Jarkko Okkonen: Mitä tarvitaan, että futisjuniori voi saavuttaa eurooppalaisen huipputason?
Jarkko Okkonen pelasi Veikkausliigassa yhteensä 13 kautta joista 11 kului Valkeakosken Hakan riveissä ja kaksi viimeisintä JJK:ssa. Veikkausliigapelejä kertyi tilille yhteensä 266 ja niissä syntyi yhteensä 11 maalia. Uransa aikana hän voitti neljä Suomen mestaruutta, kaksi hopeaa, kolme pronssia sekä kaksi Suomen Cupin mestaruutta.
Mitä tarvitaan, että futisjuniori voi saavuttaa eurooppalaisen huipputason?
Kunnianhimoinen futisjuniori ymmärtää pyrkiä parhaimpaansa joka päivä. Myös valmentajat toistavat tätä ja monesti kaikki ovatkin treenin/pelin jälkeen tyytyväisiä. Hyvällä mielellä kotia. Mutta ihminen pystyy pyrkimään parhaaseensa vain kun hän tietää mitä häneltä vaaditaan.
Selventävä esimerkki korkeushypystä: Nuori kaveri harjoittelee yksin yleisurheilukentällä. Vauhdinottoon on tilaa ja patjakasakin valmiina mutta rima puuttuu. Kaveri päättää kuitenkin tehdä parhaansa joka ponnistuksella, kokee illalla tsempanneensa hyvin ja painuu tyytyväisenä kämpille. Seuraavana päivänä sama homma. Tämä toistuu kuukaudesta toiseen.
Viereisellä kentällä toinen kaveri treenaa. On välineet rimaa myöten. Hän tietää, että syksyllä pitää olla 200 senttiä ylitettynä jotta voi mennä Eurooppaan kisaamaan. Tänään rima on 190 sentin korkeudella. Sitten kun se menee, nostetaan sentillä. Ensi kuussa 195. Samainen nuori kaveri muistaa myös edellisen kuun tuloksensa ja ymmärtää kehityksensä konkreettisesti. Hän muuttaa suoritustaan, samalla vauhdilla ja kaarella ei pääse enää ylempää. Kaveri vertaa suoritustaan eurooppalaisen huipun tasoon päivittäin ja tietää iltaisin aidosti, onko päässyt parhaaseensa.
Suomalaisesta juniorifutiksesta puuttuvat edellä mainitun kaltaiset "rimat". Keski-Euroopassa korkealaatuisia ammattilaisseuroja on ympäriinsä parinkymmenen kilometrin välein, kuin ruohonkorsia kuudentoista alueella. Valmentajat ja pelaajat vertaavat kehitystään päivittäin toisiinsa. Pelataan paljon, parhaat määrittävät vaatimustason. Ikäkausittain tiedetään mihin tulee yltää.
Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee mitattua tietoa, eli niitä rimoja. Kuinka monta onnistunutta syöttöä pelaajan pitää pelissä suorittaa, kauanko voi katse olla pallossa sitä haltuunotettaessa, kuinka monta spurttia pitää pelissä ottaa, kuinka nopeaa täytyy kääntyä...Se juniorivalmentajan "pelisilmä" ei näitä asioita sano eikä ymmärrä kehityksen nopeutta Euroopassa.
Mittaus on mahdollista konenäköön perustuvalla järjestelmällä, enkä tarkoita mitään videoclippeja vaan liike- ja hahmontunnistusta, kvanttitutkimusta. Tätä on tehty toisaalla jo kauan, esim. arvokisatilastot Uefan ja Fifan netissä. Kuinka järjestelmä saadaan Suomeen? Palloliitto on ideologialtaan yhteiskunnallinen järjestö eikä pääse todelliseen huippuun kiinni. Sami Hyypiä Akatemialla on asiantuntemusta, muttei nörttitaitoja. Tulisiko ratkaisu Suomi-urheilun piilaaksosta (nimitys peräisin KIHUn johtajalta Jukka Viitasalolta), Jyväskylästä? Vai saako sen jokin yksityinen taho aikaiseksi? Nyt olisi crowdsourcing eli joukkoistaminen paikallaan.
Jarkko Okkonen
(jarkko.j.okkonen@jyu.fi)
ps. Espanjan ja Barcelonan menestyksen ydin ei ole yksilötaidoissa tai pienikokoisten pelaajien suunnanmuutosnopeudessa. Se on pelaajien toveruudessa, toistensa kunnioittamisessa ja auttamisessa!
