Tuovatko strategiat menestystä kentällä?

Tuovatko strategiat menestystä kentällä?

15.6.2015

Luultavasti juuri käytännön toimenpiteet – tai niiden puute – ratkaisevat, tuovatko strategiat menestystä kentällä, kirjoittaa Harri Kumpulainen.

Harri Kumpulainen on jalkapalloromantikko, opettaja, entinen HJK-juniori, nykyinen Pajamäen Pallo-Veikkojen A-juniorien ja I-tyttöjen valmentaja sekä seuran valmennuspäällikkö. Kumpulainen on kirjoittanut vuonna 2014 ilmestyneen teoksen Jalkapallopääkaupunki.

Tuovatko strategiat menestystä kentällä?

Jalkapalloa pelataan kentällä, mutta sitä johdetaan seurojen, piirien ja liittojen seminaareissa ja kokouksissa, joissa laaditaan strategioita ja asetetaan tavoitteellisia visioita. Strategia tarkoittaa organisaatioiden johtamiseen tarkoitettua suunnitelmaa, jonka avulla pyritään saavuttamaan tavoitteeksi asetettu päämäärä. Jokaisella jalkapallotoimintaa harjoittavalla yksiköllä pitäisi olla strategia. Monet jalkapallon strategiat ja toimintasuunnitelmat ovat keskenään niin samanlaisia, että joskus niiden voisi sanoa olevan toistensa kopioita. Silti strategioiden tulokset vaihtelevat.

”Menestyksen avain on pitää organisaatio jatkuvassa liikkeessä.”
Jalkapallo-organisaation keskeisenä tavoitteena on kehittää johtajuutta kaikilla tasoilla; jalkapallossa yleisesti, seuroissa ja liittoelimissä niin kansallisesti kuin alueellisesti. Avoimuus, keskustelu ja yhteiset käytännöt auttavat tavoitteiden saavuttamisessa. Kaikilla toiminnan tasoilla tärkeää on kuvailla, miksi olemme olemassa, mihin uskomme ja mitä tavoittelemme. Toimijoita koulutetaan järjestelmällisesti ja tuetaan yhteisellä, kansallisen liiton toimintaohjeistuksella. Nyrkkisäännön mukaan 10-20 prosenttia organisaation nykytoiminnoista pitää uudistaa säännöllisesti, esimerkiksi vuosittain. Tärkeää on tunnistaa kehityksen osa-alueet sekä kirjata keinot, henkilöt ja aikataulutus niiden toteuttamiseksi. Liiton (toimintaohjeistus) ja alueellisen piirin koordinointi ja tuki auttavat käytännön toteutuksessa.

”Yhteiskunta ammattimaistuu monilla sektoreilla.”
Ammattimaistuminen on tullut osaksi ihmisten elämää teknisen kehityksen, digitalisaation ja globalisoitumisen myötä. Jos jalkapallo koetaan amatöörimäiseksi ”puuhasteluksi”, ihmisten sitä kohtaan osoitettu mielenkiinto saattaa vähentyä houkuttelevampien vaihtoehtojen rinnalla. Esimerkiksi mobiili- ja muu tietotekninen pelaaminen on saatava osaksi fyysiseen liikkumiseen tähtäävää tavoitetta. Yhteiskunnan tasolla tavoitteena on, että kansalaiset voivat kokonaisvaltaisesti hyvin niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Jalkapallo on merkittävä yhteiskunnallinen liikuttaja ja mahdollistaja. Sen toiminnan ja olosuhteiden on vastattava ammattimaistumisen haasteisiin.

”Yhteiskunta ei yksilöllisty, vaan se heimoistuu.”
Heimoyhteiskunnassa yhteen kokoontuvat ihmiset, joilla on yhteisiä mielenkiinnon, arvostuksen ja toiminnan kohteita. Jalkapallon on huolehdittava, että se uusiutuu tavalla, joka huomioi niin laajat yhteiskunnalliset trendit – kuten väestön ikäkehityksen, terveys- ja taloussuuntaukset, tarpeen laaja-alaiselle tasa-arvoisuudelle – kuin paikallistason yhteisöt. Jalkapallon on oltava peli, joka mahdollistetaan kaikkialla kaikille liiton, seurojen, koulujen ja koulutettujen ohjaajien toiminnan ja yhteistyön edistämänä.

