Muutos edellyttää ajatuksia, vaikka ne olisivatkin huonoja tai keskeneräisiä. Aina on myös mahdollista jatkaa niin kuin aina ennenkin, kirjoittaa Harri Kumpulainen.

Harri Kumpulainen on jalkapalloromantikko, opettaja, entinen HJK-juniori, nykyinen Pajamäen Pallo-Veikkojen A-juniorien ja I-tyttöjen valmentaja sekä seuran valmennuspäällikkö. Kumpulainen on kirjoittanut vuonna 2014 ilmestyneen teoksen Jalkapallopääkaupunki.

Kahdeksan ajatusta Suomen Cupin parempaan arvostukseen

1) Finaalipaikkakunta vaihtelee vuosittain. Ennen kauden alkua nimetään paikkakunta, jolla kyseisen vuoden loppuottelut pelataan. Paikkakunnan seurat osallistuvat finaali- ja oheistapahtumien järjestämiseen.

2) Finaaliviikonlopun päivämäärät valitaan siten, että mikään menestys- tai menestymättömyystekijä ei voi sitä siirtää. Finaali voidaan pelata myös ennen sarjakauden alkua tai keskellä kesää. Tällöin kyseisen vuoden voittaja pääsisi eurocupiin saman kauden aikana.

3) Kaikki muu kansallinen jalkapallotoiminta hiljenee Cupin finaaliviikonlopun ajaksi. Finaaliviikonlopusta tehdään koko jalkapalloväen yhteinen juhla ja kaikkien osallistuminen mahdollistetaan. On erikoista, että Pallokentällä pelataan sarjaotteluita samaan aikaan, kun viereisellä stadionilla on käynnissä Cupin finaali.

4) YLE näyttää ottelun suorana ja peliä edeltävä studio-osuus asiantuntijoineen on riittävän pitkä ja analyyttinen. Jos lähetysoikeus tai -aika maksaa, liitto osallistuu siihen. Erityishuomio annetaan joukkueiden cuphistorialle, tielle finaaliin, finaalia edeltävälle valmistautumisviikolle sekä kannattajille, jotka elävät joukkueensa mukana (esim. Cup-juna).

5) Finaaliviikonloppua edeltävä viikko käytetään tilaisuuden markkinointiin. Tapahtuma näkyy finaalikaupungin kaduilla perustamalla Suomen Cup -kylä rautatieasemalle tai vastaavalle keskeiselle paikalle, järjestämällä ”futiskonsertteja”, pystyttämällä tienvarsimainoksia jne. Kaiken voi tarvittaessa tehdä matallakin budjetilla ja paikalliset seurat osallistuvat toteutukseen. Sosiaalisessa mediassa julkaistaan haastatteluja, joissa tavallisilta kadun tallaajilta ja urheiluihmisiltä (kuten Jari Litmaselta, Sami Hyypiältä ja vaikkapa Henrik Dettmannilta) kysytään parhaita cupmuistoja ja veikkausta finaalin voittajasta. Jalkapalloihmiset luovat huumaa jakamalla videoita Facebookissa ja Twitterissä.

6) Voitosta jaettavaa palkintosummaa korotetaan. Voittaja toki pääsee rahakkaaseen eurocupiin, mutta arvostuksen kannalta voiton itsessään soisi olevan arvoltaan merkittävämpi ja tavoittelemisen arvoinen. Nykyisellään tuntuu, että cup mielletään lähinnä välineeksi, ”lyhimmäksi tieksi eurocupiin”, eikä kilpailun voittamista itsessään arvosteta erityisen korkealle. Se myös heijastuu alhaisina yleisömäärinä ja seurojen vaihtelevana motivaationa alkukierrosten otteluissa.

7) Valtiojohtoa, paikallisia päättäjiä sekä liike-elämän, kulttuurin ja urheilun silmäätekeviä kutsutaan paikalle otteluun. Kutsuvieraiden joukkoon pääsevät myös finaaliseurojen entiset pelaajat ja Cupin vanhat legendat. Tapahtumasta rakennetaan uutinen, ja uutisoinnista tehdään tapahtuma. Kutsuvieraiden suhde jalkapalloon tuodaan esiin julkisesti.

8) Miesten ja naisten finaalit pelataan eri päivinä (lauantaina ja sunnuntaina). Hetki ennen finaalia tai sen tauolla pelataan molempina päivinä finaaliseurojen junioreiden näytösottelu, ”minifinaali”. Osallistuvien seurojen juniorit ovat myös kutsuvieraita ja heille varataan oma katsomonosa stadionilta. Oman paikkansa ansaitsee myös paikkakunnan järjestävien seurojen talkooväki.

On totta, että netissä on helppo huudella ja paperilla asiat ovat helpompia toteuttaa kuin käytännössä. Muutos edellyttää ajatuksia, vaikka ne olisivatkin huonoja tai keskeneräisiä. Aina on myös mahdollista jatkaa niin kuin aina ennenkin.