimusta todella paljon ja oli tosi iso juttu, että pääsin vielä kokeilemaan. Ekstrafiilistä toi vielä se, että oli mahdollisuus päästä pelaamaan HJK:ssa. Olisi ollut unelmien täyttymys päästä pelaamaan vielä HJK:n paidassa. En kuitenkaan jää harmittelemaan sitä sen enempää.
Vaikka uran päättäminen oli luonnollisesti pettymys, oli Parikka ehtinyt jo henkisesti valmistautua tulevaan.
– En halunnut tässä vaiheessa vielä lopettaa, mutta olen ollut pitkään sivussa ja viime viikolla tein sitten lopullisen päätökseni. Ei se täydellisenä yllätyksenä tietenkään tullut, kun on tullut oltua niin pitkään poissa.
– Tietyllä tapaa sain vastauksen siihen mitä hain, eikä minun tarvitse enää jälkeenpäin miettiä. Polvi ei kestänyt tällä tasolla pelaamista. Yksittäisen päivän jälkeen se saattoi tuntua ihan hyvältä, mutta ei pidemmän aikaisen rasituksen ja treenaamisen jälkeen. Levolla ja hyvällä valmistautumisella se tuntui ajoittain ihan hyvältä, muttei täysipainoisen pelaamisen mahdollisuus ollut lopulta lähellä, valottaa Parikka.
Parikka on jo usean vuoden ajan opiskellut Helsingin yliopistossa kasvatustieteitä pelaamisen ohella. Opiskelut jäivät peliuran aikana luonnollisesti taka-alalle hyökkääjän keskittyessä täysillä jalkapalloon, mutta viimeisimmän kuntoutuksen aikana Parikka ehti kuitenkin hieman kiriä opintoja kiinni.
– Kurssikaverini ovat jo valmistuneet, mutta itse olen mennyt täysin futiksen ehdoin. Kuntoutuksen aikana sain opiskeltua vähän ja oli tärkeä, että oli sellaista järkevää tekemistä ja tunne, että tekee jotain tärkeää tulevaisuutta varten. Nyt on ollut pientä taukoa enkä ole vielä palannut koulun penkille ja pidän pientä taukoa. On kuitenkin itselle tärkeä, että taustalla on jotain.
Parikan ura pelikentällä saattaa olla ohi, mutta jalkapalloa hän ei tule jättämään. Se, missä roolissa Parikka tullaan näkemään ja millä aikataululla, on kuitenkin vielä auki.
– Tulen varmasti jatkamaan jalkapallon parissa jollain tavalla, mutta en tiedä vielä miten. Urheilullinen asenne ja elämäntapa säilyvät varmasti jatkossakin, sillä ne ovat olleet iso osa elämääni.
Parikalle kertyi HJK:n ja VPS:n riveissä 174 ottelua Veikkausliigassa ja hän teki niissä 35 maalia. Maajoukkuetasolla hän oli mukana sekä Vintiöiden MM- että Pikkuhuuhkajien EM-kisajoukkueissa. Parikka on myös toisen polven A-maajoukkuepelaaja, kun hän pelasi ainoan A-maaottelunsa vuonna 2006. Aiemmin hänen isänsä Jari pelasi 1980-luvulla yhteensä 14 A-maaottelua.
Jalkapallon Pelaajayhdistys – Pelin ja Pelaajan puolella