Tuomas Peltonen: Maailman paras ammatti
Tuomas Peltonen on 32-vuotias maalivahti, joka pelaa FC Hongan riveissä Veikkausliigassa. Lahtelaislähtöinen Peltonen on pelannut espoolaisjoukkueessa viimeiset kuusi vuotta ja kantanut jokaisena kautena harteillaan ykkösmaalivahdin viittaa. Kaudella 2011 hän muodostaa Hongan maalivahtikaksikon yhdessä Tomi Maanojan kanssa.
Maailman paras ammatti
Jalkapallo on maailman suosituin ja hienoin urheilumuoto. Ensimmäinen superlatiivi perustuu faktatietoon. Jälkimmäinen on mielipide, johon toivottavasti kaikki tämän sivuston lukijat yhtyvät. Allekirjoittaneelle jalkapallo on jo pienestä pitäen ollut se oma juttu, vaikka muitakin urheilulajeja, etenkin pallopelejä, olen harrastanut. Lisäksi laji on tarjonnut myös elannon käytännössä koko aikuisiän ajan, eikä muita töitä ole juurikaan tullut kokeiltua. Kaksi tutkintoa on tosin taskunpohjalle hankittu tulevaisuutta varten.
Määrittelen oman suhteeni jalkapalloon sekä ammatilliseksi että rakkaussuhteeksi. Se on sekä toimeentulon lähde että intohimon kohde. Jokaisessa pitkässä rakkaussuhteessa on kuitenkin ylä- ja alamäkensä. Kaikki ihmiset leipiintyvät joskus arkielämäänsä ja työhönsä, vaikka kokisivat sen itselleen kuinka tärkeäksi.
Meidän suhteemme, siis minun ja jalkapallon, koki kriisin viime syksyn ja alkutalven aikana. Treenaaminen maistui puulta, eivätkä omat heikot peliesitykset yhdistettynä joukkueen yhtä surkeisiin otteisiin varsinaisesti helpottaneet tilannetta. Lisäksi parin hyvän ystävän, Antti Pohjan ja Tuomas Haapalan, lopettaminen kauden päätteeksi sai minutkin pohtimaan vakavasti omaa tulevaisuuttani ja pelaamisen mielekkyyttä.
Heidän ratkaisunsa jätti allekirjoittaneen kaksin JJK:n Anssi Virenin kanssa edustamaan 1970-luvulla syntyneitä lahtelaisia pelaajia Veikkausliigassa. Poissa liigakentiltä on monta nuoruuden peli- ja treenikaveria. Pohjan ja Haapalan lisäksi mm. Mikko Kaven, Niki Helenius, Arto Sivonen, Tuomas Kuparinen sekä Koskisen veljekset Jukka ja Jarkko.
Sanotaan että kriisi voi olla uusi alku. Näin kävi myös meidän suhteellemme. Joulukuun harjoitusjakson lopulla pelatussa futsalottelussa GFT:tä vastaan loukkasin jalkani ja jouduin olemaan sivussa kentiltä lähes kaksi kuukautta. Tänä aikana tajusin kuinka paljon yhä nautin jalkapallon pelaamisesta. Olen nyt reilun viikon verran harjoitellut joukkueen mukana ja nauttinut täysin siemauksin joka hetkestä. Mainittakoon, että voitimme GFT:n lukemin 5-4 jatkoajan jälkeen. Voitto tuntui hyvältä heidän leipälajissaan, vaikka muutoin hyväntekeväisyysottelu minulle pahaa tekikin.
Kotona jalat rikki maatessa oli aikaa ajatella kaikenlaista. Vertasin mielessäni tilannettani jalkapallomaailman ulkopuolisiin ystäviini. Monet heistä ovat akateemisesti koulutettuja ja hyvissä työpaikoissa. He ovat ammatillisesti kunnianhimoisia ja menestyvät sekä ainakin ajoittain myös nauttivat työstään. Arki on kuitenkin erittäin kiireistä ja stressaavaa. Jokainen heistä tekisi jotain muuta, jos olisivat taloudellisesti riippumattomia. Tajusin että siinä minä eroan heistä. Pelaisin joka tapauksessa jalkapalloa. Minulle se on maailman paras ammatti ja merkitsee paljon enemmän kuin pelkkää toimeentuloa.
Jalkapalloilijan ammatissa on vain yksi miinuspuoli, mutta se onkin sitten valitettavasti aika iso. Sitä ei voi tehdä ikuisesti. Omat pelivuoteni käyvät vääjäämättä vähiin. Näistä muutamista jäljellä olevista aion kuitenkin nauttia täysin rinnoin.
Ammatillinen suhteemme siis katkeaa muutaman vuoden kuluttua, mutta uskon että rakkautemme kestää loppuelämäni ajan. Jalkapallon parissa aion peliuran jälkeenkin toimia ja siitä nauttia. Toivon, että myös jokainen teistä nauttii alkaneesta, varmasti mielenkiintoisesta jalkapallovuodesta 2011, oli roolinne sitten katsoja, pelaaja, toimihenkilö tai mikä muu tahansa. Ja tietysti toivotan hyviä ja mielenkiintoisia lukuhetkiä Kymppipaikka-sivuston parissa!
Tuomas Peltonen
