Antti Sumiala. (c) kymppipaikka.fi / Jussi Eskola

Dr. Sumin teesit: Viimeinen silaus tulee henkisestä vahvuudesta

15.10.2014

Suomalainen futis on mennyt eteenpäin, sitä ei voi kukaan kiistää. Huuhkajien karsintapelit ja HJK:n europelit antavat kuitenkin paljon pohdittavaa. Kirjoittaa Antti Sumiala.

Antti Sumiala on Kymppipaikka.fin kolumnisti. Sumiala kirjoittaa ajatuksiaan sivustolle jalkapallosta ja sen tapahtumista. ”Sumi” on yksi kautta aikojen parhaista suomalaishyökkääjistä. Omalla urallaan hän pelasi 36 A-maaottelua ja teki yhdeksän maalia. Veikkausliigassa Sumi voitti maalikuninkuuden Jazzissa. Ulkomailla hyökkääjä pelasi Hollannissa, Belgiassa, Tanskassa, Saksassa, Turkissa, Sveitsissä USA:ssa sekä Ruotsissa.

Viimeinen silaus henkisestä vahvuudesta

Suomalainen futis on mennyt eteenpäin, sitä ei voi kukaan kiistää. Huuhkajien karsintapelit ja HJK:n europelit antavat kuitenkin paljon pohdittavaa.

Kreikka- ja Romania-pelit osoittivat, että Suomi pystyy pelaamaan nykypäivänä hyvää pallonhallintapeliä lähes ketä tahansa vastustajaa vastaan. Saman on osoittanut myös HJK Eurooppa-liigan peleissään. Jotain olennaista kuitenkin puuttuu, kun katsoo pelien jälkeen tulostaululle.

En jaksa enää sitä hölynpölyä, että tuuria ei ollut ja vastustaja teki paikoistaan maalit. Joo, varmasti totta, mutta ei sen taakse voi mennä.

Kun pelataan tällä tasolla, tulevat erot esiin pienistä asioista. Ottelut ratkeaa yksittäisissä tilanteissa molempien maalien edessä.

Puolustuspäässä jokainen tilanne pitää puolustaa sillä ajatuksella, että "yli kuolleen ruumiini" oma pelaajani ei maalia tee. Toimiko näin Jarkko Hurme näin tiistaina? Ei.

Esimerkkejä on muitakin kuin vain Romanian ensimmäinen maali. Jokaisessa tilanteessa pitää olla 110-prosenttisesti hereillä. 95-prosenttinen puolustaminen ei riitä. Herpaantumisia ei voi yksinkertaisesti tulla - nyt niitä tulee ihan liikaa.

Hyökkäyspäässä Suomen ja HJK:n evät loppuvat 20-30 metriä ennen vastustajan maalia. Siihen asti päästään pallonhallinnalla, mutta mitä sitten tapahtuu? Maalipaikkoja ei synny. Vastustajan maalin edessä ja boksin sisällä on pelaajien yksinkertaisesti oltava röyhkeämpiä ja terävämpiä. Hyvä esimerkki oli Romania-pelin avausjaksolta, kun Hetemaj pääsi hyvän liikkeen jälkeen hyvään vetopaikkaan. Ratkaisu oli "Veto sinne päin". Tämä oli hyvä esimerkki siitä, että tällä tasolla itseluottamus pitää olla huipussaan - näennäiset suoritukset ja yritykset eivät riitä. Pallo on laitettava sinne maaliin, kun paikka tulee. Tämä erottaa suomalaishyökkäjät Euroopan huippuhyökkääjistä.

Eli lyhyesti voisi tiivistää, että Suomen pelaamisesta puuttuu se viimeinen silaus, joka on pitkälti henkinen asia. Pitää yksinkertaisesti olla kovempi jätkä molempien maalien edessä.

Koriksessa ja lentiksessä on tullut hyvää tulosta. Pelaajat ovat näissä maajoukkueissa pystyneet ottamaan sen viimeisen askeleen eteenpäin. Pelaajat ovat henkisesti todella kovia ja itseluottamus on korkealla. Jalkapallomaajoukkueessa ei näin vielä ole.