”Kehittyminen keskiössä”
Pelaajakoulutuksen on perustuttava kehittymiseen tuloksen tavoittelun sijaan. Parhaat edellytykset pitkäkestoiselle pelaajakehitykselle synnytetään kehittämällä toiminnan perusyksikköä, seuraa. Hyvin toimiva seura on hyvin valmistautunut, toteuttaa arviointia, seuraa toimintaa ja kykenee muuntautumaan, jos puutteita ilmenee. Hyvässä seurassa joukkueet eivät ole erillisiä yksiköitä, vaan ne tekevät yhteistyötä, vaihtavat ideoita, jakavat yhteisen arvomaailman ja asettavat yhdessä toimintansa keskeiset tavoitteet. Jos seura muodostaa sosiaalisen tuki- ja apuverkoston joukkueidensa välille ja ympärille, syntyy toimintaan turvallisuutta ja rauhallisuutta. Samalla seuraihmiset voivat kokea ylpeyttä omasta seurastaan. Pelaajakehityksen – tai ”urheilijan polun” – keskiössä on siis hyvin toimiva seura ja sitä tukeva kulttuuri, joten resursseja on kohdennettava paikallistasolle ja seuroihin. Seuratyön pitkäjänteisyys ja järjestelmällisyys puolestaan synnyttävät yhteisöllistä kulttuuria, jonka tarjoamaan tukeen pelaaja voi luottaa. Kulttuuria on vaikeaa muuttaa eikä sitä voi synnyttää lyhytkestoisesti, mutta sen muokkaaminen on juuri siksi niin tärkeää. Esimerkiksi ulkomaisten joukkueiden näytösottelut eivät tuo kulttuuria, mutta pitkäkestoinen yhteistyö koti- ja ulkomaisten toimijoiden kanssa voi rikastuttaa ja syventää kulttuuria.

”Haluamme toistemme menestystä.”
Jalkapallo on yhteisöllinen laji, johon kuuluu tervehenkinen kilpailu. Ilman muita ei olisi meitäkään. Siksi kaikkien toimijoiden kaikilla tasoilla on tärkeää jakaa omia ideoitaan, ajatuksiaan ja tavoitteitaan säännöllisesti toisten tiettäväksi, sillä avoin ideoiden jakaminen inspiroi muita ja synnyttää uusia ideoita ja ajatuksia toisaalla. Syntyy keskustelun kierre, jossa myönteisyys lisääntyy nurkkakuntaisuuden ja kyräilyn vähentyessä. Yhteistä menestymistä ohjataan yhteisellä, kansallisella toimintaohjeistuksella, joka on kaikkien vapaasti käytettävissä ja paikallisiin olosuhteisiin muokattavissa.

* * *

Lainausmerkeissä olevat iskulauseet voisivat olla yksittäisiä poimintoja minkä tahansa jalkapalloliiton, -piirin tai -seuran strategiasta. Kyseiset lainaukset on kuitenkin poimittu Ruotsin jalkapalloliiton strategioista ja toimenpideohjelmista (esimerkiksi Mål och strategi för svensk fotboll 2013–2017). Poimintojen ohessa olevat perustelut ovat osittain lainauksia Ruotsin liiton julkaisuista ja osittain kirjoittajan omia ajatuksia. Yksityiskohtaiset toimenpiteet on jätetty tarkoituksellisesti tästä tekstistä pois. Luultavasti juuri käytännön toimenpiteet – tai niiden puute – ratkaisevat, tuovatko strategiat menestystä kentällä.

Jälkikirjoitus:
Ruotsin miesten jalkapallomaajoukkue on pelannut MM-kisoissa 11 kertaa ja EM-kisoissa viisi kertaa. Se on saavuttanut MM-kisoissa kerran hopeaa ja kahdesti pronssia, EM-kisoissa ollut välierissä kerran ja voittanut olympialaisissa kerran kultaa ja kahdesti pronssia. Ruotsi on järjestänyt kerran niin MM- kuin EM-kisat.

Ruotsin naisten jalkapallomaajoukkue on esiintynyt MM-kisoissa kuusi kertaa (yksi hopea ja kaksi pronssia), olympialaisissa viisi kertaa ja EM-kisoissa yhdeksän kertaa (yksi kulta, kolme hopeaa ja kaksi pronssia). Ruotsi on järjestänyt kerran MM-kisat.

Ruotsalaiset seurat ovat saavuttaneet eurocupeissa monenlaista menestystä. Miehissä Malmö FF pelasi Euroopan Cupin finaalissa 1979, IFK Göteborg voitti Uefa Cupin 1982 ja 1989. Lisäksi saavutuksina on useita eurocupien lohkovaihepaikkoja ja jatkokierroksille selviytymisiä aina puolivälieriin saakka. Naisissa ruotsalaisilla seurajoukkueilla on eurocupeissa useita voittoja ja mitalisijoituksia.