Nurmela korostaa heti alkuun, että suomalaisessa jalkapalloilussa mennään koko ajan eteenpäin.

– Valmennus, olosuhteet, koulumaailma ja seurat. Kaikissa näissä on otettu isoja harppauksia eteenpäin. Tämä ei vielä kuitenkaan näy, sillä myös muualla mennään koko ajan kovaa vauhtia eteenpäin, Nurmela sanoo 90min-lehdessä.

Tätä asiaa tuskin kukaan kiistää. Suomessa tehdään asioita paremmin kuin ennen. Tulokset ovat kuitenkin edelleen karut, varsinkin A-maajoukkueella ja nuorisomaajoukkueilla. Jotain siis puutuu edelleen.

– Suomen ja suomalaisten vahvuus on aina ollut työnteko, itsensä likoon laittaminen joukkueen puolesta sekä sellainen “läpi harmaan kiven -asenne”. Tuntuu siltä, että olemme koko ajan enemmän ja enemmän menettämässä näitä vahvuuksia samalla kuin muissa asioissa mennään eteenpäin. Eli meidän ei pidä unohtaa näitä juttuja, jotka olemme äidin maidosta saaneet.

– Pelaaminen ei saa olla liian kliinistä. Jalkapallo on pelaajien peli ja kaikki suoritukset pitää tulla sieltä selkäytimestä. Tuntuu ja näyttää välillä siltä, että meillä pelaajat näyttelevät pelaamista, Nurmela korostaa.

Nurmela kaipaa nuorilta pelaajilta rohkeampaa heittäytymistä omaan tekemiseen.

– Harjoituksissa pitää uskaltaa heittäytyä siihen tekemiseen ja laittaa itsensä likoon. Ei virheitä voi pelätä tai pitää käsijarrua päällä. Tämä näkyy heti pelaamisessa. En tiedä, johtuuko tämä siitä, että esimerkiksi nämä omat pihapelit ovat kadonneet lähes kokonaan. Intohimoa pitää olla mukana siinä tekemisessä ja sen pitää myös näkyä.

“Tämä kertoo tason”

Vielä 2000-luvun alussa Suomella oli useampia pelaajia Euroopan TOP4-sarjoissa. Ja kaikki saivat vielä runsaasti vastuuta omissa joukkueissaan. Nyky-maajoukkueen pelaajista vain Perparim Hetemaj pelaa TOP4-sarjassa (Serie A).

– Tämä kertoo tason. Kilpailu kovenee joka puolella. Myös muualla mennään eteenpäin. Aikakausia on sinänsä vaikea verrata, mutta eiköhän se ollut silloin ihan yhtä vaikeaa voittaa Mestarien liiga kuin nykyisin, Nurmela sanoo ja viittaa muun muassa Litmasen ja Hyypiän saavutuksiin.

A-maajoukkueen meneillään olevat EM-karsinnat ovat sujuneet odotuksiin nähden heikosti.

– Ei sitä pakoon voi mennä tässä asiassa. Tämä on Suomen taso tällä hetkellä. Ei kannatta selitellä, mutta ei myöskään pidä alkaa tuskastua. Meidän pitää vaan jatkaa työntekoa ja tehdä asiat vielä paremmin, Nurmela sanoo.

– Joukkue ei ole pystynyt näissä karsinnoissa parhaimpaansa. Tässä näkyy se jalkapallon raadollisuus ja kansainvälinen taso. Pienet virheet näkyvät heti tuloksissa. Suomella ei ole varaa loukkaantumisiin tai muihin erikoisuuksiin.

Nurmela kuitenkin korostaa, että suomalaisen jalkapalloilun tulevaisuus ei ole kiinni yhdestä arvokisapaikasta.

– Toki kisapaikka nostaisi lajin arvostusta ja markkina-arvoa, mutta ei se yksi kerta kesää tee. Nyt olemme siellä kolmos- tai neloskorissa koko ajan. Vaikka en näitä rankingeja hirveästi arvosta, niin eivät ne kuitenkaan valehtele. Ei niitä ihan huvikseen pidetä. 2000-luvun alussa olimme FIFA-rankingissa muistaakseni sijalla 36. Jos sillä tasolla pystyy olemaan pitkään, pääsee varmasti kisoihin jossain vaiheessa.

– Eli ei voi liikaa tuijottaa yksiä karsintoja tai yksittäisiä pelejä. Kaikki lähtee siitä, että taso nousee laajemmassa mittapuussa.

Suomen nuorten maajoukkueiden tuloksia viime vuosilta ei voi pitää kovin kummoisina. Nurmela on kuitenkin luottavainen tulevaisuuden suhteen.

– Olin 99-syntyneiden maajoukkueen mukana Eerikkilän turnauksessa keväällä. Esimerkiksi siinä ryhmässä on ihan hirveä määrä potentiaalia. Nyt pitää vaan koko ajan pitää ajatusmaailma selkeänä, että nuorten maajoukkueiden tavoitteena on tuottaa pelaajia A-maajoukkueeseen. Meidän on rohkeasti pelattava sitä pallonhallintaan perustuvaa peliä jopa tuloksia uhraamalla. Vaikka ne eivät toisiaan myöskään poissulje. Tärkeää on se tapa, millä voittoja haetaan, eikä pelkästään ne voitot, Nurmela painottaa.

Nurmela kuitenkin edelleen korostaa pelaajien ajatusmaailmaa.

– Kaikki pitää laittaa peliin. Sitä käsijarrua ei voi pitää päällä. Pitää myös uskaltaa epäonnistua. Peliin ja harjoitteluun pitää heittäytyä. Ilman tätä asiaa on vaikea kehittyä huipputasolle, “Nure” kertaa.

Juttu on julkaistu Helsingin piirin 90min-lehdessä 2/2015.

Lue lehden digiversio tästä.