Lukas Hradecky: Uusi ja isompi juna - sama rautatieverkosto

02.8.2013

Jaahas, eihän tässä oo mitään vähään aikaan tapahtunutkaan niin pikku blogitaukohan on täysin perusteltua. Ei vaan, aikamoista sirkusta ja kiireistä ollu tää alkutaipale uudessa seurassa ja kaupungissa, joten valitettavasti en oo ehtiny tykittämään mustaa valkoselle. Joten vihdoinkin yritetään palata rytmiin kun kausikin jo lähtenyt käyntiin ja viimeinen hotelli-ilta menossa ennen muuttoa uuteen kämppään.

En nyt enää jaksa hirveästi perustella miks tässä on siirrytty ja vaihdettu maisemaa, useimmat varmasti ovat lukeneet haastattelut ja avoimet kirjeet läpi, joten se siitä. Bröndbyn miehiä ollaan nyt siis ainakin jonkun aikaa, ei tästä futismaailmasta vaan ikinä tiedä millon sitä saa käydä hakemassa muuttolaatikoita taas. Aika Esbjergissä oli uskomattoman hienoa, ja en tule ikinä unohtamaan kaikkia muistoja mitä kyseinen kaupunki, seura ja ihmiset ovat minulle tarjonneet. Nyt oli aika lähteä isompaan maailmaan, vaikka kyseessä onkin sama sarja.

Pakkohan se on nopeasti esitellä tai kerrata ne faktat, että Bröndby tosiaan on Tanskan suurin seura. Sillä on eniten faneja ympäri Tanskaa, yleinen- ja medianäkyvyys on jos ei samalla niin lähes samalla tasolla kuin FCK, ja muutaman hiljaisen menestyksettömän vuoden jälkeen, tavoitteena on nousta niille ajoille kun Laudrup ja kumppanit olivat Tanskan jalkapallon keltaisen lippulaivan kapteeneina. Satsauksia on tehty ja tullaan tekemään lisää, talous on elvytetty muutaman vaikean vuoden jälkeen, ja oikeita päätöksiä ja linjauksia on ruvettu tekemään. Näillä sanoilla siis loppupeleissä ei ollut hirveän vaikea ylipuhua meikäläistä astumaan tähän juuri asemalta lähteneen junan kyytiin.

Kaikki ottaa aikansa, mä oon onneks sen oppinu ainakin viime vuonna. Kärsivällisyys todellakin on hyve futiksessa, ja se, että jaksaa painaa duunia ja duunia päivästä toiseen. Meillä nyt nimittäin ei mikään ruusuinen kauden alku ole ollut, vaikka pelattuna onkin vasta kaks peliä. Koossa siis vasta yksi tasuripiste. Ja jos jotain viime kauden Esbjerg opetti (3 pojoa 8 pelin jälkeen), niin se että jaksaa uskoa omaan tekemiseen ja siihen että tämä juna tulee jatkamaan matkaansa ja toivon mukaan jonain päivänä saavuttamaan niitä pieniä ja isoja määränpäitänsä.

Itsellänikin on totuttelemista vielä, tuskin olisin ihminen jos pelaisin täysin samalla tasolla kun nelivuotisten tuttujen kanssa keväällä. Pelityylin, kanssapelaajien ja ympäristön opetteleminen ja tunteminen ottaa aikansa, ja siinä kestää usein tovi. Se on kuin hyvin toimiva kaveri - tai parisuhde, homma toimii automaattisesti, jopa sanomatta mitään. Mihin palloon kukakin tulee, ketä minkäkin katkaisee jne. Meikäläinen on erittäin luottavainen, jumalauta tässä seurassa on potentiaalia, tunnen sen jo nyt.

Pahoitteluni siis vielä pikku kirjoitustauosta. Lupaan, että seuraava blogi tulee tasan kk:n päästä, ja omalta uudelta kotisohvalta. Luojan kiitos mä pääsen tästä hotellista karkuun. Muutenkin varsin mielenkiintoinen elokuu tulossa, viikonloppuna heti pääsee toivon mukaan nollaamaan vanhat joukkuetoverit sarjassa, ja sitten tietenkin toisena huippukohtana maaottelu Turussa elokuun puolessa välissä!

Helkkarin mukavaa loppukesää kaikille ja toivottavasti nähdään täydellä Veritaksella 14.8!

LH